Sonntag, 25. Juli 2010

Onko totta?

Onko totta, että on olemassa 9vee, joka vastaa kysymykseen "mitä haluat juoda": jos ei siitä kovasti ole vaivaa, joisin mielelläni teetä. Ja joka näkee kupit ja lautaset keittiömme pyödällä ja kantaa ne ulos terassille, kattaa kahvipöydän ja viikkaa hienosti servetit. Ja kun isosisko 12vee kysyy, saisiko maistaa pikkusiskon lautaselta sitruunapiirakkaa, vastaa: tietenkin saat, ole hyvä. Ja joka osallistuu keskusteluun Hampurin koulusysteemistä ja demokraattisesta kansanäänestyksestä ja valittaa, ettei ole oppinut viimeisenä kahtena kouluvuotena juuri mitään, kun joutuu englannin tunnilla lukemaan yksikseen kirjaa, kun osaa englantia paremmin kuin opettaja (isä amerikkalainen, lapsi kaksikielinen) ja saksan tunnilla opettaa lukemista muille oppilaille. Joka kysyy isosiskolta, pitääkö tämä Twilight-sarjaa raamattunaan. Joka leikkiessämme Wer bin ich (Kuka olen?)-leikkiä liimaa Allumiehen otsaan Albert Einstein ja vastaa ihan oikein äitinsä (jonka otsaan liimattiin nimi Stalin) kysymyksiin Stalinista. Joka ei tunne prinsessa Victoriaa, mutta tuntee hyvin Queen Victorian. Joka tulee aina välillä keittiöön kysymään, voisiko auttaa. Joka lähtiessä tulee halaamaan ja kiittämään kaikesta ja sanoo ruoan maistuneen herkulliselta ja viihtyneensä meillä erinomaisesti ja kutsuu meidät vastavierailulle Hampuriin. Joka soittaa viulua ja lukee paljon. Joka on vähän ylpeä siitä, että heillä ei ole lainkaan televisiota. Joka käy lintuseuran leirillä bongaamassa lintuja ja lasten kokkikurssilla. Joka on niin söpö, että oli sääli päästää häntä jatkamaan matkaa lomalle Cornwalliin. Nyyh.



(Nyt saan varmaan taas sapiskaa, kun kehun kuulemma aina vain saksalaisia lapsia, mutta kun täällä on sattuneesta syystä on ainoastaan saksalaisia lapsia. Sorry kaikki ihanat, hyvinkasvatetut suomalaiset lapset.)

Kommentare:

  1. Tuollaiset vieraat kivoja, minä tykkään nuorten seurasta.

    AntwortenLöschen
  2. Näköjään on totta että tuollaisia lapsia on;D Ihania vieraita sulla Allu!

    AntwortenLöschen
  3. Olen hieman väsynyt lapsiin, sillä omia on ollut ja meillä oli aina avoimet ovet. Kivoja tyttöjä heistä tli ja Merin kavereistakin kuin omia ja käyvät vielä muutamat joka vosi minua tapaaassa. Mutta se on nyt ohi ja nyt teen vain 'omia juttuja'. Toivottavasti kuulosta itsekkäältä, että pyöreät täytettyäni saatoin vihdoinkin palata taas ratsastuksen pariin, keskittyä sataa kirjoihin, puutarhaan ja koiriin...

    Mulla on tapana kommentoida sinua kuin päivän avaukseski eleln ole pois-tilassa, joten olisin voinut olla sanomatta mitään, mutta ajattelin kuitenkin nyt tuoda esiin asiasta ihan tätä hieman asiaankuulumatontakin puolta.

    Kiva, että sinulla oli kivaa - lasten kanssa!

    AntwortenLöschen
  4. Hannele: minäkin tykkään nuorista ja hekin ilmeisesti meistä
    Yaelian: ei niitä aina ole, joskus, siis tuollaisia lapsia. Ihania vieraita meillä käy usein.
    Leena: kyllä minä ymmärrän, että saa olla "egoistikin" ja huolehtia itsestään. Kyllä mäkin olen huomannut, että lasten (joskus kovinkin hysteerinen) itku käy hermoille, nuorena se ei häirinnyt juuri lainkaan. Nyt kun joku pentu supermarketin kassalla heittäytyy lattialle kiljumaan, kun ei saa karkkia, niin en siitä tykkää. Enkä tykkää ihan kamalasti langon tytöstä, joka ei syö yhtään mitään mitä sen eteen laittaa. Appelsiinimehu on liian punertavaa ja kaakaokin väärän väristä eikä maista yhtään mitään ruokaa. Nuo tytöt söivät vuohenjuustoa ja merikrottia ja vaikka mitä, kun ne on opetettu syömään tai ainakin maistamaan. Oli todellinen nautinto olla noiden tyttöjen kanssa, jotka mielellään jäivät ruokapöytään pitemmäksikin ajaksi istumaan ja osallistuivat keskusteluun. Noissa on kasvatus onnistunut sataprosenttisesti.

