Mark Twain ja minä

 Minulla on jotain yhteistä Mark Twainin kanssa, sillä olemme molemmat asuneet Heidelbergissä ja rakastuneet kaupunkiin, tosin eri vuosisadoilla. Twain opiskeli saksaa ja on edelleenkin hauska lukea hänen kirjoituksensa The awful German language. En ollut pitkään aikaan viettänyt kuin tunnin pari Heidelbergissä ja kun meillä oli hotels.comin lahjakortti menossa umpeen, keksin käyttää sen Heidelbergissa ja nyt saimme olla siellä kokonaisen päivän ja vielä yönkin.

Asuin aikanaan Mark Twain villagessa, jossa oli US armeijan Euroopan päämaja ja paljon amerikkalaisia sotilaita. Nythän ne ovat häipyneet ja rakennukset on muussa käytössä, mutta talo, jossa asuin, seisoo vielä paikoillaan. Sain asua amerikkalaisen upseeriperheen ”maiden roomissa” talon ylimmässä kerroksessa babysittausta vastaan. Talo on nyt kunnostettu, sinne on mm. rakennettu parvekkeita ja laitettu uudet ikkunat. 

Kohtaan, jossa oli vartioitu portti head quarterseihin, oli nyt tehty leikkipaikka ja se oli saanut nimekseen checkpoint.

Tuli ihan liikuttava olo, kun muistelin perheeni pikkupoikaa Mattya, joka rakasti minua yli kaiken. Hän ei osannut sanoa nimeäni ja antoi nimekseni Iia. Olispa kiva löytää hänet.

Muuten kiertelimme sitten ihan vain kaupunkia, askeleita taisi tulla 15 km verran, paljon oli tuttua, mutta monet asiat oli unohtuneet. Heidelbergin vanhankaupungin Hauptstrasse on 1,5 km pitkä kävelykatu, taitaa olla Saksan pisin. 

Kaupungissa on paljon vanhoja taloja, koska sitä ei sodassa pommitettu. Huhut kertovat, että monet amerikkalaiset päättäjät olivat aikanaan opiskelleet  Heidelbergissä ja halusivat säilyttää sen pommeilta. Nykyäänkin kaupungissa näkee paljon amerikkalaisia turisteja ja minuakin luultiin aikanaan usein amerikkalaiseksi, kun en pukeutunut niinkuin kunnon saksalaiset opiskelijatytöt vekkihameeseen vaan uskalsin käyttää farkkuja. 

Adventti tulossa, Heidelbergissäkin oli joulutorit aukeamassa. Kuvassa taustalla näkyy linnaa, jota Mark Twain ylisti

ja tässä näkyy sitä enemmän, emme tällä kertaa kiivenneet ylös

Luin äskettäin kivan kirjan nimeltä Stay away from Gretchen.  Kirjan protagonisti Gretchen asui aikanaan Heidelbergissä Hirschgassella, joka oli lähellä ensimmäistä kämppääni ja pitihän tietysti kävellä Neckar-joen yli katsomaan Hirschgassea.

Tästä seinämaalauksesta oli pakko ottaa kuva

Pimeässä kävelimme sitten hotellille ja söimme siellä iltapalan ja päivittelimme miten hieno päivä meillä oli ja ihmettelin miten rohkea olin ollut, kun siitä vaan olin lähtenyt kauas kotoa, muistelin miten tulin junalla kaupunkiin, ostin asemalta kartan ja kävelin yliopistolle huonevälitykseen, ei ollut kännyjä ja internettiä eikä pankkikorttia, vain jonkun verran käteistä ja sen piti riittää.

Auf Wiedersehen, Heidelberg, vielä tavataan!