Miten ostetaan ulkomaalaisella EU-reseptillä lääkettä Suomesta?

 Luulisi olevan iisiä, eu-healthcare.fi sanoo että

Aika thriller siitä ostamisesta tuli. Lähetin kaverille Suomeen reseptini postissa ensinnäkin tajuamatta, että Suomessahan kannetaan kirjeposti vain tiettyinä päivinä jolloin pitää varmaan olla vielä täysikuu. Eihän sakemanni, joka on tottunut siihen, että Kusti polkee joka arkipäivä eli myös lauantaina ja tuo kotiin kirjeet (nykyään pääasiassa kyllä laskuja) ja paketit. Vähän jännitti ehtiikö posti ennenkuin kaverit tulee meille house sitteriksi, mutta ehti se onneksi. Sitten alkoi odysseia, kun apteekissa ei hyväksytty saksalaista paperireseptiä  ja jos olisi muuten hyväksytty, sitä ei suostuttu millään antamaan vieraalle ihmiselle. Ihmettelen vähän, että pitääkö Suomessa puolikuoliaankin hakea itse lääke apteekista, mutta siellä on kai suomi.fi-sivulla mahdollisuus antaa valtuuksia toiselle. Saksalaiset on näköjään iisejä, kun apteekissa annetaan lääke sille, joka tuo reseptin, esim. jos minä makaan puolikuoliaana sängyssä, Allumies saa ilman valtakirjaa hakea apteekista reseptilläni lääkärin määräämän lääkkeen.  Kyselin jo tutuilta farmaseuteiltakin apua  ja olisin saanut lääkkeen Joensuusta tai Turusta, mutta kun kaverini asuu Helsingissä ja siellä ollaan tarkkoja. Kun sitten monien keskustelujen jälkeen näytti siltä, että pääkaupungissakin oltaisi ehkä kuitenkin valmiita myymään lääke, syntyi ongelma kuinka isosta pakkauksesta on kyse. Saksalaisessa systeemissä lääkäri määrää aina pakkauksen koon,  N1 on pienin pakkaus, N3 suurin ja kun aina joudun lääkettä käyttämään, saan  N3 = 12 tablettia, mutta apteekissa tulkittiin, että määräys on kolme tablettia. Taas lähetin sähköpostia ja tarvittiin vielä  oikein proviisori myymään oikean lääkkeen ja koon. Ensi kerralla haen taas Belgiasta. Hyvin tarkkoja ovat näköjään, olen Italiassa ja Ranskassa saanut jopa ilman reseptiä kilpirauhashormoneja antibioottia virtsarakontulehdukseen ja olen siitä vieläkin kiitollinen, etten joutunut ajamaan kamalissa kivuissa kymmeniä kilometrejä jonnekin etsimään lääkäriä. Onneksi ystäväni saavat ongelmitta tuotua tilaamani kirjat ja Vaasan ohutta ruisleipää, nam nam.

Oli torstaina ihan pakko ottaa kuva erikoisesta taivaasta

Nyt on vihdoin ollut kunnon kesäiltoja ja on voinut istua terassilla kirjan kanssa. 

Luen parhaillaan tanskalaisen jazzmuusikko Benjamin Koppelin perhesaagaa juutalaisesta suvusta Tanskassa, saksaksi Annas Lied, englanniksi Anna’s dollhouse, ilmeisesti ei vielä suomennettu. Rupesin tässä miettimään, että aika vähän olen elämässäni lukenut tanskalaisia kirjoja, mieleen tulee nyt vain Tove Ditlevsen.

https://youtu.be/o2s36lDGteI?si=P5hg2Kazaf1tJ5zF

Sain ihailijaltani komeita valkoisia pioneja.