Dienstag, 3. August 2010

Ohi on

Itäberliiniläiset ystävät lähtivät viiden päivän vierailulta takaisin pääkaupunkiin ja nyt on tosi kiva olla yksin. Välillä oli se tunne, että laitan vain ruokaa ja täytän tai tyhjennän tiskikonetta. Mies (fysiikan tohtori) tuppaa pitämään kovasti esitelmiä sellaisistakin aiheista, jotka eivät minua aina kiinnosta ja kun Allumies oli päivät töissä, minä olin sitten se kohtelias kuuntelija. Mutta oli kyllä oikein kivaa ja on aina jännä huomata edelleen näitä itä- ja länsisaksalaisten eroja vielä 20 vuotta Saksan yhdistymisen jälkeen. Itäsaksalaiset ovat ehdottomasti vaatimattomampia ja kiitollisia kaikesta, mikä meille on itsestään selvää.
Veimme vieraat Bonniin Saksan historian museoon ja sieltä löytyikin heille mielenkiintoisia esineitä lapsuudesta DDR:n ajalta. Siellä oli mm. vanha lasten sarjakuvalehti, jonka kuvat oli aikanaan piirtänyt ystäväni isoisän talon ostanut taiteilija, joka pantiin pannaan, kun ei suostunut piirtämään sarjakuvan ankkahahmolle pioneerihuivia, jollaista kaikki kunnon lapset pitivät kaulassaan.
Bonnista jatkettiin matkaa Koblenziin. Siellä menimme köysiradalla Reinin yli Ehrenbreitsteinin linnoitukseen, jonka muurilla ystäväni istuu seuraavassa kuvassa. Alhaalla näkyy ns. Deutsches Eck, jossa Mosel-joki yhtyy Reiniin. (Toivottavasti olen tehnyt ystävieni naamat tunnistamattomaksi. He nimittäin kertoivat minulle kummallisista ihmisistä, jotka kirjoittelevat kaikenlaista netissä ja laittavat vielä valokuvia. En tunnustanut mitään.)

Sieltä jatkettiin matkaa Keski-Reinille, joka on Unescon maailmanperintöluettelossa.





Syötiin viiden päivän aikana niin paljon, että mietin tällaisen vehkeen ostamista.
Posted by Picasa

Kommentare:

  1. Kiitä nyt Luojaasi ettei mulla ollut mitään syömistä tässä;-) Vrt. Lumimiehen aamuonnettomuus. luin tämänkin hänelle taas ääneen...

    Tiedätkö, Merin ex-poikaystävän isä oli puolalainen, Suomessa kuitenkin asuva, fysiikan tohtori ja mikään ei ollut niin kiinnostavaa kuin kuunnella häntä, sillä hänen alansa oli tähtitiede!

    Eikö olekin Allu outoa, että on semmoisia ihmisiä, jotka eivät osaa pitää edes lomaa ja ovat netissä ja laittavat sinne ystäviensä ja perheenjäsentensä kuvia;-) En mää ainakaan!

    Juu, tuo laihdutusvehje sai minulle taas mieleen ajatuksen,että kaikki laihdutusjutut ovat hömppäää. Sadan vuoden tai viidenkymmenen vuoden päästä sen ajan ihmiset nauravat meidän dieettipurkkeja yms.

    AntwortenLöschen
  2. Auttaisikohan tuollainen Punkt-Roller niiden pähkinä-m&m:ien jälkeen?

    Ihania kuvia! Ja voin niin kuvitella fysiikan tohtorin esitelmöivän (oma mieheni teki väitöskirjansa lähialalta)... Kiinnostava kuulla nykysaksalaisten eroista idän ja lännen välillä, on varmasti paljon sellaista ihmisiin sisäänrakennettua, joka pysyy vuosikymmeniä.

    Olen pitkään haaveillut matkasta Reinin varrelle.

    AntwortenLöschen
  3. Minä en ylipäätään jaksaisi noin pitkään viipyviä vieraita...

    Itä-länsi vertailut on aina mielenkiintoisia ja tuossa museossa oli varmasti kiva tutkia tavaroita ja nostalgisoida.

    AntwortenLöschen
  4. Kiva, että olet tullut takaisin hotellin respasta ja keittiöstä! Toivottavasti dosentit kelpaavat tulevaisuudessakin hotelliisi asiakkaiksi, no ehkä lyhyemmäksi aikaa kuin 5 vkr. :)

    On taas ikävä Reinin rannalle...

