Helluntaimaanantaina kävimme Mönchengladbachin kaupungin museossa katsomassa fluxusta/happeningiä, jossa oli mukana kummipojan ihana vaimo. Eri muusikoista tehty porukka esiintyi museossa, milloin missäkin, välillä soittivat jossain jotain, välillä tapesoivat nuoteilla seinää, välillä hajuatuivat hyvin kaikuvan museon eri kolkkiin laulamaan, kaikki yksitellen, joka nurkasta kuului laulua.
Yhdessä vaiheessa sai yleisökin laulaa jonkun muusikon rinnalla ja meistä toinen tietysti lauloi ja se toinen en ollut minä.
Tänään lähdimme ikonini kanssa Koblenziin restauroijan luokse, siellä kaksi eksperttiä ihastui kovasti Markukseeni ja tekevät nyt tarjouksen entisöinnistä, on kuulemma hieno ikoni. Nyt rupes ajatuttamaan (onko tuollainen sana suomen kielessä?), että onkohan ne muutkin ikonit arvokkaita, pitänee ottaa selvää, niitä on useampia tässä huushollissa.
Kotiin tullessa oli pakko näpsätä pari kuvaa kotipihan kukkaväreistä.
Voi, miten rakastan sinisiä kellokukkia, kissankelloja, harakankelloja ja kurjenkelloja Suomen niityillä ja tienvierillä, tietenkin myös puutarhoissa eri campanula-lajikkeita. Kurjenkellot alkoivat Suomessa kukkia minun syntymäpäivänäni aikoihin . Äiti oli käynyt aamtuimaan poimimassa niitä ja herätti onnittelulaulun kanssa. Synttäreitä ei muulla tavalla juhlittu
AntwortenLöschenNe on jostain ilmestyneet meille ja ”mendeln” milloin sinisiä, milloin valkoisia, tykkään niistä myös kovasti.
LöschenOlipa jännä tuo happening ja mitä ikoni-aarteita täältä löytyikään!!
AntwortenLöschenHappening on hyvin otettu vastaan
Löschen