Canberra

Kun 1900-luvun alussa muodostettiin Australian liittovaltio, ei osattu päättää, tehtäisikö Sydneystä vai Melbournista pääkaupunki ja niinpä tehtiin kompromissi ja perustettiin täysin uusi pääkaupunki, joka sai nimekseen Canberra eli tapaamispaikka. Amerikkalainen arkkitehti Walter Burley Griffin sai tehtäväksi suunnitella Canberran ja hän suunnitteli puutarhakaupungin, jossa on paljon vihreää ja paljon vettä. Canberra ei kuulu Australian top-nähtävyyksiin, mutta se oli meidän listalla, last but not least koska halusimme tavata vanhan tuttavamme Laurenin. Tai eihän hän vanha ole, kolmissakymmenissä, mutta tutustuimme häneen jo 18v sitten Sydneyssä ja myöhemmin hän kävi meillä Saksassa. Nykyään hän on naimisissa ja pienen pojan äiti ja ministeriön palveluksessa eli siksi hän asuu Canberrassa ja onkin muuten hyvin tyytyväinen siellä. Topakka ja kunnianhimoinen nainen, puhuu nykyään sujuvaa saksaakin, myös ääntäminen on uskomattoman hyvä, parempi kuin ystäviemme puolisaksalaisilla lapsilla.

Burley Griffin suunnitteli kaupunkiin järven, jonka rannalla on mm. Australian kansallismuseo eikä parlamenttikaan kovin kaukana ole.

Me vuokrasimme pyörät ja kiersimme järveä, tässä ihmetellään kellotornia joka on brittien lahja ja itse Lisbeth kävi sen aikanaan vihkimässä.

Australiassa on kypäräpakko ja vuokraamoista saa automaattisesti pyörän mukana myös kypärän. Harakoiden pesimisaikaan jotkut laittavat kypäräänsä "piikkejä", jotka suojaavat agressiivisten harakoiden hyökkäykseltä. Näin Melbournessa vanhemman miehen, jolla oli kaikenlaisia piikkejä kypärässä ja luulin, että hän oli vähän höppänä, mutta sitten sain selville mistä on kysymys. Tässä linkissä näytetään, miten kypärän voi varustaa nippusiteillä.

Kävimme (uudessa) parlamentissa, joka on arkkitehtuuriltaan mielenkiintoinen. Edessä kuvassa oleva mosaiikki kuvaa alkuasukkaiden tapaamispaikkaa eli siitä alkaa maan historia ja sisään kulkiessa tulevat esiin muut historian ajanjaksot.

Aulan marmori ja puu symbolisoivat eurooppalaisten tuloa Australiaan

ja sen takana olevassa suuressa salissa on paljon autralialaista puuta ja sen takaseinän maalaus ei olekaan maalaus vaan matto, joka esittää eukalyptusmetsää ja se on yksi maailman suurimmista matoista.

Kävimme myös parlamentin virallisella puolella ja näimme ylä- ja alahuoneen, systeemi on siis hyvin brittiläinen. Moni sanoo, että Canberrassa ei ole mitään mielenkiintoista, mutta meistä oli kiva saada tietoa maan historiasta ja perustuslaista jne.

Kansallismuseon ala-aulassa oli tämä hauska työpaja. Se on ns. sahatohtorin mobiili verstas, jonka kanssa hän on kiertänyt ympäri maata terottamassa veitsiä jne.

Paljon on vihreää Canberran ympäristössä ja tontit ovat isoja, esim. lähetystöjä ei ole survottu jonnekin ahtaisiin paikkoihin, vaan niillä on tilavat tontit. Bongasimme mm. Suomen suurlähetystön.

Herttainen Lauren oli kutsunut meidän puistoon piknikille, paikka oli järven rannalla ja todella kaunis ja mikä ilo oli tavata vanha tuttu.

Ja jos Canberrassa ei ole muuten niin paljon tarjolla kuin Sydneyssä ja Melbournissa, niin ainakin sieltä löytyi aivan loistava hotelli ja todella herkullista ruokaa. Nämä ruoat syötiin Waters Edge-ravintolassa, jota voimme lämpimästi suositella.