    AntwortenLöschen
  5. Kiva ettet loukkaantunut. kaduin jo koko vastaustani.

    Katsos meidän perheessä oli Meri, joka ei kronklannut ruoasta, mutta oli melekin kaikelle allerginen, mutta sitten olivat pojat (kummankin edellisistä avioliitoista), jotka ronkeloivat ruoan kanssa ja se nostaa mulla paineet. Mun piti usein nousta pöydästä pois ja mennä pihalle seisomaan. Sanoin Reimalle: Hoida!

    Kummipoika on syyskuussa vasta 6 vee ja kovasti vilkas. Hän on tulossa seuraavana viikonloppuna. Olemme nyt järjsetäneet hänelle todella uuvuttavan puuhamaan eli tapahtumia, sillä hän on aika vilkas. Jos vanhempnasa ovat mukana, hän maistaa vaikka mitä, mutta meidän kanssa on toisin. Meillä on sovittu serkun kanssa K:lle yhteiset pelisäännöt, mutta minä olen todellakin kovempi karkeissa kuin ruoassa. Ja ollaan sovittu, että näin nyt mennään. Se tarkoittaa,e ttä ksoka meillä on harvoin aikaa ottaa häntä tänne, teen ruokaa joka hänelle maistu, enkä tee niistä hetkistä kovan opettelun muistoja. vain karkit ota talteeni...Jäätelöä meillä saa syödä suvella joka päivä.

    Tiedätkö, en tajua niitä marketeissa huutavia lapsia. Onko niillä liikaa päällä vai ovatko yliväsyneitä tai molempia. Me ollaan reiman kanssa aivan silmät ymmyrkäisinä kun nähdään noita juttuja. Meri ei ikinä nostanut marketeissa mekkalaa ja onneksi eivät pojatkaan. Sen sijaan esim. automatkalla Italiaan molemmat pojat marisisvat ja känsivät koko ajan jotain ja saivatkin sitten takasin tullessa Sveitsissä ylihintaiset rullalaudat. Meri oli pieni ja aurinkoinen,v aikka iho oli aina miten sattui, vaikka kuinka kaikki tehtiin oikein. Ehkä Luoja ajatteli, että mulle ja Reimalle ei voi antaa enempää taakkaa kuin me jaksetaan...

    Onneksi nyt on tämä aika. Se tekee vain sen, että en jaksa kauheasti innostua lapsijuttuihin. Sorry!

    AntwortenLöschen
  6. Et saa sapiskaa saksalaisten lasten kehumisesta, sillä uskon,
    että vaikka suomalaiset nuoret ovat koulutetumpia, kielitaitoisempia ja kansainvälisempiäkin kuin ennen, käytöstapojen suhteen on vielä paljon tekemistä. Sana kiitos on erittäin vaikea nykyajan kouluikäisille, ollaan niin kovin "tasa-arvoisia" vanhempien kanssa jne.
    Sattumalta oli meillä juuri täällä kotona kahvipöydässä mielenkiintoista juttua näistä aiheista koululaisista ja korkeakouluopiskelijoistakin.

    Lasten ja nuorten kanssahan olen tehnyt antoisaa työtäni koko aikuisikäni, sekä omien että muiden ja nähnyt myös kaikenlaisia lapsia. Kuvaamiasi ihania kuin myös vastakohtia heille. Aina olen yrittänyt kuitenkin pitää mielessä, että ”monenlaista lasta täällä nähdä saa;keltaista ja mustaa taikka ruskeaa. Olkoon punanahka, taikka valkoinen; samanlainen aina on sydän lapsien.”

    AntwortenLöschen
  7. Kyllä sulla Allu on ihania vieraita, onneksi kommentoinnissa myönsit, että poikkeuksiakin löytyy...

