Kultainen lokakuu -22

 

Facebook muistutti tällä kuvalla, että seitsemän vuotta sitten oli tuollainen sää ja samaahan se on tänäänkin, taas kultainen lokakuu niinkuin Saksassa sanotaan, tosin kotikoivussamme on edelleenkin vihreitäkin lehtiä. 

Tällä viikolla olimme patikkaporukan kanssa Bonnin Venusbergillä ja törmäsimme siellä Zeitenwende-projektiin. Zeitenwende tarkoittaa vähän niinkuin suunnanmuutosta, tässä ilmastointiteema. 

Puupinosta oli tehty ”taulu” johon sai kirjoittaa metsäpostia.

Lämmintä riittää ja eilen oli kaupunki täynnä ihmisiä ja katukahviloista oli turha etsiä vapaata tuolia ulkoa, sisältä löytyi paikkoja. Tykkään tästä vanhanaikaisesta kahvilasta, on muistini mukaan aina ollut samanlainen ja kakkukin on edelleen hyvää, tässä lempparini karviaismarenki.

Ruokavieraitakin ehdittiin pitkästä aikaa kestitä, tässä illan alkuruoka persimoncarpaccio, siinä on persimonia/khakia, kirsikkatomaatteja, pieniä mozzarellakuulia, burrataa,pesto genovesea, pistaaseja, granaattiomenan siemeniä, oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. 

Tuo kaitaliina on Finlaysonin Armas ja se on siitä erikoinen, että naisten lisäksi JOKAINEN mies on tähän mennessä ihastunut sen nähdessään.

Tykkään uudesta maljakostani, mutta unohdin ostaa kukkia, jotain hätävaraa sentään löytyi pihasta.

Luin tai oikein ahmin Anna Soudakovan Varjele varjoani, tosi hyvä kirja, suosittelen lämpimästi.

Joulupäivä 2020

 En ole varmaan koskaan syönyt jouluna niin vähän kuin eilisenä joulupäivänä. Olimme koko päivän kahden kesken, aamulla kynttilänvalossa aamupala ja päätös lähteä mässäilyn asemasta luontoon ja minnekäs muualle kuin vajaan tunnin matkan päähän Eifeliin. Netistä löytyi kiva kymmenen kilsan patikkareitti nimeltään Kommerner Fachwerkidylle eli Kommernin (kylä) puuristikkoidylli. Kommern on tunnettu ulkoilmamuseostaan ja siellä on normaalisti niin paljon ihmisiä, että ei vapaaehtoisesti sinne mene, mutta nythään ei mikään ole normaalia koronan takia ja lisäksi joulupäivänä ihmiset liikkuvat luonnossa vähemmän kuin tavallisina pyhäpäivinä.

Eipä näkynyt Kommernin kylässäkään montaa ihmistä.

 Aika jännä idea ripustaa erilaisia käpyjä ikkunan alle.

Metsässä sai hengittää raitista ilmaa ja jos harvoin tuli joku vastaan, kaikki väistivät automaattisesti syrjään ja toivottivat hyvää joulua.

Kotimatkalla moottoritiellä tuli vastaan aivan ihmeellinen näky, voi taivas mikä taivas. Yritin nopeasti ottaa kameran käteen ja napata kuvan, mutta siinä kiireessä ja 140kmh vauhdissa ei oikein onnistunut, mutta ihmeelliset värit näkyvät.

Hyvää Tapaninpäivää!

Erilainen joulu

 Olipa todella erilainen joulu, mutta silti löytyi kaikenlaista mukavaakin. Juttu, mitä eniten on naurettu on se, että naapurin kissa oli vienyt meidän terassilta hiirenpyydyksen hiirineen, kiivennyt sen kanssa sinisateen runkoa pitkin perheensä yläkertaan ja sieltä parvekkeen raollaan olevan oven kautta makuuhuoneeseen. Siinä oli jouluiloa naapureille. Ilmeisesti kissa halusi nauttia joulupaistinsa sisällä.

Taisi olla kaikkien aikojen toinen joulu, jolloin olimme ihan vaan kahden kesken ja saisivat antaa meille koronamitalin, että teimme kaiken sataprosenttisesti.

