11.11. ja 11000 hullua juhlimassa karnevaalisesongin alkua

 Yli 50000 koronatartuntaa päivässä, uusi ennätys, mutta kunnon kölniläinen ei ole moksiskaan eikä missään nimessä halua luopua karnevaalista ja niinpä tänään sitten kokoontui vanhaan kaupunkiin 11000 narria avaamaan karnevaalisesonkia, hali hali ja pusi pusi. Testi ei tosin nyt riitä, on pakko olla rokotettu tai koronan sairastanut. Kaksi narria on nyt juuri todettu koronapositiiviseksi, Kölnin karnevaaliprinssi ja perussaksalaisten Alice Weidel, rouva Weidel ei tietenkään ollut rokotettu, hän taisteli vapauksien puolesta. Ei  tee mieli liittyä narrien joukkoihin ja niinpä odottelen kotona jospa pimeän tullessa sattuisi tulemaan lapsukaisia lyhtyjensä kanssa laulamaan Martin päivän kunniaksi, karkkeja muistin tällä kertaa ostaa.

Yöllä oli ainakin nollassa jos ei jopa pakkasta. Tänään taidan peitellä kameliani, että selviää hengissä. Myös oliviipuu ja oleanteri saavat takin päälleen. Takki onkin ajankohtainen asia tänään, sillä Pyhä Marttihan leikkasi takkinsa halki ja antoi toisen puolen kerjäläiselle.

 Jouluruusua ei kylmä haittaa, se pukkaa taas nuppuja, harmittaa vain, että kukatmon aina aivan maan rajassa.

Osallistuin taas lahjakeräykseen „Joulu kenkälaatikossa“, jossa vuorataan kenkälaatikko joulupaperilla ja sisään laitetaan jotain pieniä lahjoja. Itse laitoin paketin 5-9 vuotiaalle tytölle, sinne meni hiuspantaa, värikyniä, väriliituja ja sen sellaista. Paketin vein tässä lähellä olevaan liikkeeseen, joka oli yksi monesta keräyspaikasta. Tätä kuvaa en saanut laittaa Instagrammiin, sain siitä torut, että kehtasin yrittää väärinkäyttää instaa tällaiseen säädyttömään valokuvaan. Big brother is watching you, valitettavasti tarkkailu meni tässä kyllä pieleen, olisivat voineet kehua hyväntekeväisyydestä ja innoittaa muitakin ostamaan lahja köyhälle lapselle.  Melkein samana päivänä kummipoika sai kiellon julkaista soittamansa Sibeliuksen Romanssin, kun siinä soittikin kuulemma joku tunnettu pianisti. No, ainakin se oli vahvistus siitä, että poika on taitava pianisti.

Suomessakin piipahdin nopeasti, kun oli luokkakokous, taas niin kiva tilaisuus. Luokkakaverimme, geriatrian proffa, painotti miten tärkeä rooli on ihmiselle lapsuuden ja nuoruuden muistoilla ja on tärkeää, että taas ensi vuonna tapaamme. Allumies oli mukana Suomessa ja sai kokeilla lentosimulaattoria, melkein sai matkapahoinvoinnin, mutta sen hän saa helposti ja on kerran oksentanut lontoolaisen bussin yläkerran lattialle ja kerran lapsena junan ikkunaruutuun, kun ei tyhmä tajunnut, että siinä olikin lasi. Mitenkä noin tyhmä on voinut opiskella matikkaa? Suomessa oli helppoa koronan suhteen, kun ei tarvinnut hotellissakaan näyttää koronapassia, kun siellä korona lähtee vasta kello 24 liikkeelle. Vähän me ihmeteltiin ja hotellin respan kaveri ihmetteli yhtä paljon. 

Lopuksi surullisen hupaisa tarina: naapurimme hälytettiin apuun 88v ja 90v lapsettoman sukulaispariskunnan luokse, kun vaimo joutui infarktin takia sairaalaan ja dementionutta miestä ei voitu jättää yksin kotiin. Naapurini olivat tiskanneet paikan päällä 100 (kirjaimin SATA) likaista lautasta eikä siinä kaikki, he toivat toiset sata kotiinsa tiskikoneeseen, mutta ne eivät kunnolla puhdistuneet koneessakaan. Onneksi meillä ei ole noin paljon lautasia.