Olen varmaan koko ikäni lukenut lehdistä kuolinilmoitukset, Suomessa on usein kauniita värssyjä, Saksassa on alkanut olemaan aina enemmän valokuvia vainajasta. Ranskassa ja Italiassahan on taas hautakivissä usein vainajan valokuva.
Silloin tällöin Saksassa on tullut vastaan erikoisempiakin ilmoituksia, esim. vihastuneen ihmisen tekemä ilmoitus. Yhden lääkärin kuolinilmoituksessa luki: tohtori X:n kuoleman johdosta tulee mieleen vai yksi sana, kiitos. Allekirjoitus: potilas. Jossain ilmoituksessa tytär vinoili, kun perintö meni äitipuolelle.
Kollegani sai sähköpostitse ilmoituksen tuttavansa vaimolta, että mies on kuollut. Hän soitti heti vaimolle ja kuuli, että mies on edelleen elossa, hän oli vain kirjoittanut vaimolleen valmiin tekstin ja vaimo lähetti sen vahingossa kiertokirjeenä kaikille tuttaville.
Viime vuonna ystävämme sai Ranskassa ollessamme stroken. Hän on nyt pitkän odysseian jälkeen kotona ihmeen hyvässä kunnossa, puhuminen vain ei tahdo onnistua, vaikka hän hienosti toisti Allumiehen puhumat lauseet, kun kävimme pyörämatkan jälkeen häntä katsomassa. Kaiken kaikkiaan olimme todella positiivisesti yllättyneitä. Tapauksesta oli nyt tasan vuosi ja sen kunniaksi sairasvakuutuksesta tuli kirje, jossa pahoitellaan herra X:n kuoleman johdosta ja sanotaan, että vakuutus on peruutettu. Saapa nähdä miten vakuutusyhtiö korvaa mokansa.
En ikinä lue vieraitten ihmisten kuolinilmoituksia sanomalehdestä. Tutut ja sukulaiset ovat niin levällään maailmalla, että minulle on ilmoitettu kuolemantapauksista. Kukaan ei ole ilmoittanut sisareni ja veljeni kuolemasta, eivätkä he itse ilmoittaneet olevansa elossa. Schwegenheimin pitäjässä Pfalzissa on pieniä ilmoitustauluja eri puolella, joissa ilmoitetaan vainajien hautajaiset. Asuin 29 vuotta hautausmaan vieressä ja pahimpana sesonkiaikana ennen joulua kappelin kello pimputti joka puolen tunnin välein.Talvipäivän seisaus näyttää noutavan pitkäaikaissairaat. Onpa makaaberia tuo sairausvakuutuksen kirje. Saksalaisen byrokratian tuntijana mietin, miten herra X näyttää toteen, että on elossa? Sairausvakuutus vaatii tietenkin jonkun paperin. Syntymätodistuksen saa syntymäpaikkansa Standesamtista,mutta uudestisyntymistä ei kirjata Standesamtissa. Virkamies ei usko silmiään vaan sitä, mitä paperilla on. Jos ei ole kuolintodistusta, ei ole silti varmaa, että joku on elossa.
AntwortenLöschenOnkohan tuo suomalainen tyyli, minullekaan ei ilmoitettu veljeni uurnan laskun päivää vaikka kuinka kyselin, ihmeteltiin kun halusin tietää. Täällä Saksassa ilmoitetaan ihan kaikille, meilläkin menee koko naapurusto naapurin hautajaisiin ja olen ollut pomoni kanssa jonkun työkaverin äidin hautajaisissa, vaikka en tuntenut vainajaa kuin työkaverin kertomuksista, sillä haluttiin näyttää sympatiaa työkaverille. Vakuutusyhtiöt tsekkaa hengissäoloa mm. todistuksilla, jotka pitää viedä pankkiin tai papille allekirjoitettavaksi.
LöschenVoi noita ilmoituksia, joista kerroit!!😲 Vaikka en oikein osaa kommentoida näitä asioita, joista jokaisella on maasta ja yleisistä tavoista huolimatta oma tapansa toimia läheisen poismenon jälkeen. En edes tiedä, mitä läheisiltä odotetaan, kaikki hautajaiset, joihin olen osallistunut ovat olleet omanlaisensa, samoin kuolinilmoitukset. Ehkä pienellä paikkakunnalla on usein tiukemmat ”säännöt”.
AntwortenLöschenOlen kuullut hautajaisista, jossa ns. Leichenschmausin eli hautajaiskestityksen ja monen oluen jälkeen laulettiin So ein Tag so wunderschön wie heute.
Löschenhttps://www.youtube.com/watch?v=CHyeBKWgwpM
Etnologina sanoisin, että kuolemiseen liittyvät tavat ja kuolinilmoitukset ovat eri maissa ja eri kulttuureissa niin erilaisia. Itse luen kuolinilmoitukset aina, sillä ne kertovat paljon. Nytkin niissä ristit ovat vaihtumassa muunlaisiin kuviin tai lisättyihin kuviin. VIime talvena eka kertaa näin sellaisen "kaulassa olevan lapun" lisättynä ristiin; kyseessä oli sotalapsi, joka matkusti Ruotsiin tuollainen lippu kaulassa. Tutuista kyllä kuulee jonkun kertovan tai tulee soitto suoraan. Monesti uurnan lasku on jo ilmoitettu kuolinilmoituksessa. Ns. hiljaiset hautajaiset tai pienet ovat yleistyneet kovaa vauhtia.
AntwortenLöschenMuistan ylioppilaaksi päästyäni ihmetelleeni saksalaisen kaverini äidin kuolinilmoitusta, siinä ei ollut ristiä, joka oli Suomessa silloin joka ilmoituksessa.
LöschenSuomalaiset ihmettelevät myös Saksan tapaa, täällä siunataan usein tuhkauurna, Suomessa taas on aina vainajan ruumis. Kaikkein hienoin hautajaistilaisuus oli intialaisen naapurimme, hän oli uskonnoltaan jainalainen, siellä ei ollut myöskään ruumista vaan tuhkauurna.