Kosta-Bodan lasitehtaan joulutonttu kuuluu kaikkein rakkaimpiin joulukoristeisiini.

ja Mailegin tonttuja rakastan

vähän uudempiin koristeisiin kuuluu Eläkeläisten poropallo

Vaikka olimmekin periaatteessa yksin/kaksin, emme sentään ihan yksin, sillä meillä oli tarjolla vähän ohjelmaakin.

Kun alkoi hämärtää, sytytin lyhdyt talon eteen

ja naapuriston seitsemän perhettä kokoontui pimeän tultua talojen edessä olevalle aukiolle, pitäen tarkkaan huolen etäisyydestä. Siinä sitten lauloimme porukalla kolme joululaulua ja toivotimme toisillemme hyvää joulua. Tilaisuus oli niin liikuttava, että monelle tuli tippa silmään, korona saa positiivistakin aikaan.

Tässä yksi talous, täällähän puhutaan nyt korona-asioissa aina talouksista eikä perheistä. Talouksien välillä täytyi aina pitää muutaman metrin etäisyys.

 

Myöhemmin illalla, kun olimme syöneet herkkuruokia ja juoneet lasillisen viiniä, puhelin soi ja seinänaapurit kutsuivat meidän terassilleen kuulemaan joulukonserttia kahdella sellolla. Koronamääräysten takia meidän ei ollut lupa mennä sisälle, mutta he saivat jättää oven auki ja me kuulimme pikkukonsertin ulos terassille

Joululahjankin sain, kun ostin itse tai nythän täällä ei osteta, kun kaupat on lockdownin uhreja eli piti tilata netin kautta, saksalaisen taidehistorioitsijan kirjoittama kovasti kehuttu kirja Helene Schjerfbeckistä. 

Ja nyt kun monet alkavat taas syömään joululounasta, nämä lähtee patikoimaan Eifel-vuoristoon. Äsken pilkisteli aurinko, toivottavasti pilkistelee toisenkin kerran.

Hyvää joulua kaikille!    

Mikä vuodenaika?

Suunnilleen siihen aikaan kun kirsikat ovat kypsiä, loppuu parsakausi, sillä parsa tarvitsee fotosynteesin valmistamiseen noin sata päivää ennen hallanvaaraa eli se jätetään rauhaan. Tosin vihreää parsaa myydään vuoden läpi, sehän tulee usein ulkomailta.  Kuten tämän päivän kuvasta näkee, kirsikat alkavat olla jo kypsiä.

Parsan korjuu loppuu 24.6. eli nyt on kesäkuu. Jostain syystä juhannusruusuni ei ole sitä tajunnut ja alkoi pukata nuppua, no se sopii kyllä meille hyvin.

Lockdownia helpotettiin ja 10 hengen patikkaporukkamme pääsi vaeltamaan Eifelin kukkuloille. Reitin oli suunnitellut Axel, joka tuntee melkein jokaisen Eifelin puun ja kukan ja heinänkorren henkilökohtaisesti ja se olikin yksi kauneimpia vaellusreittejämme. Se ei ollut mikään ohjattu patikkapolku vaan mentiin aivan luonnossa enkä ikinä löytäisi sitä uudelleen.

Valitettavasti tästä kännykuvasta ei näy oikein todellisuus, tuo niitty oli niin täynnä kaikenlaisia luonnonkukkia ettei voinut kuin ihailla.

Täällä Eifelissa on Saksan villiorkidearikkain alue, tässä joku kämmekkälaatu. Valkolehdokkeja näkyi myös.

Tämä heppa oli niin hassunnäköinen, että oli pakko ikuistaa. Muutenkin seudulla näkyi hyvin paljon hevosia.

