Freitag, 19. Juli 2019

Pyörämatka Thüringenissä

Tänä vuonna halusimme käydä katsomassa Weimarin uuden Bauhaus-museon ja keksimme yhdistää käynnin pyörämatkaan. Meitä oli tällä kertaa matkassa vain neljä ja oli aina iisi sopia kaikesta. Matka oli tähän astisista pisin, mittarissa oli lopussa 390km.

Reitti alkoi Eisenachista, jossa Johann Sebastian Bach syntyi ja jossa Luther oli useampaankiin otteeseen. Olimme vähän pelänneet miten selviämme matkasta kamalassa helteessä, mutta Eisenach ottikin meidät vastaan vilpoisessa sateessa ja asukkaat kiittivät Luojaa, että vihdoinkin saatiin vettä.
Ja sitä vettä tulikin sitten seuraavanakin päivänä, jolloin meillä oli yli 80km etappi ajettavana. Pahimman sadekuuron kohdalle sattui onneksi grillikatos, joka piti jonkun verran vettä. Oma systeemini on laittaa sateenpitävä anorakki päälle, polveen asti olevat Odlon kevyet pyöräilyhousut, alasääret on paljaana ja ne voi kuivata helposti pyyheliinalla ja kenkien päällä on Vauden säärystimet, jotka ovat kullan arvoiset, sillä kengät pysyvät kuivana ja jalat lämpimänä. Oikeastaan se sade ei sitten niin paljon häirinnyt, mutta reitti oli aika hurja, paljon huonoja sorateitä tai kivisiä epätasaisia täriseviä ja liukkaita teitä ja todella huonosti viitoitettu ja ajoimme varmaan 15km väärään suuntaan.


Yövyimme Mühlhausenissa ja ehdimme seuraavana sadettoma mutta todella harmaana aamuna tehdä pienen kaupunkikierroksen. Bach on ollut aikanaan myös Mühlhausenissa kanttorin hommissa.




Bachin kirkkoon kurkkasimme sisään ja sieltä löytyi tämä paperia ompeleva taideteos.


Mühlhausenista jatkoimme Erfurtiin, joka on myös erittäin kaunis kaupunki. Auringossa sekin olisi nätimpi. Sinnekin tulimme sen verran myöhään, että kaupungin katsominen jäi lähes kokonaan. Nämä torin talot sentään näimme ohimennen matkalla syömään.



Erfurtista oli Weimariin vain 30km matka, se oli ihan kiva lepopäivä ja Weimarissa oli kohteena se uusi Bauhaus-museo, johon olimme varanneet slotin, koska siellä saattaa olla kovinkin pitkiä jonoja. Museosta löytyi tuttuja tavaroita, meillä on mm. tuo Wagenfeldin lamppu ja Breuerin tuoli. Pidin niiden lisäksi eniten noista lasten tuoleista ja vaunuista.

Weimarista menimme junalla Jenan yliopistokaupunkiin ja se olikin aika seikkailua. Aseman hissit oli rikki ja jouduimme kantamaan kolme painavaa sähköpyörää ylös laiturille ja siellä luki, että laituri onkin muutettu ja sitten taas ne 25 kilon pyörät alas ja taas ylös toiselle laiturille. Vain Allumies oli matkassa tavallisella erittäin kevyellä pyörällä, jota oli helppo kantaa. Jenasta ajelimme takaisin Weimariin, jossa olimme siis kaksi yötä.
Weimarista matka jatkui Arnstadtin vanhaan kaupunkiin,  jota ei kukaan yleensä tunne, vaikka se on ihan kiva paikka. Valitettavasti hotellimme oli aika kaukana keskustasta ja kun 70 km matkan ajettuaan saapuu hotelliin, ei ole taatusti halukas istumaan uudelleen satulan päälle ja lähtemään kaupunkikierrokselle.

Me näimme matkan aikana vaikka kuinka monta jokea, siellä oli Werra, Gera, Ilm, Saale, Unstrut ja mitä kaikkea.







Valitettavasti ei tullut otettua kuvia teiden kunnosta. Olimme tyhmyyksissämme luulleet, että meidän Saksan yhdistymisen jälkeen joka vuosi maksamat solidaarisuusrahat olisivat rittäneet tuollakin teiden kuntoon. Siellä oli lähes joka kylässä kivetty tosin kaunis mutta todella epätasainen tie, jossa pyörä tärisi niin, että ruuvit alkoivat löystyä. Tai oli hiekkaisia ja mutaisia pitkiä ylämäkiä tai aivan karmeita alamäkiä, jossa vauhti vaan lisääntyi ja jarruttaminen oli vaarallista irtokivien takia. Yhdessä kohtaa virallinen pyörätie meni pellon halki, se oli traktorin pyörän levyinen monttu korkeassa ruohikossa ja siinä oli todella vaikea ohjata pyörää ja valitettavasti ystäväni, joka oli juuri saanut lääkäriltä luvan lähteä mukaan tyräleikkauksen jälkeen, kaatuikin sitten pahasti ja loukkasi kätensä.
Yhteenvetona sanoisin, että kaupungit ovat erittäin kauniita ja matkalla näkyi kaunista luontoa, mutta tiet oli huonoja, etapit paljon pitempiä kuin esitteessä sanottiin, siitä valittivat muutkin matkalla olleet. Hotellit oli mukiinmeneviä, mutta palvelu on jostain syystä osittain vielä itäsaksalaista joustamattomuutta ja mikä on ihmeellistä on se, että usein nuoret, jotka ovat syntyneet vasta DDR:n kuoleman jälkeen, saattavat olla juuri sellaisia kuin aikanaan ddrläiset. Ruoka on Thüringenissä erittäin tuhtia, siellä syödään lihaa, kastiketta ja niitä vihaamiani perunaknödeleitä. Thüringenin Bratwurst on tunnettu, mutta sielläkin saimme kerran maailman kamalinta kovaa ja kuivaa wurstia, tosin kerran matkan varrella tuli vastaan pyöräilijöille tarkoitettu lepopaikka ja sieltä sai heidän itse tekemäänsä hyvää bratwurstia.

Eniten pidin kauniista kukista tien reunassa.Vähän valitimme viileistä ilmoista, aamuisin oli usein vain +13C, mutta kun säätiedotus lupaa nyt taas +40C, niin olen kiitollinen, ettei ollut kuuma.



Kommentare:

  1. Sinnehän voisi mennä sitten ajelemaan läskipyörällä!

    AntwortenLöschen
  2. Upea pyöräreissu teilä taas; Saksassa on niin paljon kauniita paikkoja.Huh, teille siis tulossa yhtä kuumaa mitä oli täällä tällä viikolla... Kestämisiin...

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Ihan kivoja paikkoja, mutta kurja kun oli niin harmaa sää ja kameran akku vielä tyhjä, joten en juuri ottanut kuvia. Hellettä pelkään jo nyt, viime yökin oli turhan kuuma.

      Löschen
  3. Upea ja monipuolinen reissu! Tosin harmillista, että tiet olivat niin huonoja. :-( Aika sissejä olette, kun jaksoitte ajaa tuommoisen matkan.

    AntwortenLöschen
  4. Paljon mielenkiintoista nähtävää jälleen ja tuo viimeinen kuva, olipa se kaunis!

    AntwortenLöschen