Kaunis ja surullinen jatkuu

 Suomalaisen ystäväni kuolinilmoituksessa oli tämä Heli Laaksosen kiva runo

Yhtenä aamuna Luoja soitti: 
Hän on täällä! 
Saapui juuri perille.  
Pukee parhaimpiinsa  
ja lähettää teille kaikille terveisiä: 
Surkaa vähän,  
mutta älkää kauan.  
Nostakaa maljat  
tälle hyvälle elämälle, 
hyvin eletylle. 
Eläkää itsekin aina  
kuin ensimmäistä päivää.   

Tästä muistui mieleen, että ystäväni oli kauan sitten lähettänyt minulle tämän, pitääpä uudelleen katsoa mitä kaikkea se sisältää, Heli Laaksoseen ei voi kyllästyä.

Sain tekstiviestin naapurista, luulin, että kutsuvat syömään, mutta oli viesti, että tytär on kuollut autokolarissa. Miten tässä osaisi lohduttaa vanhempia, jotka eivät tällä hetkellä jaksa edes puhua ja kertoa tarkempaa? Olen usein lukenut amerikkalaisista tavoista (kerrankin heillä jotain tosi hienoa) , siellä on käytössä on n.s. ”meal train” eli viedään ruokaa perheeseen, jossa on joku sairas tai kuollut eikä itse jaksa laittaa ruokaa. Mietin tosissani tekisinkö lasagnen ja veisin sen naapuriin, sillä tuskin siellä äitiä huvittaa kokkailla kaikkien muiden järjestelyiden ohella. Aluksi nappasin supermarketista kukkakimpun ja vein sen naapurien oven eteen.