Sää oli mitä kaunein, onneksi ei ihan +30C kuten kotona Kölnissä, mutta janotti kyllä usein, onneksi oli vesipullo mukana. 12 kilsan patikoinnin jälkeen oli kello sitten jo puoli kolme ja nälkä kova, mutta tiesimme mistä saa avun. Pienessä Mirbachin kylässä on vaeltajille kiva paikka, josta saa Flammkuchenia ja kahvia ja kakkua. Olin ilmeisesti niin nälkiintynyt, että en huomannut ottaa valokuvaa. Sielläkin muuten noudatettiin koronaohjeita, jouduimme täyttämään kaavakkeisiin nimen ja osoitteen ja jos lähti terassilta sisälle vessaan, piti laittaa maski naamalla. Maskeista puheen ollen, ystäväni Helga oli käynyt kaupungilla postitoimistossa ja kun ulkona kulkiessa ei käytetä yleensä maskia, hänkin oli sen vetänyt alas ja unohtanut sisäänmennessä vetää taas ylös. Postivirkailija  ei ollut vastannut Helgan tervehdykseen Guten Tag vaan oli sanonut että 250 euroa! Tosi kiva ja vitsikäs kaveri, jotkuthan saattaa muistuttaa maskista aivan eri tavalla.

No tulihan sitten kuitenkin otettua talon vieressä olevista unikoista ja ruiskaunokeista kuva.

Outlaw

Sunnuntaina rikoimme lakia ja ajelimme pohjois-Eifeliin ystäväpariskunnan kanssa. Sinne on moottoritietä vain puolen tunnin matka ja siellä on kiva vaellella, kun joskus tuntuu siltä, että tuntee Kölnissä jokaikisen puun ja pensaan. Menimme kiltisti kahdella autolla ja ystäväparilla on eri kaupungin rekkari niin että meitä ei heti tunnistettu yhteenkuuluviksi.
Parkkipaikan lähellä on kappeli, jonka on suunnitellut sveitsiläinen arkkitehti Zumthor, joka on mm. suunnitellut Kölnin hienon Kolumba-museon. Kappeli on maanviljelijäpariskunnan lahjoitus, kiitoksena hyvästä ja täyteliäästä (sanotaanko suomeksi niin?) elämästä. Koronakaverin takia emme tietenkään päässeet sisälle.

kuvakaappaus Deutschlandfunk

Sää oli taas ihanteellinen ja patikoimme 11km. Puolessa välissä matkaa teimme toisen rikoksen (se ensimmäinen oli se, että olimme nelisin, vaikka tietenkin kävelimme niin, että naiset yhdessä ja miehet yhdessä), toinen rikos oli piknik. Olin ottanut pakastimesta leipomiani rapeita sämpylöitä ja laittanut niiden väliin myöskin pakasteesta lihamureketta ja sinappia ja söimme sämpylät kirsikkatomaattien ja retiisien kanssa maassa istuen ja maisemia ihaillen. Siellä on kyllä niin vihreää ja niin paljon eri sävyjä<3

Kotona istuimme sitten vielä terassilla, tarjosin kahvin kanssa Brita-kakkua ja sen resepti lähti sitten heti vieraiden mukaan.

Maanantai ja maskipakko

Tänään meille tuli maskipakko eli kaupoissa ja julkisissa pitää käyttää maskia tai ainakin huivia niin että suu ja nenä ovat peitossa. Isompia ostoksia tehdessämme me käytämme visiiriä, mutta kangasmaskia pidämme aina mukana, kun ei koskaan tiedä joutuuko paikkaan, jossa maski vaaditaan. Maskeja voi pestä pesukoneessa tai keittää kattilassa tai silittää raudalla, me viemme ne yleensä saunaan, joka korona-aikaan lämpiää suunnilleen joka toinen päivä.

Naapuri ompeli muutaman maskin ja varalla on myös kiinalaiselta ystävältä saatuja kertakäyttösellaisia. Niitä on kaikkia ihan yhtä tylsä pitää, mutta ymmärrän, että se on tarpeellista.

Viikonloppuna pakenimme taas Eifel-vuoristoon, jossa on vähän ihmisiä, paljon luontoa ja paljon raitista ilmaa ja siellä voi unohtaa vähäksi aikaa tämän nykyajan ruton. Tarjolla oli paljonkin lenkkejä, joita kutsutaan Eifelschleifeksi eli Eifelsilmukaksi, me valitsimme 2,5 tunnin reitin nimeltä Ab in den Wald.