    Eräät ihmiset eivät pidä siitä, kun haluan laivassa syödä "lapsivapaalla vyöhykkeellä"; en kerta kaikkiaan kestä niitä juoksevia, hyppiviä, huutavia, parkuvia jne. kakaroita. :) Minulla oli kyllä viime viikolla kaksi ihanaa lapsivierasta, joiden kanssa olin mm. Turun linnassa. Jaksoivat erinomaisesti kiivetä portaita ja kuunnella höpinöitäni! :) Paras etten tämän enempää osallistu lapsia koskevaan keskusteluun, paitsi että kauhistelen Allun vieraan koulukokemuksia; pitääkö kaksikielisen lapsen juuri opiskella englantia luokkakavereidensa tahdissa?

    AntwortenLöschen
  8. Minäkään en kestä huonokäytöksisiä lapsia, en sitten ollenkaan.

    Tuosta tytöstä tuli mieleeni, että toivottavasti ei vain polta itseään loppuun tuolla kaikella kiltteydellä sitten nuorena naisena. Niinkin voi käydä, valitettavasti.

    AntwortenLöschen
  9. Helena, tunnen itseni hirviöksi, sillä etsin aina lapsivapaan vyöhykkeen - kaikkialla. Ainoa poikkeus on issikkatalli, jossa käyn ratsastamassa...Eikö tähän voisi sanoa, että 'aika aikansa kutakin'.

    Maiku sanoi muuten toden sanan, sillä tuo ns. kiltin tytön syndrooma on täyttä totta!

    AntwortenLöschen
  10. Meillä oli tänään iso liuta mukavia tyttöjä tyttären synttärikutsuilla. Oli paljon helpompia kuin pojat raisut kaverit noin kuukausia sitten... Yksi tyttö teititteli minua, pitääkin seuraavalla kerralla sanoa, ettei minua tarvitse (eivät muutkaan tyttären kaverit teitittele...).

    AntwortenLöschen
  11. Clarissa: olipa nätisti sanottu, nuo eriväriset ihmiset
    Helena: ollaan mekin oltu Alpeilla hiihtolomalla hotellissa, jossa lapset eivät saaneet tulla kirkumaan aikuisten saunaosastolle ja se oli todellinen nautinto lepäillä siellä hiljaisuudessa. Lapsille oli siellä oma osasto, samoin ruokailu oli lapsille erikseen, nimeltään Raubtierfütterung. Myös lasten vanhemmat oli tyytyväisiä siihen ratkaisuun.
    Maiku: me juteltiin vieraitten lähdettyä asiasta ja oltiin molemmat sitä mieltä, että nuo lapset oli silti aivan luonnollisia eikä mitenkään "drilled" (mitä sen on suomeksi?). He eivät ole mitään nynnyjä tai nörttejä. Kun äitinsä meni ilmoittamaan pikkutytön kouluun, koulun sihteeri oli sanonut, että "ai, sinäkö se olet se F". Kouluun oli nimittäin ilmoittautunut jo paljon lapsia ja useimmat heistä tai heidän vanhemmistaan oli pyytäneet päästä F:n kanssa samalle luokalle. Tyttö on siis kovin pidetty myös lasten piireissä, kun on niin hauska, iloinen, eläväinen.
    kato nyt tätäkin: kyllä kai pitää myöntää, että saksalaiset lapset on jonkun verran kohteliaampia kuin suomalaiset. Ei suomalainen lapsi sano helposti kiitos ja ole hyvä, minä ainakin olen sen huomannut tai olen sitten liikkunut väärissä piireissä. Ei suomalaiset lapset edes aina morjesta ja monet meidän naapurin lapset osaa täällä sanoa minulle Guten Tag, Frau Allu.

    AntwortenLöschen
  12. Myös minä olin lentää pyllylleni, kun serkkuni uuden avovaimon lapset olivat niin kertakaikkisen kohteliaita ja keskustelutaitoisia. Kaiken lisäksi se tuli heiltä niin luonnostaan. Kehuinkin heti hyvää kasvatusta, se on mielestäni todella tärkeää. Työn tuoman auktoriteetin vuoksi naapuruston lapset kyllä tervehtivät ja juttelevat, mutta noin yleisesti olen kyllä sitä mieltä, että käytöstavat ovat hukassa nykylapsilta -ja ikävä kyllä hyvin usein aikuisiltakin!

