Matkalla Etelätiroliin

 Matkalla Etelätiroliin olimme kaksi yötä ystävämme luona Starnbergin järven lähellä ja kävimme tietenkin kuntoutuslaitoksessa katsomassa hänen miestään, joka sai muutama viikko sitten aivoinfarktin. Todella ankarat määräykset siellä, vain kaksi vierasta päivässä, vaikka potilas on yhden hengen huoneessa eikä siellä jatkuvasti hoitoja ole. Vaimo ja Allumies pääsivät sisälle, minulta kiellettiin kolmantena meno jopa kahvilaan ja en olisi saanut olla edes ulkona tontilla huolimatta negatiivisesta koronatestistä. Niin äkäinen oli respan nainen kuin olla voi ja siksi menin kiusallani takakautta sisään eikä lääkärit ja hoitajat välittäneet yhtään, hyväähän se tekee potilaalle nähdä tuttuja ja wow, hän jopa sanoi selvästi nimeni. Muuten kaverin tilanne ei ole kovasti muuttunut, lasku yhdestä kymmeneen onnistuu ja viikonpäivät, pitää vain jaksaa odottaa.

Lauantaina kävimme pitkästä aikaa Buchheim museossa Starnbergin järven rannalla, aivan mahtava paikka, jossa olimme viimeksi kymmenisen vuotta sitten, kun se oli juuri avattu.

Sisätiloissa oli tunnettujen saksalaisten ekspressionistien näyttely ja ihastelimme miten fiksusti tiedot tauluista oli laitettu selvillä isoilla kirjaimilla lattiaan, kun normaalisti ne on kirjoitettu pienillä kirjaimilla aivan taulun viereen, jonka lähelle ei saa mennä.

Jatkuvassa näyttelyssä oli hauskoja veistoksia, sekä sisällä että ulkona.

Lothar-Günther Buchheimista löytyy suomeksi tietoa täältä.

Jo pelkästään museon tontti on näkemisen arvoinen. Ulkona oli tämä hauska jalkapalloporukka.