Alussa oli aika hurja nousu, mutta myöhemmin oli helpompaa.

Taivas oli sininen ja niityt vihreät ja rapsipellot keltaisia, luonto kauneimmillaan.

Ulkona saa meillä liikkua niin paljon kuin haluaa, mutta piknik* on kielletty. Saa kyllä ostaa leipomosta sämpylän tms tai italialaisesta baarista pienen pizzan, mutta niitä ei saa syödä leipomon tai baarin alueella. Omia eväitä ei saa ottaa mukaan, niin vältetään siltä, että ihmisporukat istuvat jonnekin nurmikolle syömään ja jopa grillaavat. Me rikoimme kyllä sen verran lakia, että olin ottanut reppuun meille kummallekin juustovoileivän ja korvapuustin ja istuimme kaadetun puun rungolle kaukana muista ihmisistä.
Paluumatkalla parkkipaikalle tuli vastaan tällainen kivi nimeltä Katzenstein. Arkeologit ovat todenneet, että kivikaudella tässä on oleskellut metsästäjiä.

*Piknikin lisäksihän täällä on myös kielto tavata isompia porukoita. Eteläsaksalainen ystäväni kertoi, että heidän asuinalueellaan oli joku juhlinut synttäreitään kovalla hulinalla ja poliisi tuli paikalle:
JOKAINEN vieras sai 600 euron sakot ja isäntä moninkertaisena sen summan, tuli varmaan ikimuistoinen synttärijuhla.

Kulkureittejä

Joku lähetti hauskan kartan nykyajan kulkureiteistä , tuollaiseltahan se päivän kulku nykyään näyttää.

Ulkona saa vielä liikkua kaksin eli sauvakävelyporukka ei saa enää kulkea yhdessä. Kovasti pitää  miettiä minne kannattaisi mennä, sillä joissakin puistoissa saattaa olla turhan paljon ihmisiä liikkeellä. Me ajoimme lääkäristä tullessamme ison hautausmaan ohi, jonne appivanhempani on haudattu ja päätimme kurkistaa miten huonosti hauta on hoidettu ja siinä yhteydessä päätimme tehdä päivän lenkin hautausmaalla osissa, missä emme ole koskaan ennen käyneet. Siellä törmäsimme muslimien osastoon ja siellä tähän nuoren pojan hautaan. Haudalla oli mm. valtava määrä tuoreita isoja ruusuja, kaksi tuolia ja sateenvarjo.

Lauantain koronakävely

Viime päivien motto on kaikkialla STAY AT HOME, mutta ulkoilla kyllä saa, jos pitää huolen välimatkasta muihin ihmisiin ja liikkuu jossain, missä ei ole ihmismassoja ja liikkuu korkeintaan kaksin tai oman perheen kanssa. Tämä Saksan liittotasavalta koostuu 16 osavaltiosta, jotka hyvin usein saavat itse päättää, esim. koulusysteemi on joka osavaltiossa erilainen, täysin mieletön systeemi mielestäni. Samoin nämä koronaongelmat hoidetaan joka puolella eri tavalla ja kun meillä oli jo ravintolat kiinni, olisimme voineet ajella 20km Rheinland-Pfalzin osavaltioon syömään ravintolaan. Tällä hetkellä on Baijerissa ankarimmat määräykset, pidän Baijeria normaalista aivan liian konservatiivisena, mutta tässä asiassa ne ovat kerrankin oikeassa.
Meille se koronapakopaikka oli tänään Erft-joella. Erft on noin 100km pitkä Reinin sivujoki ja vain reilu 10km meiltä.

En ole koskaan elämässäni nähnyt niin paljon valkovuokkoja samassa paikassa, vahinko, ettei kännykuva anna siitä oikeaa kuvaa.

Linnojahan Reininmaalla löytyy enemmän kuin missään muualla, tuollakin pilkottaa yksi sellainen.

Schloss Lörsfeld on tunnettu hyvästä ravintolastaan, joka on nyt tunnetuista syistä suljettu.

Tekipä hyvää patikoida noissa maisemissa :-)