Sattuu ja tapahtuu

 Aivan omituinen helmikuun sää, ulkona on +16C ja niin hirveä tuuli, että terassilla lentelee ja kaatuilee vaikka mitä esineitä.  Tänään kävi ihana turkkilainen siivoojamme pitkästä aikaa ja kertoi, että paljon sukulaisia kuoli maanjäristyksessä, mm. sisaren tytär miehineen plus neljä lasta, yksi vauva siitä perheestä jäi eloon. Koko suku on nyt kokoontunut sisaren luokse, jonka talo hajosi ”vain” puoliksi, syynä oli sen viereen laittomasti rakennettu korkea rakennus. Nyt kaikki henkiin jääneet asuvat siinä puolikkaassa talossa ja sen pihassa, yhteensä 60 henkeä, useimmat nukkuvat ulkona kylmässä ilman patjaa ja peittoa, monet autossa.

Tuohon verrattuna meidän räjähdys oli peanuts, pesin uunin ja myös oven kolme lasia ja kun laitoimme ovea paikalleen, joku jännite se kai poksautti yhden ovilaseista tuusan nuuskaksi, pieniä sirpaleita löytyy vielä viikon päästä. Uusi lasi tuli tänään, toivottavasti vaihto onnistuu.

Minulla on näköjään meneillään jonkinlainen terveyscheck, sillä olin ensin unilabrassa nukkumassa piuhojen kanssa ja heti perään endokrinologilla luuntiheysmittauksessa ja kilpparin ultrassa. Olen aika kiitollinen täkäläisestä terveydenhuollosta tai pitääkö nykyään puhua hyvinvoinnista kuten Suomessa näköjään sanotaan.

K

Sinfoniaorkesterin konsertissakin käytiin kuulemassa Tsaikovskia (en löydä mistään aksenttia tuon ässän päälle) ja Rachmaninovia, ohjelma päätetty ennen Ukrainan sotaa, vaikka ei kai noita vanhoja mestareita voi syyttää P:n sotatoimista. Konsertin jälkeen oli oluttupa ainoa auki oleva paikka ja menimme sinne kavereiden kanssa keskustelemaan ohjelmasta ja syömään tyypillisen kölniläisen ruissämpylän Gouda-juuston ja sinapin ja kölschin kanssa.

Eilen alkoi katukarnevaalit, jotka kestää tuhkakeskiviikkoon asti. Turhan täyttä on kaupungilla ja siksi me pakenemmikin nyt Eifel-vuoristoon. Tässä kuva eilisestä

Kuvakaappaus 34rhein.de/ © Thomas Banneyer/dpa