Dienstag, 3. Oktober 2023

Suomen kavereita katsomassa

 Käytiin Suomessa ja tapasin neljän päivän aikana 26 tuttua❤️, joista 15 entistä luokkakaveria „kansakoulun“ ekalta luokalta, ihme oikeastaan, että poikia oli kymmenen ja tyttöjä vain viisi. Kaikki tunnisti minut, minä en ihan kaikkia muistanut. Varmaan muistivat senkin takia, että eka luokan laskiaisena koko luokka, muistaakseni 36 oppilasta, oli kotonani ja isä otti meistä kuvan. Oli niin kiva nähdä luokkakavereita, että päätettiin pitää seuraava kokous vähän nopeammin.


Suomessa oli kiva sää, vain kerran Tampereella satoi kaatamalla. Ilmastonmuutos näkyy kaikkialla, myös meillä, sillä eilen eli lokakuussa oli +26C, ei ihan normaalia.

Allumies sai kokeilla miekkausta, mutta ei siitä tule hänen lajiaan, koska kädessä on nivelrikkoa.



Helsingissä kävimme Tiina Itkosen hienossa näyttelyssä




ja ihailimme Espan istutuksia. Pääsin siihen käsitykseen, että helsinkiläiset eivät ole kaikki niin amused uudesta Espasta, mutta me sitäkin enemmän. Meistä on juuri hienoa, että autoliikennettä vähennetään ja Espalla on kivoja istumapaikkoja.


Johanneksen kirkossakin käytiin ja mietittiin, kuka tyyppi siinä edessä seisoo löylykauha kädessä, mutta sitten välähti, että Johanneshan oli kastaja. Patsas on vuodelta 2004 eli ei ole siinä olekaan aina ollut.



Sunnuntaiaamuna kävimme vielä nopeasti kauppatorilla ostamassa puolukoita ja suppilovahveroita

ja katselimme miten ihmiset kävivät uimassa viileällä säällä. Lähetin kuvan kölniläisille ystäville, jotka eivät tajunneet mistä oli kyse ja vastasivat, että „meilläkin on +26C“.  



Olipa kiva käydä Suomessa, vaikka aikataulu oli todella epäsopiva sillä luokkakokouksesta ilmoitettiin viime tipalla. Olisin niin mielelläni mennyt Helsingissä katsomaan Everstinnaa ja Tampereella Katrinaa, mutta ei sopinut aikatauluun, harmi. Pitää varmaan tehdä erikseen teatterimatka.

Lensimme muuten tällä kertaa Berliinin kautta Eurowingsillä, kaksi ihmistä samaan hintaan kuin yksi lentäisi Düsseldorfista Finnairilla, parin tunnin vaihdosta saa hyvän tuntipalkan. Menomatkalla jatkolento oli myöhässä, paluu sujui hienosti.

8 Kommentare:

  1. Voi miten suloisia ekaluokkalaisia,tytöillä tyylikkästi esiliinat ja rusetit eikä edes hiihtohousuja laskiaisena valokuvassa. Tytöt näyttivät tytöiltä ihan niin kuin äitikultanikin halusi.Grrr! Milloin essut ja rusetit heitettiin romukoppaan? En satu muistamaan.
    Luokkakokoukset taitavat olla kaupunkilaisten juttu. Sain ainoan kerran kutsun luokkakokoukseen, kun oli kulunut 50 vuotta ylioppilasjuhlista. En mennyt, kun 3 viikkoa myöhemmin menin serkkujen kanssa Karjalaan. Olivat urkkineet puhelinnumeroni veljeltäni.
    Taitelijan näkemys Jordanin virrasta on löylykauha. Niin suomalaista, hauska.
    Olisiko laiha lohdutus suomalaisesta kulttuurista Mika ja Aki Kaurismäen uusimmat filmit? Niistä on myös alkuperäiset kieliversiot. Katsoin kummatkin. Tykkäsin saksalaisina versioina vaikka ihmisten nimet ovatkin arvauksen varassa: Koole main (Kolehmainen) & co.
    Puolukoita, puolukoita, puolukoita, niitähän meikäläinen himoitsee.

    AntwortenLöschen
  2. Paljon kerkesitte Suomi-matkalla! Ja pitäähän sitä jäädä jotain seuraavaan kertaankin...

    Kivoja noi Itkosen taulut. Täytyykin katsastaa, missä näyttely on, jos vaikka saisi itsekin aikaiseksi.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Valokuvia Grönlannista, näyttely loppui viikonloppuna

      Löschen
  3. Sääli, että en ole nähnyt noita Itkosen valokuvia. Hänellä on hyviä töitä. Suomalaiset eivät oikein pidä nyky-Espasta - jostain kumman syystä... Everstinnan haluaisin nähdä, mutta menen ensi viikolla kaupunginteatteriin katsomaan "Ei kertonut katuvansa" eli Tommi Kinnusen kirjaan perustuva Lapin sodan jälkimainingeista.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Suomessa on niin hyviä teatteriesityksiä, meillä täällä ei juuri huvita käydä teatterissa.

      Löschen
  4. Mikä matka!! Siinä iloinen Allu-tyttö eturivissä ruutuisessa esiliinassaan! Tokaluokan kuvassa minulla oli vielä äidin ompelema, mutta sen jälkeen oltiinkin isoja tyttöjä:) Katrina olisi ehkä ollut kiva nähdä, vaikka oletan, että olisin pettynyt. Katrina oli ensimmäinen lukemani "aikuisten kirja" kodin kirjahyllystä ja se on säilyttänyt mielessäni oman erikoisasemansa, jota ei myöhempi lukukokemuskaan pilannut.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Luin Katrinan vasta tänä vuonna, kun ostin tammikuussa sen uuden käännöksen ja ihmettelin, miksi en ole aikaisemmin lukenut.

      Löschen