Donnerstag, 23. April 2015

Jatkoa Thüringenistä

Suurin Lukas Cranach-näyttelyistä oli Weimarissa.  Siellä olivat esillä mm. Martti Luther ja Katariina Bora sen näköisinä kuin useimmat meistä ehkä heidät kirjoista tuntee. Tällä kaksoistaululla Cranach halusi näyttää avioparin, joka ei katolisen kirkon mukaan olisi saanut olla pariskunta, sillä kyseessähän olivat munkki ja nunna.


Tuttu Raamatun kohta "Antakaa lasten tulla tyköni"


ja  "Se teistä, joka ei ole syntiä tehnyt, heittäköön ensimmäisen kiven"


Tähän pikkumorsiameen minä ihastuin, Sibylle von Cleve meni 14 vuotiaana naimisiin kuuriruhtinas Johann Friedrichin kanssa (vilkutukset Karenille Turkuun, tässä se Hanfried vähän nuorempana kuin Jenassa).


Pääsimme  puolen tunnin odotuksella Weimarin kuuluisaan Anna Amalian kirjastoon, jonne konservomissyistä päästetään vain 250 henkeä päivässä. Kuvassa Anna Amalia ja nuori söpö museossa kävijä audiolaitteen kanssa kuulemassa selitystä taulusta. Kiva, että lapsiakin muistetaan museoissa.


Kirjasto on tietenkin Unescon maailmanperintölistalla niinkuin melkein koko Weimar, jossa on aikanaan asunut Goethe, Schiller, Liszt ja moni muu.  Kirjaston komea rokokoosali paloi pahasti kymmenisen vuotta sitten, mutta hienosti ovat sen korjanneet.


Kirjastoa vastapäätä on Weimarin tunnetuin puu, gingko eli neidonhiuspuu, josta Goethe on kirjoittanut runon. Valitettavasti puu ei ollut vielä oikein vihreä.


Satuin löytämään Goethen runoon suomalaisen käännöksenkin.

Maanantaina museot olivat kiinni ja kiertelimme silloin vähän maaseutua ja poikkesimme kauniiseen Kochbergin linnaan kahville. Kuten kuvasta näkee, ei ilmoissakaan ollut valittamista. Jossain vaiheessa auton lämpömittari näytti jopa +26,5 C.



Aika idyllinen paikka vai mitä tykkäätte?


Linnan puistossa rehottivat valkovuokot.


Kotimatkalla poikkesimme sitten vielä Gothaan, jossa oli myös Cranachia esillä. Kun Weimarissa, jossa oli ne tärkeimmät teokset,  sai ottaa valokuvia, en Gothassa edes kysynyt lupaa ja kun sitten otin kuvan yhdestä taulusta, viereeni marssi kopisevin koroin entinen Stasi-täti vaatimaan, että deletoin sen kuvan välittömästi. Sen jälkeen hän seurasi meitä koko ajan aivan kuin rikollisia. Hän muistutti meitä kovasti siitä Meissenin museotädistä, joka ei päästänyt meitä museon vessaan, jos emme ostaneet lippua museoon. Onneksi tällaiset Stasi-ihmiset ovat nykyään kyllä hyvin harvinaisia ja palvelu oli yleensä kaikkialla oikein ystävällistä.
Thüringen on ehdottomasti näkemisen arvoinen sekä kulttuurinsa että luontonsa takia, suosittelen.

16 Kommentare:

  1. Kiitos hienoista kuvista! Komee kirjasto.

    AntwortenLöschen
  2. Tämä matkanne oli kyllä niin upea, kaikeksi onneksi myös kuvat antavat paljon. Kiitos!
    Tuo runo osoittaa jälleen, miten vaikeaa on saada sama tunnelma toiselle kielelle käännettynä – vaikka kääntäjä olisi kuinka ansiokas tahansa, kuten nyt tässäkin. Oli vaan pakko lukea se uudelleen saksaksi suomennoksen jälkeen.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. On se vaan NIIN vaikeaa se runojen kääntäminen.