    AntwortenLöschen
  5. Voi sinua raukkaa, melkein yksin joudut tekemään kaikki Hotelli Allun työt ja sitten vielä sivubisneksenä hoitamaan turistioppaan hommia. Hyvä, että pian pääset hengähtämään sinne Krakovaan.
    Opas oli näköjään löytänyt kivoja kohteita vieraille ja tuossa museossa olisi kiva käydä, sillä ihmeellisesti meille on kerääntynyt yhtä ja toista DDR:n ajalta olevaa. Minullahan on kouluajoista lähtien ollut itäsaksalainen kirjeystävä, jonka itäsaksalaisiin aatoksiin olen saanut perehtyä melko hyvin. Eipä tullut valitettavasti tämän kesän vierailusta hänen luokseen mitään,vaikka kutsu on ollut voimassa jo viime kesästä:(

    AntwortenLöschen
  6. Leena: tähtitiede voisikin olla kiinnostavampaa kuin kuunnella raportteja jostain konstruktioista, joista en ymmärrä yhtikän mitään. Punnitsin itseni aamulla enkä ollut lihonut grammaakaan vaikka söin jatkuvasti, mutta juoksin myös koko ajan kellarin ja keittiön väliä.
    lumiomena: ai sullakin kotona luonnontieteilijä, meillä matemaatikko. Taitaa vielä jonkin aikaa kestää, ennenkuin Saksa kasvaa täysin yhteen. Edelleenkin on paljon länsisaksalaisia, joilla ei ole minkäänlaista kiinnostusta itäisiin osavaltioihin ja siellä on niin paljon kiinnostavia paikkoja, Erfurt, Weimar, Dresden jne. Minä tunnen paljon paremmin itää ja itäsaksalaisia kuin keskiverto länsisaksalainen.
    Reinin seutu on kaunista, tervetuloa vain.
    Susadim: on tosiaan jännä vertailla itää ja länttä. Olen jälkikäteen kiitollinen, että jouduin työpaikalla siirtymään Pohjoismaiden osastolta Itä-Euroopan osastolle, jonne muuten kukaan ei vapaaehtoisesti mennyt. Opin tuntemaan niin paljon itänaapureista ja tuntemaan niin mielettömän sympaattisia ja hyvin koulutettuja unkarilaisia, tsekkejä, slovakkeja ja puolalaisia ja karistin kaikki ennakkoluuloni.
    Helena: kyllä dosentit saa tulla taas, ovat todella ihania ihmisiä. Vähän tuli vain stressiä sen takia, että Allumies oli paljon töissä ja sitten taas yhden pyöräonnettomuuden* takia vähän invalidi, normaalisti me jaetaan kaikki työt. Ja kun dosentit elää kovin vaatimattomasti, ei kehdattu jatkuvasti käydä ulkona syömässä, mitä taas harrastetaan paljon muiden yhtä kauan viipyvien vieraiden kanssa. En halunnut näytellä länsisaksalaista pohattaa ja laitoin kiltisti ruokaa kotona paitsi kerran olimme ravintolassa.
    Clarissa: *ei ollut kypärää, mutta ei se olisi auttanut. Takapyörä juuttui johonkin koloon, mies kaatui oikealle käsivarrelleen, joka ei onneksi mennyt poikki, mutta on pikimusta, verinen ja kovin arka. Haus der Deutschen Geschichte on MUST, sinne viedään kaikki vieraat ja kaikki ovat olleet tyytyväisiä, siis suomalaisetkin, vaikka eivät ehkä niin tunne Saksan historiaa. Siellä on siis Saksan historia toisen maailmansodan loputtua ja hienosti kaikki esillä. No, ensi kesänä tulet sitten tänne vilvoittelemaan ja tapaamaan kirjeenvaihto- ja blogiystäviä. Noilla meidän itäberliiniläisillä ei ole itäsaksalaisia aatoksia, mies on aina ollut kova puhumaan ja kailottanut kamalalla äänellä kaikista maan epähohdista ja vaimo on pelännyt, että mies joutuu vankilaan, mutta ei jostain syystä joutunut. Karrieerista tosin ei tullut ehkä sellaista kuin olisi voinut, siinä häntä rangaistiin kapitalistisista ajatuksista.

    AntwortenLöschen
  7. Pikaista paranemista Allumiehelle!

    AntwortenLöschen
  8. Helena: kiitos, on jo menossa oikeaan suuntaan.

    AntwortenLöschen
  9. Jos itäsaksalaiset ovat kiitollisia ja tyytyväisiä vähäänkin, sanovat jotkut sitä samaa suomalaisista maalla-asuvista.

    Itäsaksalaisille ei varmaan kaikille ole elintaso tullut yhtäkkiä, kuten monet lännessä asuvat kuvittelevat. Minullekin sattui toissakesänä lipsahdus, kun kuvittelin, että ilman muuta itäisellä puolella asuvalla opekaverillani on kännykkä ja auto.

    AntwortenLöschen
  10. Kirlah: no ainakin meidän paremmin tuntemat ossit ovat aika vaatimattomia wesseihin verrattuna

    AntwortenLöschen