Kummilapsia ja kukkia

 Sain vihdoin viimein lähetettyä kummitytölle Nepaliin pienen lahjan, joka oli tarkoitus lähettää jo ennen joulua, mutta nykyään on KAIKKI eri lailla kuin oli edellisessä elämässä, joka "loppui" kulkutautiin ja vaikka teoriassa pitäisi olla oikeastaan enemmän aikaa, sitä ei kuitenkaan tunnu olevan tai olen vaan muuttunut flegmaattiseksi. No joo, ainakin saan viivata yhden asian to do-listalta yli.
Tyttö on Plan Internationalin kautta, hän on jo kolmas kummityttö. Kun aikanaan kaukomatkoilla tajusin, mikä tyttöjen tilanne tietyissä maissa on, päätin, että otan aina vain tyttölapsen kummilapseksi. Ehkä otan vielä tyttölapsen Afrikastakin, jossa tehdään tärkeää työtä sukuelinten silpomisen estämiseksi. 

Saksalaisen kummipojan esiäiti oli kotoisin Pietarista. Maalaus Amaliasta löytyi sukulaisilta Wienistä ja koristaa nyt kummipojan äidin rappukäytävää, vähän eri luokan ihminen kuin minun huivipäinen esiliinainen esiäitini, joka ei kovin kaukana Pietarista asunut, hänestä ei ole maalattu potrettia, olivat hyvin köyhiä.

Ostin Suomessa käydessäni Sally Salmisen Katrinan, jota en ole koskaan lukenut. Kansi mätsää maljakkoni kanssa, jonka sain ystävältäni kiitokseksi ajasta, jolloin istuimme kaksi viikkoa Ranskassa strokeosastolla hänen miehensä vierellä.

Maalasimme eteisen seinän siniseksi, väri kuin vasemmassa lehtikuvassa, mutta valokuvassa se näyttää melkein harmaalta, tuli ihan kiva.

Öisin on vielä viileää, mutta joitakin urhoollisia kukkia löytyy jo. Kevät saa tulla.