Kypärällä käyttöä

On tämä lämmin sää kyllä niin hieno juttu, että en nyt valita liiasta kuumuudesta. Kirsikkapuussa on niin paljon kukkia, ettei näy muuta kuin valkoista. Minkähänlainen sato siitä tuleekaan.

Olen yrittänyt ajella paljon pyörällä, kun maisemat on niin kauniit ja pitäisi totuttaa peffaa taas satulaan, että jaksan pyörämatkalla istua.

Inhoan kypärää, koska pääni hikoaa sen alla ja ne kolme lättänää hiustani muuttuu vielä lättänämmäksi ja olen aivan kamalan näköinen, mutta kuinkas nyt kävikään. Tässähän on mukaan lähdössä kypärä ja se oli todella helteestä huolimatta koko ajan päässäni.

Arvatkaapa miksi: perjantaina 13.4. juhlimme ystävämme synttäreitä. Juttelin siellä (hyvin varakkaan) hammaslääkäriystävämme kanssa, joka ihmetteli, että olimme tulleet autolla (syyhän oli, että otimme varaksi tuolin sellistille) ja miten fiksuja he ovat, kun tulivat Kölnin ulkopuolelta yleisillä kulkuneuvoilla ja voivat molemmat juoda viiniä, kun menevät takaisin ensin ratikalla keskustaan ja sieltä taksilla kotikaupunkiinsa ja säästävät 20 euroa, kun eivät mene koko matkaa taksilla. Ja kuinkas kävikään: vaimonsa kompastui pimeällä ratikkapysäkillä ja ruhjoi nenänsä ja suunsa ja last but not least olkapäänsä, johon jouduttiin eilen laittamaan tekonivel. Jos lasketaan, että ratikkamatkastakin he joutuivat maksamaan viitisen euroa, säästö olisi ollut 15 euroa. Tuo onnettomuus sai taas miettimään olisiko parempi käyttää kypärää, vaikka eihän se olkapäätä olisi suojannut.

Sairauksista puheen ollen, tapasimme eilen ystävämme, jolla on keuhkosyöpä ja jonka siskolle lääkärit vuosi sitten suosittelivat saattohoitopaikan hakemista, kun elinaikaa olisi enää muutama viikko, mutta tyttöpäs onkin ihmeen hyvässä kunnossa, oli kaksi kertaa jopa laskettelemassa Alpeilla.
Ruokapaikaksi hän ehdotti hassua ranskalaista ravintolaa. joka on entisen kirjapainon tiloissa. Patron on tunnettu siitä, että hän ei sano kenellekään päivää ja siellä pitää totella häntä. Koskaan ei tiedä onko ravintola auki eikä koskaan tiedä, mitä päivän ruokalistalla on. Siellä ei saa istua minne haluaa vaan on istuttava sinne, minne isäntä asiakkaan laittaa. Koirille allerginen tuttavamme laitettiin ison susikoiran viereen eikä auttanut valittaa, toista pöytää ei annettu eli hän joutui lähtemään sieltä pois.
Arvostelut netissä ovat joko katastrofaalisen huonoja (palvelu) tai todella hyviä (ruoka). Tarjoilijatkin ovat vähemmän ystävällisiä. Jos tietää systeemin, on ihan hauska tarkkailla tilannetta.

Olimme ajoissa paikalla ja saimme  ulkoa varjosta pöydän. Tuo oikeanpuoleinen mies katseli usein meidän pöydän suuntaan ja miehet vaihtoivat myöhemmin tuohon varjoisaan pöytään, kun oli niin mielettömän kuuma. Aika jännä, että tämän aamun lehdessä näin kuvan tuosta kaverista, hän on tunnettu banaaneistaan, joita hän spreijaa vähän sinne sun tänne.