Viikonlopun kollaasi

Yritin tehdä kännykällä kollaasia, mutta kuvat meni vähän väärään järjestykseen eli tarvitsee vielä harjoitella. 

Alhaalla oikealla on kuva juhannushäistä meidän kaupunginosan nätin pienen kirkon edessä. Morsian oli kuin juhannuskeiju, kukkaseppele kutreilla ja vihkitilaisuus ihan mukiinmenevä, vaikka siinä oli kai nyt taas jouduttu käyttämään niitä katolisen kirkon trickejä, kun morsian oli eronnut ja ilmeisesti evankelinen ja sitten pidettiin sellainen tilaisuus, joka oli kuin vihkiminen, mutta virallisesti se oli sitten kai vain siunaaminen, mutta täydestä meni kaikille. Hääjuhlaa vietettiin pariskunnan puolivalmiiksi remontuidessa ikivanhassa talossa, mutta piha oli iso ja sääkin salli ulkona juhlimisen. Tosin päivä ja tunti oli valittu huonosti, että puoli tuntia juhlien alkamisesta telkasta tuli Saksa-Ruotsi jalkapallo-ottelu ja puolet miehistä tunkeutui talon ainoaan huoneeseen, jossa oli tv. Toinen puoli ei mahtunut sinne ja tuijotti sitten kännykkäänsä ja tarkkaili ottelua. Ja sitten se huuto, kun Toni Kroos♥ ampui sen legendaarisen maalin. 

Sunnuntai-illaksi emme olleet ostaneet mitää ruokaa ja piti taas improvisoida. Haettiin parsapellolta viimeiset parsat, keitettiin uusia perunoita ja lautaselle tuli parin parmankinkkuviipaleen lisäksi sörsseli jääkaapin jätteistä eli jokiravunpyrstöjä, keitetyjä kananmunia, tilliä, punasipulia, remulaadikastiketta ja ai että oli hyvää.

Vasemman puoliset kuvat on Bonnista. Lhähdimme sinne ihmettelemään Nazcan linjoja ja keramiikkaa, jotka tosin olivat jo tuttuja meille Liman museosta, mutta oli kiva tunnistaa jotain ja huomata, että matkailu sivistää, kun tiesimme jonkun verran asiasta.

Taidehallin katolta oli laitettu liukuputki alas, mutta jono oli niin pitkä, että emme jääneet odottamaan. Pihassa on nyt myös uusi jännä suihkukaivo, kun vesi lakkaa juoksemasta, voi mennä tuonne keskelle, mutta sitten pitää odottaa että pääsee taas kuivana pois. Pikkulapset kyllä tulivat mielellään märkänä pois.  Hallin sisällä oli sitten tuon perulaistaiteen lisäksi jotain aivan uskomatonta ja kun meillä on vuosilippu ja pääsemme suoraan kassan ohi sisälle näyttelyihin, kiekkasimme myös performanssitaiteilija Marina Abramovicin näyttelyn kautta ja se olikin meille enemmän uutta kuin tuhansien vuosien takainen perulaistaide.
Tässä Ylen linkissä on hyvä esittely taiteilijasta. Näyttelyssä oli nytkin tuo hiuksiaan harjaava nainen, joka hoki koko ajan "Art must be beautiful, artist mut be beautiful".Paksun verhon takana oli härskejä  filmejä seksistä, sinne oli lapsille kieltotaulu ja aikuisillekin varoitus. Mutta ihan siinä kahden näyttelyhuoneen välisessä oli normaalikokoinen ovireikä ja vasemmalla nojasi karmiin täysin alaston nainen ja oikealla häntä vastapäätä Luojan hyvin varustama alaston mies. Tarkoitus on, että katselijat puikehtelevat siitä heidän välistään läpi ja heidän on pakko päättää, kumpaan päin kääntyen menevät. Tämän performanssin nimi on IMPONDERABLIA, piti oikein katsoa sanakirjasta mitä se tarkoittaa --> epävarmuustekijä, ilmeisesti viittaa siihen epävarmuuteen, mitä ihmisellä on siinä päättäessäään katsooko naiseen vai mieheen.

Lainaan tähän lehtikuvaa, kun en siinä vaiheessa tajunnut, että siellä sai ottaa kuvia.

Photo credit [KLIK]

Toinen ja kai se kuuluisin performanssi on tämä talo, jossa performanssitaitelija asuu näyttelyn ajan monta päivää, käy suihkussa, vessassa jne. Me satuimme paikalle, kun taiteilija istui vessanpytyllä ja slow motion-liikkeellä hoiti asian, otti hitaasti vessapaperia ja pyyhki takapuolensa ja puki housut jalkaan. Tässä sama juttu kymmenen vuoden takaa.



Siinä jäi illaksi miettimistä.