Samstag, 14. April 2012

Kukkuloita, ketunleipää ja pissakieltoa

Hieno kevätpäivä hurahti kolmen tunnin patikkaretkellä kukkulaisessa maastossa. Meidän patikkaporukka on niin kiva kuin vaan olla ja voi ja puhumista riittää vaikka millä mitalla.





Tuli ihan nostalginen tunnelma, kun metsässä kasvoi taas ketunleipää ja puron rannalla kukki rentukoita, joita en piikkilanka-aidan takia päässyt kuvaamaan.

Välillä ylitimme tien, jossa oli koulubussin pysäkki. Lapset olivat tehneet sinne kieltotauluja pissaajille.

13 Kommentare:

  1. Komeet maisemat, ymmärrän lapsia, ei myöskään kiva kun koirat puutarhassa...

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Täällä taitaa enemmänkin ihmiset pissata bussipysäkeillä.

      Löschen
  2. HIeno retki ja maisemat.Meillä just loppui ketunleipien aika,pitää odotella ensi vuoden puolelle seuraavaa satoa...

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Just kerroin patikkakavereille, että lapsena syötiin ketunleipiä. Täällä ei uskalla syödä noin matalalta maasta mitään loismadon aiheuttaman ekinokokkoosin takia.

      Löschen
  3. Auttaisiko, jos meidän naperot piirtäisivät tuollaiset kieltotaulut nappureiden kissoille, jotka luulevat meidän pihaa ulkovessaksi:-((


    Mitkä Maisemat♥ Oikein isolla ämmällä.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Ehkä meidänkin pitäis piirtää naapurin kissoille kieltotaulu.

      Löschen
  4. Kadehtdittavan mukava patikkaretki teillä on ollut! Toivottavasti kieltokyltit toimivat. Kissat tuskin niitä ymmärtäisivät, mutta ehkä niiden omistajat.

    AntwortenLöschen
  5. Oli todella hieno kolmen tunnin keikka, mahtava sää ja maisemat, oli vaan niin huono taskukamera ja kauneimmat paikat jäi jostain syystä muutenkin kuvaamatta.

    AntwortenLöschen
  6. Multa on päässyt unohtumaan, että voiko noita ketunleipiä syödä?

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Kyllä kai niitä voi syödä, kun olen kerran näin vanhaksi elänyt, vaikka lapsena söin niitä lehtiä.

      Löschen
  7. Onpas teillä ollut mukavantuntuinen patikkaretki. Tuli ihan Schwarzwaldin ajat mieleeni.

    AntwortenLöschen