Sielunmessu

Eilen oli Toni-sedän sielunmessu, ns. Sechswochenamt, jonka katoliset pitävät noin kuusi viikkoa hautajaisten jälkeen ja kirkossa oli aamulla yhdeksältä messu , jossa rukoiltiin hänen ja myös muutaman muunkin edesmenneen puolesta ja samalla pappi siunasi pyöräretkelle lähtevän ryhmän. Saarna oli niin tylsä kuin ne kotipaikkani rovastin aikanaan pitämät saarnat ja ainoa valopuoli oli musiikki. Allumies on ollut lapsena paljon kirkossa kuoripoikahommissa ja osaa hyvin virret ja lauloi taas kovalla äänellä. Tässä on meneillään Bachin kantaatti, joka on suomeksi Kiitos nyt Herran.

Sedän vaimo on hyvin konservatiivinen katolilainen ja hänen mielestään avioliitto on voimassa kuten raamatussa sanotaan =  kunnes kuolema meidät erottaa. Niinpä hän oli sitten laittanutkin kuolinilmoitukseen lähes kymmenen vuotta sitten eronneen tyttärensä nimen viereen myös tämän entisen aviomiehen nimen, vaikka mies asuu kaukana ulkomailla, sillä tädin mielestä tytär ja vävy ovat edelleen naimisissa. Joku paholainen tuossa suvussa on ollut aktiivisena ja saanut aikaan, että useimmat Allumiehen sukupolvesta ovat joutuneet evankelisen aviosiipan uhriksi ja jopa yksi juutalainen miniä löytyy.
Messun jälkeen menimme kaikki yhdessä hautausmaalle, vaikka hauta ei ollutkaan vielä kunnostettu. Sinne oli istutettu ruukkuun ruusu ja kastelua varten täti oli ostanut kokoontaitettavan kastelukannun, sillä täällähän varastetaan kaikki, mitä ei ole lukittu eli pitää olla oma kastelukannu. Tuonne hautausmaalla oli laitettu teline, johon ihmiset saavat lukita omat kastelukannunsa, ettei mummoparkojen tarvitse raahata aina kastelukannua mukana.