Sonntag, 28. April 2019

Viikonlopun sivistysaukot

Lauantaina käväisimme Valtion taidehallissa Bonnissa, kun halusimme katsastaa rakennuksen katolle tehdyn Goethen puutarhan. Oli pilvinen päivä ja vain vähän ihmisiä paikalla.


Goethe rakasti sitruunoita ja yksi hänen tunnetuista runoistaan on Kennst du Land. wo die Zitronen blühn.

Tunnetko sen maan, jossa sitruunat kukkivat,
appelsiinit hehkuvat kullanvärisinä tummassa lehvistössä.
siniseltä taivaalta puhaltaa lempeä tuuli,
hiljainen myrtti ja korkea laakeripuu kasvavat?
Tunnethan sen maan?
Sinne! Sinne
haluaisin lähteä kanssasi, rakkaani.



Taidehallissa oli Michael Jackson-näyttely, jossa teemana Michael Jacksonin vaikutus taiteilijoihin. Sitä emme nyt välttämättä halunneet nähdä, mutta kun museokortillamme pääsemme ilmaiseksi sisään, kurkistimme sinnekin. Parasta näyttelystä oli mielestäni nämä kengät ja ilmapallot.


Loput olikin sitten aika erikoista, Andy Warholin teokset vielä suhtkoht normaalia, mutta esim. tämä David LaChapellen tekemä photohoppikuva oli aika karmea.
Sen teksti oli:
I'll never let you part
for you are always in my heart.


Sunnuntaina olikin sitten ohjelmassa todellista suomalaista kulttuuria, kun kirjallisuuskerhossa pidettiin seminaari Elisabeth Järnefeltistä, josta en tiennyt muuta kuin että hän on Armaksen, Eeron, Arvidin ja Ainon äiti, muut hänen lapsistaan olivat täysin tuntemattomia.

kuva Wikipediasta

Elisabeth oli todellinen kulttuurivaikuttaja.  Olen aina luullut häntä suomenruotsalaiseksi, mutta opin nyt, että hän isän puolelta baltiansaksalainen ja äidin puolelta ranskalainen, mutta vanhemmat olivat kyllä  täysin venäläistyneet ja pietarilaistuneet. Elisabeth meni hyvin nuorena naimisiin upseeri Aleksander Järnefeltin kanssa ja muutti sitten Suomeen. Järnefeltit olivat ruotsinkielistä yläluokkaa, mutta fennomaaneja ja Elisabethista tuli niin suomalainen, että hän ei puhunut enää venäjää eikä halunnut oppia ruotsia, vaikka hän asemansa takia joutui paljonkin seurustelemaan "svenska talande bättre folkin" kanssa. Järnefeltit eivät ole suomentaneet nimeänsä kuten monet muut vuosisadan vaihteessa tekivät, myös minun isovanhempani, jotka olivat kyllä ihan rahvasta.  Arvid Järnefelt on kirjoittanut Vanhempieni romaanin, jonka ensimmäisessä osassa Elisabeth itse kertoo lapsuudestaan ja muutosta Suomeen ja siinä on tosi hauskoja anekdootteja kulttuurieroista. Kun hän esim. tuli ensimmäistä kertaa Suomeen sukulaisten kartanoon, hän luuli vastaanoton olevan sellainen kuin Venäjällä eli kun hevoskärryt ilmestyvät näköpiiriin, kaikki ihmiset, koirat ja kissat syöksyvät heti ulos ottamaan vastaan vieraat ja halaamaan, mutta Suomessa ei ollut yhtään ihmistä näkyvissä, sitten vähän ajan päästä ilmestyi ikkunan taa jonkun kasvot ja jonkun ajan päästä tultiin avaamaan ovi. Voin niin hyvin kuvitella nuo molemmat muodostelmat. :-)
Minna Canth kirjoitti Elisabethista:
Saammeko nyt kerran nähdä naisen, joka uskaltaa vapaasti ajatella ja joka uskalta ajatuksensa lausua. Saammeko nähdä naisen, joka on vapaa kaikista ennakkoluuloista, vapaa tavoista ja tottumuksista, vapaa ihmisten ja mielipiteiden orjuudesta ja joka uskaltaa olla todellinen! Olkoon hän tervetullut ja olkoon hänen vaikutuksensa siunattu paikkakunnallamme.
Myöhemmin Minnan ja Elisabethin suhde oli huonontunut, syynä mm. mustasukkaisuus Juhani Ahosta. Juorut kertovat, että Juhanilla ja Elisabethillä olisi ollut jotain vispilänkauppaa, vaikka Juhani kirjeissään tituleeraa Elisabethiä tädiksi. Elisabethin avioliitto Aleksanderin kanssa ei ollut kovin onnellinen ja hän oli vasta 36v, kun hän muutti Aleksanderin huoneesta toiseen huoneeseen.

Meillä oli seitsemän tunnin seminaari teemasta, mutta ei kyllä kertaakaan väsyttänyt tai tuntunut tylsältä ja opimme paljon Suomen historiasta ja keskustelun aihetta ritti. Oli melkein niin kiinnostavaa, että ajattelin jo, että miksi en opiskellut historiaa.

Tässä pari kuvaa suomalaisen seurakuntamme tiloista.



