Andalusiasta Lontoon kautta Danzigiin, Bolognaan ja Oberstdorfiin

 Meillä oli ollut ystäväparin kanssa pitkään suunnitelma lähteä syyslomalle Espanjaan, mutta siitä ei tullut mitään kaikenlaisten silmä- ja hammasremonttien takia ja vapaita päiviä löytyi lopulta vain viisi. Sitten mietittiin lähdettäisikö Bolognaan, Danzigiin (= Gdansk), Lontooseen ja vaikka minne ja lopulta päädyttiin jäämään Saksaan ja lähdimme lempihotelliimme Oberstdorfiin ja se oli taas hyvä ratkaisu.

Ensimmäinen asia Oberstdorfissa oli ostaa uudet vaelluskengät, sillä entiset heittivät viime patikkaretkellä henkensä. Oberstdorfissa jos missään on parhaat urheilutarvikekaupat, siellä oli muuten kaupoissa myös paljon suomalaisia vaatteita, mm. Halti, Luhta jne. Ostin tutusta kenkäkaupasta Meindlin kengät ja ne istuivat taas ihan kuin olisi aina olleet jalassa.

Oli tarkoitus ajaa köysiradalla ylös Nebelhornin huipulle (2224m), mutta kesken matkaa tuli ilmoitus, että kovan tuulen takia ajot ylös peruttiin ja pääsimme vain alimmalle näköalapaikalle, mutta oli sieltäkin jo hienot näkymät alas laaksoon.

Illalla herkuttelimme hotellin bistron antimilla. Michelin-ukot olivat juuri käyneet testaamassa ravintolaa ja suosittelivat paikkaa, siitä luimme tosin vasta kotiin lähdettyämme eikä edes omistaja ollut huomannut vielä asiaa. Nam nam.

Seuraavana päivänä oli vuorossa Breitachklammin kanjoni, jossa emme ennen ehtineet käydäkään emmekä todellakaan pettyneet.

Ylhäältä oli kiva katsella ihmismuurahaisia.

Paluumatkalla olisimme joutuneet odottamaan bussia tunnin ja päätimme kävellä takaisin Oberstdorfiin ja samalla saimme ihailla maisemia ja katsella kelloa kilkuttavia lehmiä.

Toisena päivänä päätimme kävellä vuoren yli Itävaltaan, reitti on iisi kävellä ja matkalla on kauniit maisemat

Kolmas päivä olikin sitten kaiken huippu, sillä kävelimme Nebelhornin huipulle. Valitettavasti olin taas kerran unohtanut ottaa sauvat mukaan ja vuori oli jyrkkä ja koko ajan piti pelätä pieniä vieriviä kiviä, oli koko ajan tunne, että kuljen liukkaalla kelillä jyrkkää ylämäkeä ja takaisin ei kannattanut palata, sillä alamäessä ne pikkukivet on vielä vaarallisempia. 

Kun pääsimme ylös, huokaisin helpotuksesta ja iloitsin pääseväni gondolilla alas, mutta sitten tuli tieto, että gondolin ovi ei toimi ja ehdin saada jo muutaman sydänkohtauksen kuvitellessani, että joudun luistelemaan niiden pikkukivien yli  sen jyrkän alamäen, mutta saivat sitten korjattua oven ja pääsimme alas.

Oberstdorf 

Oberstdorf

Blick auf Oberstdorf

Ystävämme eivät olleet koskaan ennen käyneet Oberstdorfissa ja ihastuivat paikkaan. Hotellimme omistajan isä oli aikanaan tunnettu mäkihyppääjä Max Bolkart ja hän (91v)  istui usein hotellin aulassa drinkillä ja hotellin bistron  katossa oli hänestä isoja kankaalle tehtyjä printtejä komeista hypyistä. Näin nyt Wikipediasta, että Max oli kuudes Squaw Valleyn olympialaisissa, toinen oli Niilo Halonen, olisinkin voinut kysyä tunteeko hän Niilo Halosen, olisi varmaan vähän ihmetellyt mitä tuo eukko oikein kyselee.