Ihan kuin kesä

 Luonto on ainakin kaksi viikkoa aikaansa edellä ja sadetta kaivattaisiin kovasti. Ei ole normaalia, että tähän aikaan vuodesta pitää jo tuhlata arvokasta vesijohtovettä. Mutta onhan noista kukista iloa.

Eilen kävimme Schloss Dyck´in vesilinnaa ihailemassa, se on vain 35km päässä meiltä, mutta ei ole koskaan tullut käytyä. Näppäilin siellä muutaman kuvan ja vasta kotona huomasin miten hieno tuosta ensimmäisestä tuli kun siihen sattui tuo valkoinen pilvi. Olihan se näkemisen arvoinen paikka.

Ostin terassille uuden vahakankaan, kun vanha Marimekon unikko oli niin haalistunut. Tällä kertaa innostuin ruotsalaiseen Dalahäst-liinaan. Ja yhtä aikaa sen kanssa tuli postissa käytettynä ostamani Hollantilainen talo, jota mm. Leena ja Katja ovat kehuneet. Jo ainoastaan kansikuvan takia kirja on hieno.

Meidän pihassa on rakennustyöt meineillään ja mm. autotallin murattiseinälle rakentaa rautiaispariskunta  pesää. Olen aika kehno tunnistamaan lintuja, mutta onneksi löytyy ornitologituttavia, jotka tunnistavat äänet, jotka nauhoitin. Rautiainen oli meille tähän mennessä jalkapalloilija. Vähän kurja, että en voi oikein avata auringonvarjoa, kun se ehkä hämää pariskuntaa.