13 Kommentare:

  1. Onhan sulla ollut viikonloppu! Mielenkiintoisia juttuja. Juhani Aholla on aikamoinen naistenmiehen maine, ja siitä kyllä löytyy tarinoita paljonkin netissä, jos vain sinua kiinnostaa. Täytyy sanoa, että en ole lukenut edes Vanhenpieni romaania, vaikka siihen olen monesti törmännyt työjutuissakin. Nyt on kesken Hiilamon Näkymättömät sankarit ja Jussi Konttisen Siperia - ja työkässäreitä ja muita. :)

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Miksiköhän tuo yksi lause tuli tollain syrjään, olkoon, en uskalla muuttaa.
      Ei kai sitä romaania ole enää myynnissä paitsi divarissa, olis kyllä aika hauska ainakin selailla sitä.
      En olekaan ikinä kuullut noista Näkymättömistä sankareista, mielenkiintoista,

      Löschen
  2. Olipahan mielenkiintoinen viikonloppu! Ja korvapuustejakin oli tarjolla. :-)

    Tuosta Michael Jackson -näyttelystä voi varmaan ainakin sanoa, että se ei jättänyt kylmäksi. :-D

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Oli vähän hankala juttu se näyttely, kun juuri samaan aikaan tuli syytteitä hyväksikäytöstä ja museo painottaa, ettei näyttely ole kunnianosoitus ja katsojat älköön unohda sitä puolta Jacksonista.

      Löschen
  3. Mielenkiintoinen viikonloppu, ja tuollaiset kattopuutarhat ovat ihania:) Sitruunapuu:) Kiitos kulttuuripläjäyksestä, osa oli tuttua, osa ei.
    Tuo ilmapallo-kenkäteos on aika :)

    AntwortenLöschen
  4. Mikä sattumus, että juuri eilen kerroin Lumimiehelle tuosta Elizabeth Järnefeltin suhteesta Juhani Ahoon!

    Korvapuusteja ja tiikerkakkua: Niin suomalaista!

    Teillä oli oikein kulttuurinen tapahtuma.

    AntwortenLöschen
  5. Mielenkiintoista. Kukaan ei kysynyt Elisabethilta itseltään, haluaisiko hän synnyttää nuorena 16 vuodessa 9 lasta ja ruveta sitten neljän poikansa taiteellisten lahjojen tukijaksi ja heidän kauttaan kulttuurivaikuttajaksi. Miksi ei viiden tyttäriensä? Minna Canth puolestaan ei tyytynyt isänsä/miesten valitsemaan elämäntiehen vaikka hänkin synnytti 7 lasta.
    Sikäli kuin haluaa tehdä löytöjä menneitten vuosien kirjoista, kannattaa suunnitella kesälomamatkallaan käyntiä juhannuksen jälkeen Sastamalassa/Vammalassa vanhan kirjallisuuden päivillä. Jos ei ole aikaa, niin kannattaa ainakin poiketa Kirjakellarissa, missä olen tehnyt makeita löytöjä. Satuin muinoin asumaan kävelymatkan päässä. Perinteeni mukaan vain poikkean Kirjakellarissa pikipäin katsomassa ja tulen säkillisen kanssa ulos maan pinnalle. Vammala/ Sastamala on näköjään suomalaisille muutenkin jokseenkin tuntematon pieni "helmi" isottelevien joukossa.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Tyttäristä on Aino tunnetuin ja hänkin vain Jannen kautta. Joku oli opettaja, joku teki itsemurhan, masennusta oli kaikilla. Vanhempien välit oli joskus niin, että he eivät puhuneet keskenään, kaikki meni lasten kautta, ei ihme jos masentuivat.

      Löschen
  6. Kuten jo kerroin ovat Järnefeltit kiinnostaneet minua jo kauan, erilaisine aatteineen. Teillä oli hieno luento, mutta ei kai haittaa, jos jatkan omalta osaltani;)

    Jätettyään taakseen Kuopion, Suomen kirjallis-taiteellisen pääkaupungin ja Kanttilan salongin, ytimenä Aho-Canth-Järnefelt tuli Elisabeth perheineen Vaasaan.
    Suomenmielisen kenraaliluutnantin Alexander Järnefeltin maine oli kiirinyt hänen edellään, olihan hän sekä Mikkelin että Kuopion läänin kuvernöörinä toimiessaan määrännyt läänien viralliseksi kieleksi suomen kielen. Sen ajan ruotsinkielisessä Vaasassa oli heidän vaikea saada asuntoa, mutta pääsivät lopulta asettumaan Setterbergin taloon. Kirjeessä perheelle saadaan lukea: "Kaikki vaasalaiset eivät suinkaan näytä niin vihamielisiltä, kuin nuo vastamainitut kiihoittajat. Päinvastoin luulen täällä olevan paljonkin hyviä ja kelpo ihmisiä." Ehkä minä lukeudun heihin ☺
    Setterbergin talossa toimi myöhemmin ikimuistoinen Satamapuiston lastentarha, jossa minäkin lapsena kävin. LINKKI

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Me kuultiin, että Elisabeth oli joskus kehunut aivan kamalasti vaasalaisia, me kyllä kaikki ihmeteltiin, miten hän voi pitää vaasalaisia kuopiolaisia avaramielisempänä ja ennakkoluulottomampana, kun yleensä itäsuomalaiset on enemmänkin avoimia ja vilkkaita. Sinä olet tietenkin poikkeus. :-)

      Löschen
    2. Katsos kun noita geenejä on siunaantunut myös Kuopion seudulta, Rautalammilta varsinkin!
      Totean usein, että kyllä on hyvä olla tällainen sekasotku perimältään, prempi kuin olla sukulaisen sukulainen itsensä kanssa:)

      Löschen