      Löschen
  3. Hienoja ovat tunnelmat kuvissa. Upea kirjasto ja kuva nuoresta morsiamesta oli minustakin hieno.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Oli kiva kuulla, että morsian oli kuulemma oikein onnellinen avioliitossaan.

      Löschen
  4. Kyllä Weimariin kannattaa mennä ja oikeastaan koko Thüringer Waldiin, josta yksi saksalainen etnologituttu teki aikoinaan opaskirjan. Hänen sukujuuret sijoittuvat tuonne, vaikka itse asuikin silloin lännessä.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Ja siellä voi myös hyvin vaeltaa
      http://www.rennsteig.net/wanderreisen/rennsteig/index.php

      Löschen
  5. Olin aivan hämmästynyt, että tauluja oli saatu kuvata. Olen kerran ottanut kuvan pojastani Turun Linnassa ja hyvänen aika mikä meteli siitä nousi. Hyvä, että eivät poistaneet filmiä. Sen jälkeen en ole edes yrittänyt kuvata missään museossa, koska sain hyvän selityksen tästä kiellosta. Toisessa kerralla taas huutia, kun vastasin Linnassa puhelimeen. Välillä tuntuu, että siellä pahimmasta päästä ovat ne huoneiden valvojat. Kyllä sitä kauniistikin voisi ne asiat esittää. Tyyliin, " anteeksi, etkö ole huomannut, ettei tätä saa tehdä?". Mutta upeita nuo kuvasi taas ovat. Matkailu Saksaan kiinnostaa aina vaan enemmän.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Riippuu museosta ja aina katson tai kysyn, saako kuvata. Monessa paikassa saa kuvata, mutta tietenkin ilman salamaa, sillä salamasta taulut voi kärsiä. En minäkään aina ymmärrä, missä saa kuvata ja missä ei. Esim. nuo vanhat taulut löytyy varmaan kaikki netistä eli ei mulla siinä mielessä ole hobbykuvaajana mitään taloudellista hyötyä valokuvistani eli siinä naurettava se kielto. Jos taulu kärsii kuvaamisesta, on kielto tietenkin ihan oikein. Tervetuloa vaan Saksanmaalle!

      Löschen
  6. Noita samoja tauluja näin Wittenbergissäkin aikoinaan. Upea kirjasto todellakin ja Weimar on itsestään jo näkemisen arvoinen. Joissakin museoissa saa kuvata ilman salamaa, toiset taas ovat hyvinkin tarkkoja, jotkut vaativat jopa ettei käsilaukkua saa riipottaa kädessä vaan on pantava käsivarrelle. Näin sattui meille eräässä berliiniläisessä museossa ja samoin kuin sinua seurasi sitten tämä nainen meitä kinterillämme.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Weimarissa jouduin laittamaan pienen käsilaukun säilytykseen, olin ihan tarkoituksella ottanut sellaisen laukun, johon juuri ja juuri mahtui rahapussi ja känny ja sitäkään ei saanut ottaa mukaan, mutta kameran kyllä, aika erikoista.

      Löschen
  7. Söpö nuori aviopari! Kiitos kuvista!

    (Ja minäkin olin iloinen kun luin Wikipediasta että heidän välillään oli "innige Liebe". Oma rakkauteni Hanfriediin olisi nyt kärsinyt pahasti jos olisin joutunut kuulemaan että hän oli sellainen despootti joka pakotti 14-vuotiaan naimisiin. ;-) )

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Kyllä sitä ensin vähän hätkähti, kun kuuli, että tyttö oli 14v, vertasin meidän naapurin Emilyyn, joka on nyt 14v, en voisi kuvitella, että hän olisi naimisissa!

      Löschen
  8. Eikä saa unohtaa, että Thüringer Bratwurst on paras bratwursti Saksassa, nimenomaan se Rostbratwurst! Ja vaellustakin on harrastettu ja varsinkin kun oli Hirschbrunft, ei maltettu paljon nukkua, sillä saksanhirvet olivat äänessä läpi yön.

    Maikki

    AntwortenLöschen