Talvea ja taidetta

 Joulu loppui tällä kertaa jo 6.1. kun ikkunanpesijä tuli ja oli pakko tyhjentää ikkunalaudat joulukoristeista. Sähköposti on saanut aikaan ettei tule enää juuri lähetettyä joulukortteja ja kun ripustin kortitkin ”pyykkinarulta” pois, ajattelin, että onhan se korttiperinne kuitenkin niin kiva, ehkä yritän jatkaa sitä.

Meille tuli talvi ja sitä on jatkunut useampi päivä, hyvin harvinaista täällä. Oliivipuulle ja oleanterille puettiin takki päälle.

Ensin oli maassa vain ihan vähän valkoista

mutta sitten lunta tuli enemmänkin

Olisi voinut pysyä tuollaisena, mutta lähes kaikki on taas sulanut pois.

Tammikuun taiteet alkoi Gerhard Richterin näyttelyllä Düsseldorfissa. Olen tavannut hänet henkilökohtaisesti, hah hah, meillä oli sama kotilääkäri ja istuimme yhdessä odotushuoneessa, jonka seinällä oli Richterin grafiikkaa. Näyttely oli katsaus Richterin koko tuotannosta, useat taulut yksityisomistuksessa.

Taiteilijan poika

Yksi Richterin tunnetuimmista teoksista on Kölnin tuomiokirkon ikkuna, joka on paras silloin kun aurinko paistaa ja värit heijastuvat kirkon lattialle.

Minulle mielenkiintoisin ja ennestään tuntematon taulu oli tämä

ja tiedättekö miksi? Kun näin sen, sanoin heti Marimekko, niin paljon se väreiltään muistutti pöytäliinaani. Taulu on 1980-luvulta, kuosin suunnittelija on syntynyt 1983.

Taidetta nähtiin myös huonekalumessujen yhteydessä järjestetyssä Passagen-näyttelyssä, jossa on paljon nuorten suunnittelijoiden tuotantoa. Messut peruutettiin tänä vuonna, huonekaluille ei ole kuulemma enää kysyntää, mutta Passagen jatkuu ja löysimme sieltä jotain kivaa, nimittäin tällaisen pistorasiajujun. Se on helppo kuljettaa ottamalla kaulasta kiinni ja siinä on tasku, johon voi laittaa vaikka kännykän. Kuvassa se ei näytä niin hyvältä kuin se todellisuudessa on, tosi hieno idea.

Tuttu nimikin tuli vastaan, en tiennyt, että Metsovaara on vielä olemassa.

Naapurissa tapahtuu

 Meillä on tosi kiva naapuristo ja on vuosien mittaan on syntynyt erilaisia perinteitä. Jouluaattona iltapäivällä laulamme ulkona yhdessä joululauluja, se perinne alkoi koronan aikaan, kun ei saanut tavata ihmisiä ja uskalsimme laulaa ulkona pitäen pari metriä  etäisyyttä muista. Syksyllä tavataan ruokailun ja oluen merkeissä, joku hommaa tynnyrillisen olutta ja kaikki tuovat jotain syömistä. Tällä kertaa tapasimme arkipäivänä, jolloin useimmat olivat päivän töissä eivätkä ehtineet valmistaa mitään ja siksi päätettiin kokkailla illalla yhdessä. Kuorimme ja pilkoimme valtavia määriä kurpitsaa ja porkkanoita ja sipulia ja paprikaa jne ja keitimme isossa padassa chili con carnea ja kurpitsakeittoa ja oli tosi herkullista ja mukavaa. Minä vein pikkumunkkeja jälkiruoaksi.

Joltakin löytyi karnevaalikamoista kokin vaatteet ja ”pääkokki” sai ne päälleen. Kuvat kaappasin naapuriston signalryhmästä. 

Tässä istuttiin lopuksi nuotion äärellä lämmittelemässä.

Tänään lähetti yksi naapuri valokuvan, jonka oli ottanut aamulla makuuhuoneestaan. Huh, valtavan iso Zoropsis spinimana oli tullut kylään, hän pelasti sen, minä olisin ottanut heti pölynimurin, kun inhoan hämähäkkejä. Iik!!

Tykkään enemmän lampaista ja on kiva katsella miten koirat pitää lampaan oikeassa paikassa. Lampurikin pääsi kuvaan. 

Meidän naapurissa on vanha maalaistalo, jonka pihaa ihailen aina ohi kulkiessa. 

Unohdin ostaa kukkia maljakkoon ja piti käydä pellon viereltä hakemassa jotain maljakkoon

Yhtä ja toista tulee ja lähtee

 Kun kellariin piti löytää paikka  aurinkosähkövarusteita varten, piti heittää jotain muuta ulos ja heitettiin nämä

Appiukon postimerkkikokoelma sai lähteä. Mitä tehdä postimerkeille, joita ei juuri kukaan enää kerää? Jostain luimme, että ne voi lahjoittaa  hyväntekeväisyyteen ja nyt ne lähtee terre des hommes’ille lasten hyväksi.

Postimerkit lähti ja tilalle tuli

Työmiehille kävi moka ja he pudottivat Eine-tädiltä perimäni ikonin ja se halkesi keskeltä. Nyt yritän saada selville mikä ikonin arvo oli, onko kympin vai satasen, ken tietää.  Aurinkopaneelifirman vastuuvakuutuksen pitäisi korvata vahinko, tunnejuttua ei korvaa mikään raha. Jos joku tuntee asiantuntijan, niin kertokaapa.

Jotain kivaakin sattui kun Suomesta tuli 8v ystävältäni postia, mm.hieno parsatanko sopivasti parsa-aikaan.

