Herkuttelua ja taulun tarina

Patikkaporukkamme Parkinsonia sairastava nainen kuoli puolisen vuotta sitten ja nyt hänen miehensä kutsui koko 14 hengen porukan syömään vaimonsa lempiravintolaan Bonniin. Päivämäärä oli vaimon syntymäpäivä ja meny koostui hänen lempiruoistaan, jotenkin liikuttavaa. Eipä ollut valittamista, kaikki kelpasi ainakin minulle hyvin.

Eilen vein Allumiehen serkun täkäläiseen hotelliin viettämään teatime eikä siinäkään ollut valittamista. Istuimme lähes kolme tuntia juttelemassa ja nauttimassa hyvää teetä ja herkkuja. High tea tai teatime olen saanut ensimmäisen kerran Shanghaissa vuonna 2001, vuoden muistan sen takia niin hyvin, että olimme siellä viikkoa World Trade Centerin katastrofin jälkeen ja minulta otettiin kynsiviila lentokentän tarkastuksessa pois käsimatkatavaroista. Toisen kerran nautimme teehetkestä Singaporessa. Ja nyt sitten ensimmäistä kertaa täällä kotona eikä sekään huono ollut.

Oli jopa clotted cream tarjolla.

Skannasin taas yhden vanhan valokuvan Viipurista ja lähetin sen mm. lapsuuden ystävälleni, joka heti kysyi, että onko oikealla oleva taulu ollut kotonani ja onhan se ollut lapsuuden kodissani. Aika jännä, että kaverini voi muistaa tuollaista, miksikähän se on jäänyt hänen mieleensä?

Ja tuossahan se on nyt restauroituna meidän olohuoneemme seinällä.

Olispa muuten kiva tietää kuka tuota pianoa nykyään siellä Venäjällä pimputtaa.