    AntwortenLöschen
  13. Leena; mie en edes tunne itseäni hirviöksi, kun vaadin (tai maksan) itselleni lomalla lapsivapaan vyöhykkeen! Samoin en pidä junassa siitä, jos samaan makuuvaunuun tulee äiti kiljuvan lapsen kanssa (siis makuuvaunun hyttiin jossa on 2 tai 3 vuodetta). Kerran matkustin Rovaniemeltä Turkuun 3 hengen hytissä, johon tuli lisäkseni 2 äitiä ja 3 lasta. Onneksi konduktööri armahti minut ja antoi tyhjän hytin! Toki matkustaa saa, mutta jos tunkee toisten kanssa samaan hyttiin (mulla ei ole varaa maksaa 1. luokan paikkaa eikä työnantajani sellaista maksaisi) niin silloin lasten pitäisi osata käyttäytyä "normaalisti", ei itkupotkuraivareita tai koko yön parkua.

    Meidän taloyhtiössä vain yhden perheen lapset tervehtivät; arvatkaapa missä perhe on asunut aiemmin! Kyllä, Saksassa!

    AntwortenLöschen
  14. Kiva huomata, etten olekaan ainoa, joka etsii lapsivapaan alueen julkisilta paikoilta :) En kertakaikkiaan halua kuunnella lasten kitinää enkä oikeastaan normaaliakaan pälpätystä, joten jos liian lähelle joku tuppautuu lapsineen, niin vaihdan kyllä välittömästi paikkaa.

    AntwortenLöschen
  15. Susadim: just sellaista kitinää ja hysteeristä huutoa en jaksa, muuten olen kyllä lapsirakas ja on kiva kuunnella pikkuisten puheita. Vanhemmistahan se usein johtuu, mitä lapsia jaksaa katsella ja mitä ei. Sivistystä tarvitaan tässäkin.

    AntwortenLöschen
  16. Helena, sanoin tuon asiaqn siksi, kun Suomessa monetkaan eivät tohdi sanoa ääneen, mitä ovat mieltä kirkuvista lapsista vaikkapa ruokaravintoloissa. Se asia on Suomessa tabu. Jos sanot sen ääneen tai valitat, saat lapsivihaajan leiman otsaasi. Ja syyttä suotta, sillä siitähän tässä ei ole kysymys. Kysykää vaikka Meriltä ja hänen kaikilta kavereilta;-) Mutta rajoja kiitos!

    AntwortenLöschen
  17. Anne Helvetiasta10. August 2010 um 06:33

    No enpä tiedä olisiko kivaa olla tuollainen lapsi, koska elämä on helpompaa silloin, kun pystyy sulautumaan massaan. Mutta aikuisille tietysti kiva. :)

    AntwortenLöschen
  18. Anne: tiedän varmaan, mitä tarkoitat, mutta noi lapset EI olleet mitään nynnyjä nörttejä robotteja, vaan ihan iloisia ja energisiä LAPSIA, joilla on paljon LAPSIystäviä eli eivät liiku vaan aikuisten piireissä miellyttämässä aikuisia. Kyllä mä tunnen sellaisiakin kilttejä lapsia, joilla ei ole kavereita ja jotka miellyttää kamalasti aikuisia, mutta niitä mun käy kovasti sääli, sellaisia on tässä meidän naapurikadulla yhdessä perheessä.

    AntwortenLöschen
  19. Suomessakin lienee sentään vielä toivoa. Kummipojan perhe oli meillä käymässä, ja 2-vuotias jaksoi ikäisekseen pitkään istua kahvipöydässä aikuisten kanssa, vaikka vieressä olisi ollut tutkittavana kasa lastenlastemme viihdykkeitä. Viimein hän luisteli tuolilta lattialle, katsoi äitiään toivorikkaana ja tokaisi: Kiitä!

    Neljä lasta kasvattanut anoppini sanoi joskus, että hän julistaisi, että lapset ovat sellaisia, joiksi ne kasvatetaan, jos hänellä olisi niitä vain ensimmäiset kolme. Vaan kun oli se neljäskin saman kohtelun saanut...

    Mitä tulee pikkulasten itkupotkuraivareihin, niin joskus sitä vain on pakko ottaa uhmaikäinen kauppaan mukaan ja olla sen kanssa kassajonossa, jonka viereen karkkihyllyt on "viisaasti" sijoitettu. Parivuotias ei vielä paljon ymmärrä sanallisia perusteluja eikä omaa kovin monta konstia käsitellä turhautumistaan. Niin että enemmän noihin kohtauksiin taitaa olla syytä aikuisissa kuin pikku kiljukauloissa. Eihän se kivaa seurattavaa ole, mutta lapsen normaaliin kehitykseen kuuluvaa.

    Hiukan isompien riehuminen kyllä rassaa minuakin, ja murkkujen murjotus ja mutkutus vielä enemmän - vaihdevuosi-ikäisten narinoista puhumattakaan ;-)

    AntwortenLöschen