Uusi salasana = hermoromahdus

Tänään ei ole minun päivä. Maksoin nettipankin kautta lehtitilauksen ja kun olin vähän hidas käyttämään uutta systeemiä ja meni niin paljon aikaa, että tuli viesti, että yhteys on poikki liian pitkän ajan takia. Toinen yritys toimi, mutta sitten huomasin, että ensimmäinenkin oli toiminut eli maksu meni kahteen kertaan, onneksi Suomeen, sillä siellä toimii kaikki ja sain heti peruttua liikamaksun.
Toissapäivänä aloin skannata lääkärilaskuja ja reseptejä sairasvakuutukseen. Siellä on kaksi eri systeemiä ja niissä eri salasanat ja sitten kun vielä sekoilin oman sähköpostiosoitteen kanssa, meni lopullisesti hermot, mutta jotenkin sain vaihdettua salasanan ja siinä kiireessä ei tullut muuta uutta sanaa mieleen kuin hermoromahdus ja se on nyt väliaikainen salasanani sairasvakuutuksessa. Laskut skannataan sovelluksen kautta kännykän kameran kanssa, mutta eipä sekään tällä kertaa toiminut. Virheilmoitukset olivat: valaistus heikko (ikkunan edessä keskellä päivää), dokumenttia ei pystytä lukemaan, kamera ei ole keskellä (olipas). Nyt pakkaan sen ison laskupaketin ja laitan postissa heille, skannatkoon itse.
Saksan digitalisointihan on keskiaikaista ja seuraava iso ongelma tulee olemaan rokotuspassi, jota tullaan tarvitsemaan, kun joutuu todistamaan, että on kahteen kertaan saanut Covid-rokotuksen. Nykyinen paperinen passi on helppo jäljentää ja niitä onkin kuulemma jo myynnissä, yksi maksaa satasen, jos ostaa enemmän, saa alennusta. 

Lauantaina olimme naapurissa syömässä ja kyllä teki taas hyvää tavata muitakin kuin puolison ja vielä hyvää ruokaa ja viiniä tarjolla. Heillä on todella kaunis piha, valitettavasti se ei pääse tässä oikeuksiinsa, kun monet kasvit eivät vielä kuki. Tuon pihan portista voi kivasti salavihkaa juosta kotiin eikä viranomaiset huomanneet, että olimme yhdeksän jälkeen ulkona. Eilen raja muutettiin, nyt saamme olla kymmeneen asti ulkona tai omassa pihassa saa tietenkin olla.

Meidän kimppu isäntäväelle ei ollut ruma sekään, ihania tuoksuvia leukojia.

Muuten täällä ollaan pääasiassa kotona, sateet kiusaa eikä olla juuri ulkoiltu. Ruokaa laitetaan lakkaamatta, odotan innolla jospa pääsisimme kesäkuussa vaikkapa kahdeksi päiväksi Moselin laaksoon ja siellä valmiiseen ruokapöytään, viime vuonnahan sellainen keikka onnistui.
Kotona on syöty paljon parsaa, nyt mm. lohen kanssa ja mausteena appelsiininkuorta ja minttua ja ruohosipulia, vaihtelu virkistää. 

 Tässä taisi olla kanaa, bataattia ja kikherneitä.

Leivottukin on, Allumies teki herkullista raparperipiirakkaa, josta on enää jäljellä pieni pala, onneksi ehdin ottaa kuvan.

Maskeja kuluu, kun täällä se on pakollinen, ostin tänään vähän uusia värejä FFP-maskeja,
kankaisiahan täällä ei enää hyväksytä. Mitenkäs Suomessa on?

Vähän väriä sateeseen säähän antavat tähtisilmät uudessa auringonvarjon jalassa, eipä ole varjoa vielä tarvinnut. Pari kertaa on markiisia käytetty, kun ilta-aurinko paistoi silmiin.

Ja last but not least, onhan sitä sittenkin vähän valoa tunnelin päässä. Varasimme kahden ystäväparin kanssa syyskuulle viikon pyörämatkan Main-joen laaksosta Bambergista Aschaffenburgiin. Toivotaan, että se neljäs aalto peruu tulonsa.