Vuosikatsaus 2020

Vuosi 2020 alkoi hyvissä merkeissä. Olimme ystäviemme luona Baijerissa optimistisena vastaanottamassa "kultaista" 20-lukua, joka alkoikin oikein auringonpaisteella.

Seuraavana päivänä hyppäsimme autoon ja ajoimme 450km Wieniin. Kuka olisi uskonut silloin, että niistä Wienin päivistä tulisi meille vuoden suurin ulkomaanmatka. Suunnitteilla oli nimittäin lähteä kesäkuussa Pietari-Moskova-risteilylle ja loppuvuodesta Uuteen Seelantiin.

 

Helmikuussa oli myös kivaa ohjelmaa, teimme mm pikkumatkan Baseliin katsomaan Edward Hopperin näyttelyä ja nauttimaan kaupungin tunnelmasta ja kotimatkalla ehdimme vielä tavata freiburgilaiset ystävät, joita ei sitten myöhemmin olisikaan ollut kovin helppo tavata.

Helmikuun lopulla saimme kummipojan perheen Suomesta kylään ja samoihin aikoihin alkoi tulla enemmän ja enemmän tietoa koronasta. Muistan hyvin, että kummipoika itse tuli tänne suoraan työmatkalta Koreasta, jossa tartunnat olivat lähteneet vauhtiin ja veimme hänen matkalaukkunsa suoraan pesutupaan ja pesimme kaiken varmuuden vuoksi. Muistan myös, että kaupungilla käydessämme halusin ostaa käsidesiä,  mutta se oli jo silloin joissakin kaupoissa loppuunmyyty.
Warholmin Andy sattui olemaan samaan aikaan täällä ja ikuisti vieraamme aamiaispöydässä. Ja se olikin sitten toistaiseksi viimeinen kerta kun nähtiin.

Maaliskuussa olimme muutaman päivän Göttingenin lähellä maalla asuvien ystäviemme luona. Muistan niin hyvin kun saavuimme heille ja ystävämme sanoi, että tervetuloa tänne koronavapaaseen maalaisidylliin, jossa ei ole yhtään koronatapausta todettu. Mutta ans kattoo kun tuli ilta ja paikallisuutisissa ilmoitettiin, että ensimmäinen tapaus olikin löytynyt. Olo tuntui silti vielä aivan levolliselta ja nautimme pihan narsisseista ja kävelyistä kukkuloilla.

Kotiin palattuamme alkoikin sitten jo tilanne kiristyä, ihmiset alkoivat hamstrata vessapaperia ja kauppoihin pääsi vain tietty määrä asiakkaita, ostoskärryjen määrää oli rajoitettu, niiden avulla liikkeet pystyivät kontrolloimaan asiakasmäärän. Pasta, linssit, jauhot ja kuivahiiva alkoivat loppua kaupoista.

Huhtikuussa me liikuimme pääasiassa luonnossa, vajaan tunnin automatkan päässä on Eifelin keskivuoristo ja siellä on aina vähän ihmisiä ja paljon raitista ilmaa. Jos jostain asiasta ei tänä vuonna tarvinnut valittaa, se oli sää. Tai kyllähän sitä kesällä sitten valitettiin niistä hurjista helteistä, mutta keväällä oli todella kaunista. Satoja kilometrejä tuli varmaan patikoitua vuoden mittaan. 

Toukokuusta muistan, että olimme muutaman päivän Mosel-joen laaksossa pyöräilemässä. Hotellit oli vielä auki, tosin seisova (aamiais)pöytä ei ollut sallittu ja aamiainen tarjoiltiin pöytään. Hotelliin ja ravintolaan sisälle tullessa piti käyttää maskia, samoin ulkoilmakahvilaan piti mennä maski naamalla ja vasta pöydässä sai sen riisua. Kolmen päivän loma oli kaikesta huolimatta luksusta.

Kesäkuussa saimme viimeistä kertaa tavata patikkaporukkamme ja teimme hienon retken Eifeliin. Se olikin sitten viimeinen kerta, kun saimme vaeltaa noin isolla porukalla.

Heinäkuussa olimme ystäväparin kanssa viikon verran Baijerissa patikoimassa ja pyöräilemässä kauniissa maisemissa kauniilla ilmalla, tämän vuoden parasta sekin.

Elokuussa olimme kaksi päivää Ahr-joella ja pyöräilimme viinivuorilla.

