Oopperaa ja narsisseja

Torstai-iltana olimme musiikkikorkeakoulun Taikahuilu-esityksessä. Kympillä saimme nähdä loistavan esityksen korkeakoulun salissa. Me maallikot emme kuulleet minkäänlaista eroa oopperatalon laatuun verrattuna, päinvastoin pidimme siitä, miten vähemmin varoin oli saatu niin hieno esitys aikaan. Hyvän musiikin lisäksi esitys oli vielä hauska. Esim. kun lintukauppias Papageno ilmestyi katsomon takaa yleisön välistä lavalle, taivaalta sateli valkoisia "lintuja" eli paperista taitettuja "purjelaivoja". Muutenkin kaikki oli niin iisiä ja välissä aina jotain vitsikästä eikä niin jäykkää kuin oopperassa usein on. Täkäläisessä akatemiassa opiskelee paljon todella loistavia aasialaisia ja tässäkin heitä oli monessa roolissa, sekä orkesterissa että laulamassa. Olimme todella iloisia, että huomasimme mennä tuohon esitykseen.

Eilen lähdimme perinteiselle narsissivaellukselle lähelle Belgian rajaa. Siellä kasvaa luonnonpuistossa miljoonia villejä narsisseja. Kukintoajan huippu on nyt viikonloppuna, mutta helteiden takia osa narsisseista näytti jo kuihtumisen alkua eli oli korkein aika mennä. Perinteinen Narzissenroute on noin 15km, mutta luulen, että me kuljimme paljon pitemmän matkan, sillä yhdistimme vähän eri reittejä ja yhdessä vaiheessa rämmimme suon läpi, joka oli todella raskasta ja olinkin sitten täysin rätti.

Kävelimme yhteensä nelisen tuntia ja monen monta kertaa tapasimme tämän pariskunnan, joka jaksoi vielä kantaa repussa kaksosiaan. Tässä kohtaa 1v  taaperot päästettiin kävelemään ja kyllä hekin jaksoivat kävellä vaikka kuinka, ovat varmaan perineet vanhempiensa geenit. Vekarat heiluttivat meille iloisesti, kun ohitimme heidät.♥