Kaunista ja surullista

Oiva Pennasen runossa sanotaan että

Kevät keikkuen tulevi
antaa kukkaset kedolle
kutsuu linnut laulamahan
saapi lapset nauramahan
tuopi tuulien tohinan
korpeen kuusen kuiskehia.

Viime viikon sauvakävelyllä ihailin jo (oliskohan) oratuomea

ja meidän kaupunginosan yhdellä pienellä viheralueella krookuksia

ja meidän talon edestäkin löytyy jo vähän väriä. Olisi pitänyt ennen kuvan ottamista siivota nuo risut pois, on ollut kovin tuulista ja kotikoivu heittelee risuja maahan

Lauantaina minulla oli virtuaalinen muistotilaisuus edellisen postauksen vanhimman tytön kuoleman johdosta. Valitettavasti en päässyt Suomeen hautajaisiin, mutta sain ohjelman ja kuuntelin hautajaisten aikaan Spotifysta kaikki siellä esitetyt musiikkikappaleet. Siellä oli parin virren lisäksi mm. Beethovenia ja Järnefeltiä, kaikki kaunista, mutta eniten liikutuin tästä.