Ja elokuun lopussa, kun pelättiin jo, että ravintolat ja hotellit menevät kiinni, saimme kuuden hengen ystäväporukalla toteutettua kauan odotetun viikon pyörämatkan Itämeren rannalla Lyypekistä Flensburgiin.

Syyskuussa ehdimme käväistä Pfalzin maakunnassa pienellä pyöräretkellä ja piipahtaa Elsassin puolelle Ranskaan supermarketiin. Joskus mietin, että onko aika kullannut muistot ja luulen, että oli aina hieno ilma, mutta kyllä tämä kuva sanoo aivan samaa.

Lokakuussa Saksassa muutettiin jatkuvasti turvamääräyksiä ja jossain välissä oli jo majoittumiskielto eli hotellit saivat antaa huoneen vain työmatkalla oleville henkilöille. Kun se päätös kumottiin, ehdimme juuri ja juuri ennen sen uudelleen voimaanastumista lähteä kolmen päivän keikalle Saarlandiin Saar-joen maisemiin ja niistä päivistä tulikin sitten taas yksi vuoden highlight. Hotelli oli kiva ja maisemat komeat ja sielu lepäsi.

Marraskuussa olen kuvien mukaan kävellyt todella paljon ihan vaan kotoisissa sauvakävelymaisemissa

 

 ja saimme hampurilaisystäväparin vieraaksi, he tarvitsivat maisemanvaihtoa ja sosiaalisia kontakteja  ja tulivat meille kolmeksi päiväksi "terapiaan" (voisin sanoa, että molemmanpuoliseen terapiaan, sillä vierailu teki meillekin hyvää) ja veimme heidät mm. ihailemaan Ahr-joen viinivuoria.

Ja sitten tulikin jo joulukuu. En ole ikinä ennen nähnyt niin paljon jouluvaloja pihoissa kuin nyt. Osittain johtuu ehkä siitä, että ihmiset eivät voineet matkustaa ja osittain siitä, että tähän ihmeelliseen aikaan kaipaa normaalia enemmän piristystä. En ole myöskään kokenut, että niin monet olisivat jo niin aikaisin hakeneet kuusen, esim. naapurit, jotka tavallisesti koristelevat kuusensa aattoiltapäivällä, laittoivat kuusensa jo viikkoa aikaisemmin. Joulu oli oikeastaan syy lockdowniin kun haluttiin estää isompien ryhmien tapaamista, mutta toisaalta se oli kiva apu selvitä pimeästä ajasta.

 

Saksassa on kireämmät määräykset kuin Suomessa ja me ja ystäväpiirimme ovat kiltisti niitä noudattaneet. Me emme esim. saaneet mennä naapuriin jouluaattona, koska emme ole sukua. Ja uudenvuodenaatto tulee olemaan ilman ystäviä, kaikki tuttavapariskunnat pysyvät kaksistaan kotona. Me olemme tilanneet uudenvuoden specialmenun japanilaisesta ravintolasta ja nautimme niitä kaikkia herkkuja ja katsomme ilmeisesti niinkuin Saksassa on tehty vuosikymmeniä Dinner for one

<iframe width="560" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/BN9edpdCH7c" frameborder="0" allow="accelerometer; autoplay; clipboard-write; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture" allowfullscreen></iframe>

tai meikäläisille ehkä vielä hauskemman Dinner op Kölsch eli Dinner kölniksi.

Katselin tuossa vihkoani, johon kirjoitan muistiin ketä olemme kestinneet ja mitä ruokaa tarjonneet ja totesin, että meillä on vuoden 2020 aikana ollut 21 kertaa ruokavieraita ja kun katselen missä kaikkialla olemme käyneet ja monessa paikassa pitempäänkin ja ystäväporukalla, voi sanoa, että kaikista rajoituksista huolimatta meillä on ollut sosiaalisia kontakteja tänäkin aikana. Emme päässeet ihailemaan Uuden Seelannin luontoa, mutta olemme keksineet lähistöllä paikkoja, joita emme ennen tunteneet, joten en voi todellakaan nalkuttaa, että vuosi olisi ollut tylsä. Paha se on ollut ihmisille, jotka ovat  sairastuneet tai jopa kuolleet koronaan tai terveydenhuollon henkilökunnalle, joka on viimeisillä voimillaan tehnyt parhaansa.

Onnellista tervettä uutta vuotta💓