Viikon varrelta

Maanantaina olimme sinfoniaorkesterimme todella erikoisessa esityksessä. Lippu kuului meidän sarjalippuumme, tuskin olisin ilman sitä lähtenyt kuulemaan, mutta hyvä, että lähdin, sillä tämä oli kyllä niin vaikuttava spektaakkeli että. Musiikin on säveltänyt ranskalainen Philippe Manoury, esityksen nimi on Lab.Oratorium. Näyttämö oli olevinaan laiva ja mukana oli kaksi näyttelijää, joista nainen oli luksusristeilyllä ja valitteli aivan kaikesta ja mies taas oli Välimeren ylittänyt pakolainen, joka oli kokenut vaikka mitä. Musiikki nyt ei ollut mitään harmoonista, mutta näytelmänä esitys oli aivan loistava ja teema on tärkeä. Mukana oli yli 200 esiintyjää ja oli jännä katsella miten he liikkuivat, eivät vain näyttämöllä vaan myös katsomossa ja esim. meidän edessä istui kolme laulajaa.
Tästä linkistä löytyy ainakin tällä hetkellä siitä esityksestä.

Sain naapurilta jännän reseptin perunaparsasalaatista, joka kelpasi vieraille niin, etten ehtinyt edes valokuvaa ottaa lopputuloksesta. Panen tähän itselleni muistiin kopion siitä alkuperäisestä reseptistä.

Kastike tehdään seitsemästä eri yrtistä, joita normaalisti käytetään frankfurtilaisessa reseptissä "Grie Soss" eli grüne Sauce eli vihreä kastike. Öljyn, etikan ja sour creamin sekaan tulee iso nippu näitä yrttejä.
Mukana on nämä yrtit:
kurkkuyrtti,
kirveli,
suolaheinä,
persilja,
krassi,
ruohosipuli
ja -tämä suomalainen nimi oli pakko etsiä netistä, en ole koskaan kuullutkaan, se on siis suomeksi
pikkuluppio.

Pikkuluppio on monessa muussa kielessä pimpinelle, tässä sen kasvin kuva (lainattu Mittelaltergazettesta)

Frankfurtin seudulla syödään perunoita ja keitettyjä kananmunia näistä tehdyn kastikkeen kanssa, mutta meilläkin saa hyvin varustetuista kaupoista valmiita yrttisekoituksia.

Tänään yhdistimme kulttuurin ja ulkoilun ja laitoimme pyörätelineen auton perään ja ajelimme 50 km päähän Rolandseckiin ja poikkesimme Arp-museoon, jossa oli jonkun taiteen keräilijän Medicien aikaisia barokkitauluja. Olipa aika kruusattuja kehyksiä kuten tässä ja toisaalta erikoinen motiivi tuossa tuo harlekiini naisen kanssa. Nyt on sekin sivistysaukko suljettu.

Museo on rakennettu vanhaan rautatieasemaan ja on arkkitehtuuriltaan kiinnostavampi kuin nuo tämänpäiväiset taulut. Tuolta uudemman rakennuksen yläkerrasta on mahtavat maisemat Reinille.

Ajelimme sitten pyörällä vajaat 40 km Reinin vartta, vaihtaen pari kertaa lautalla puolta.

Ei tässä kovin kauas tarvitse lähteä kun näkee jo kauniita paikkoja ja kotiin palatessa ajattelin, että eipä nuo meidän pihan kukatkaan rumia ole.