❤❤❤❤❤

Aprillia, aprillia

 April April, der macht was er will, sanoo saksalainen eli huhtikuun sää on vähän sitä tätä. Sunnuntain patikkamatkalla sen taas saimme kokea. Alku oli tällainen

mutta paranihan se sää vähitellen ja löysimme vielä kiitos kylmän sään vielä joitakin villejä narsisseja

Kuljimme reittiä Saksan ja Belgian rajalla, jonne Hitler oli sodan takia rakentanut suojavallin

Tuntuu aina hienolta hyppiä siellä milloin Saksassa, milloin Belgiassa ja olla kiitollinen, että vielä elämme rauhan aikaa ja sellainen on mahdollista. Ukrainan sodan takia osaa arvostaa rauhaa entistä enemmän.

Kotona oli viime viikolla tällaista. Ikkunoista näki aina vain miesten jalkoja, kun katolle laitettiin aurinkopanelit, oli hölyä ja oli pölyä, mutta nyt pahin on ohi ja 6.5. sähkö liitetään.

Tässä oli vielä pientä draamaa, kun miehet olivat vähän nukkuneet ja kiinnittäneet jotain pientä naapurin seinään ja joudumme korjaamaan asian, kun on pilkunviilaaja kyseessä. Meidän on helppo hoitaa juttu, heidän olisikin vaikeampi liimata takaisin oksat, jotka heidän puutarhurinsa jostain käsittämättömästä syystä leikkeli meidän kasveista.😀

Kärhöt ja rikkaruohot kukkii ja sää on luvannut lämmitä eli kaikki hyvin.

Remonttia ja kummipoikakonventti

 Olipa taas mukavaa, kun vesimittaria vaihdettaessa todettiin, että jossain täytyy olla vuotoja kun mittari pyöri, vaikka kaikki hanat oli kiinni. No, sieltähän se paikka löytyi saunan suihkusta kellarista. Kolme päivää miehet hakkasivat kiviseiniä ja kaakeleita, meteliä ja pölyä oli ja on edelleen koko talossa, mutta nyt eli 5000€ myöhemmin on sitten uusi suihku. Ans kattoo mitä vakuutus maksaa, tuskin tonnia enempää, mutta mitäs teet. 

Meillä oli kummipoikakonventti kun vietimme kivan päivän suomalaisen ja saksalaisen kummipojan kanssa, ensin pitkällä kävelyllä Reinin rannalla

ja illalla olimme syömässä herkkuja,

mm. selleristä valmistettua keittiön tervehdystä

ja purotaimenpiirakkaa

ja kaikenlaista makeaa

Kun koko päivän puhuttiin sekaisin suomea, saksaa ja englantia, pyysin tarjoilijalta suomeksi laskua, mutta ei ymmärtänyt. 

Ulkona on ollut kova myrsky ja vähitellen alkaa olla tunne, että ensi kuussa on joulu eikä elokuun lopusta alkaen olevat kauppojen joulutavarat enää niin pahasti häiritse, vaikka mieluummin saisi kaikki alkaa vasta adventtina. Saimme jouluksi kutsun Leville, sama kiva porukka kuin kaksi kertaa aikaisemmin plus uusi kaveri 6kk❤️ On tosi kiva päästä taas Lappiin.

 Joululehtiäkin sain jo Suomesta.

Tänään menemme vihdoin katsomaan Kaurismäen Kuolleet lehdet, jossa puhutaan saksaa.

P.S. Unohtui laittaa tänne jouluruususta kuva:

Tuli sade rankka

 Kun lämpötilat alkaa nousta kohti +30C, voi odottaa rajuilmaa. Tässä Allumies vielä lueskelee varjossa Kindleänsä

ja oli avannut ylimmmän kerroksen kattoikkunat tuulettaakseen tunkkaista kuumaa ilmaa, mutta mitenkkäs taas kävikään, hirmumyrsky tuli eikä mies muistanut avanneensa ikkunoita ja nyt sitten kuivatellaan mattoa. Onneksi olin laittanut pöydällä olevan valokuvia sisältävän pahvilaatikon pois, muuten olisi kuvat turmeltuneet.

Rikkaruohot pysyy hyvin hengissä, nämä kellot on tulleet itsestään eikä rajusadekaan saanut niitä poikki. Rakastan tuota väriä.

Oli pakko kuvata nuo kauniit ruoka-annokset täkäläisessä ravintolassa.

Lukulaitteen huono puoli on se, että ei niin helposti voi selailla edestakaisin. Luen parhaillaan Daniel Speckin romaania Jaffa road, joka kertoo kolmesta perheestä, kolmesta sukupolvesta ja kolmesta uskonnosta ja piti oikein ottaa valokuva kirjan henkilöluettelosta, kun oli alussa vaikea tajuta kuka on kuka. 670 sivun kirjaa ei ole ilmeisesti vielä käännetty saksasta muille kielille, mutta kun käännös tulee, suosittelen. Exodus tulee mm. esiin, muistan kun ahmin sen kirjan aikanaan.

Radiossa soi ajankohtaisesta syystä Conquest of paradise. Yksi elämäni ikimuistoisista hetkistä oli se kun seisoimme laivan kannella matkalla kohti Abu simbeliä ja taustalla soi tämä kappale, olin kuin Kate Winslet Titanicin keulassa.

Mutta nyt ei olla Kate Winslet eikä Egyptissä vaan kotona ja pitäisi alkaa kuorimaan parsaa, sillä illalla tulee ruokavieraita. Hauskaa viikonloppua!