Vähän väriä jo elämässä

Toukokuun viimeisen viikon aikana on silloin tällöin voinut jo uskoa, että asiat voisivat sittenkin joskus muuttua parempaan päin. Joissakin Saksan osavaltioissa oli ilmaantuvuus laskenut niin paljon, että siellä voitiin avata tarkkoja hygieniamääräyksiä noudattaen ravintoloita ja hotelleja. Maskeja käytetään edelleenkin ja hotellit vaativat joka toinen päivä testin. Meidän kaupunginosassa luvut olivat todella alhaalla, mutta kun otetaan kaupungin keskiarvo, edelleenkin pitkään epätyydyttävää, mutta nyt näkyy valoa tunnelin päässä ja esim. ulosmenokielto peruttiin. Hotellit avaavat vähitellen ja yritimme löytää ensi viikoksi kahdeksi vaivaiseksi päiväksi hotellihuonetta, mutta monien hotellien varauslistat oli jo täynnä. Onneksi saimme kahdeksi päiväksi huoneen Pfalzin maakunnasta, tapetinvaihto - kuten Saksassa sanotaan - on todellakin tarpeen ja kaksi yötä saa jo ihmeitä aikaan. Sekin hotelli vaatii negatiivisen testin.
Panen tähän ihan vaan muistoksi testituloksen, ehkä sitä ei kymmenen vuoden päästä (toivottavasti nopeammin) enää sellaista eksoottista asiaa muistakaan. Aika hyvin toimii mielestäni kontrolli, sillä aika varataan netin kautta, paikalla kontrolloidaan henkilöllisyys todella niin, että katsoivat henkkaria ja vertasivat valokuvaan, ettei vaan kukaan lähetä nimellään kaveria testiin. Tulos tulee varttitunnin päästä kännykkään. Kerrankin joku asia toimii Saksassa hyvin.

Aurinko on antanut myös positiivisuutta maailmaan. Ilma lämpeni niin, että söimme iltaruoankin terassilla, sadeviikkojen perään tosi luksusta.

Lauantaina tuli sitten oikein kesäsää ja niin lämmin, että oli pakko avata markiisit, että pystyimme syömään terassilla kummipojan ja -miniän kanssa. Aperol Spritz, avokadoGrannySmith-tartar kampasimpukoiden ja jättiravunpyrstöjen kanssa, lampaanfile linssien kanssa ja raparpericrumble jätskin kanssa kelpasivat vieraille.

 

Väriä elämääni tuo myös uusi marimekkoni, jonka tilasin Uniqlosta. Tälle viikolle on luvassa +27C, joten tulee heti käyttöä uudelle mekolle.

Luonto on nyt kauneimmillaan, keltaisia rypsipeltoja ja punaisia unikkoja ja niin vihreää kiitos viikkojen sateen.  Me ajelimme eilen pyörällä 40km lenkin, mutta jostain syystä en jaksanut ottaa kännykkää repusta esiin, mutta ystäväni C:n ottama kuva hoitaa hyvin asian.

Kuolinilmoituksesta ei yleensä tule hyvä mieli, mutta nyt oli lehdessä koko sivun kokoinen ilmoitus, joka sai hymyn huulille.

Katson muuten edelleen Amazon Primen kautta The Underground Railroad-sarjaa, yhden osan kerrallaan, joskus vähemmänkin, sillä se on todella julmaa, mutta mielestäni todella hyvin tehty ja hyvät näyttelijät. Trump-kauden jälkeen on hyvä muistella vähän amerikkalaistenkin tekoja.