Lumiomena esittelee blogissaan mielimusiikkiaan. Hänen blogistaan löysin aikanaan Natalie Merchantin ja hänen ihanan laulunsa Motherland. Nyt tuli sattumalta Youtubessa vastaan Motherland Natalien ja Perkins School For the Blind'in sokeiden oppilaiden esittämänä, todella liikuttava esitys.
Muistatteko Helen Kellerin, sen kuurosokean amerikkalaistytön, joka opettajansa Anne Sullivanin avulla oppi kommunikoimaan ulkomaailman kanssa? Anne oli nimenomaan tuosta samasta Perkins Schoolista. Tässä Anne selittää, miten hän alkoi opettamaan Heleniä.
Kuva Wikipediasta. Siinä Anne ja Helen lomailemassa Cape Codilla.
Kiitos tuosta koskettavasta Youtube-linkistä ja samalla muutenkin linkityksestä. :)
Muistan hyvinkin Helen Kellerin tarinan. Sitä en muista, että kerrottinko Kelleristä koulussa vai jossain muualla, mutta kokeilin kotona laittaa silmät kiinni ja korvat tukkoon ja pohdin, miten voisi tietää, miltä joku "näyttää". Muistan esimerkiksi vieneenä käteni lähelle uunia ja ajatelleeni, että punainen tai oranssi voisi näyttää tuollaiselta sokealle. Kuurosokea Helen Keller oli ihmeellinen nainen!
Muistan, ja kirja on kirjahyllyssä, silloin tällöin ajattelen häntä.. Yksi diplomiinsinööri, työkaverini, jaoin huoneen hänen kans pari vuotta, hän sokea syntyessään. Maailma muuttu ja apuvälineetkin ja ymmärrys eri. Ei toki kaikissa maissa.
lumiomena: minä olen lukenut joskus Helen Kellerin elämäkerran ja muistelen nähneeni kouluikäisenä joko näytelmän tai elokuvan hänestä, taisi olla Ihmeidentekijä nimeltään Hannele: mullakin oli sokea opiskelukaveri, oli hieno nähdä, miten hän selvisi vaikka mistä. Tässä meidän kaupunginosassa kävelee ainakin kaksi sokeaa kepin kanssa.
Tänään oli Hesarissa juttu kuuromykästä, joka kertoi mm. matkoistaan ja opinnoistaan. En valitettavasti ehtinyt lukea sitä, vain vilkaisin kun tuli kiire tänne kustannuspaikalle.
Minäkin muistan jo kouluajoiltani Helen Kellerin. Olisikohan ollut joku kirja, jonka luin hänestä,en tiedä, mutta jo silloin kiinnostuin hänestä. Hänellähän oli temperamenttia, ei säälinyt itseään, oli itsepäinen ja pääsi pitkälle. Hieno ihminen. Opiksi meille kaikille, jotka valitamme pienistä vaivoista ja muusta. Kiitos, että laitoit tuon videon Helenistä ja Annesta! Katsoin sitä henkeä pidätellen. Melkein noin autoin minäkin pientä kuulovammaista tyttöä tuottamaan puhetta ja koska hän ei ole näkövammainen, olivat tukiviittomat lisäksi hyvänä apuna. Nykytekniikasta on paljon apua ainakin kuulovammojen osalta. Tämä tyttökin käyttää sopivaa kuulolaitetta ja kuulee sen avulla, ilman sitä hän ei kuule mitään. Puheen kehitys vaati paljon treenaamista, mutta viimeksi tavatessamme hän puhui aivan normaalisti. Pitkäjännitteisyys ja itsepäisyys kannattaa ja se, että on hauskaa, kun opettelee uusia asioita. Aivan upea oli myös tuo Motherland-esitys. Kiitos siitäkin.
(nyt yliopistolla myös minulla sokea opiskelukeveri, näppäräähän se nykyään tietokoneella, hän lukee sormilla, aivan kuin työkaverini. Tällä sokealla naisella nelja pientä lasta ja opiskelee täysaikaa opettajaksi! :)
Muistan kyllä Helen Kellerin. Taisin lukea kirjankin. Kokeilin miltä tuntuu olla sokeakin. Tapasin kerran tytön, joka oli kuuro, mutta hänen vanhempansa olivat opettaneet hänet puhumaan ja hän jopa tanssikin eräissä bileissä. Hienoa musiikkia - kiitos!
Helena: pitääkin katsoa, löytyykö artikkeli netistä. Saksassa on tibetologinainen, joka on sokea ja yksin matkustanut ratsastamalla Tibetissä. http://de.wikipedia.org/wiki/Sabriye_Tenberken Clarissa: oletkin tehnyt arvokasta työtä. HAnnele: kyllä niitä koiriakin paljon näkee sokeilla, mutta en ole kuullut, että ei sovi syntymästä asti sokeille, mutta voihan niin olla. Näin ohjelman koirasta, joka oli kasvatettu Ranskassa ja saksalainen omistaja joutui puhumaan sen kanssa ranskaa. Kun hän halusi rautatieasemalle, hänen piti sanoa gare ja lihakauppaan halutessa boucherie, vaikka mies ei muuten puhunut yhtään ranskaa.
Sira: ehdit siihen väliin. Ystäväni tekee saattohoitoa ja hän joutui koulutuksessa makaamaan lattialla silmät kiinni 20 min eikä saanut liikkua eikä sanoa mitään. Silloin rupesin ajattelemaan, miten kamalaa on jonkun elämä, joka ei pysty ilmaisemaan itseään. Makaa sängyssä ja on kylmä tai kuuma eikä voi itse tehdä mitään, kun on täysin halvaantunut. Tai tulee kamala migreeni eikä pysty sanomaan, että tarvitsisi lääkettä.
Niin kauheaa se varmaan on. Setäni oli kerran shokissa sokeritautinsa vuoksi, eikä voinut itse ilmaista itseään. Hän sanoi että kaiken hän ympärillään kuuli, muttei voinut tehdä mitään. Joskus ajattelen, että vanhukset, jotka makaavat viimeisillään vuoteissaan, eivätkä voi ilmaista itseään, kuulevat kuitenkin kaiken, mitä ympärillä touhutaan. Siinä yhteydessä kauhistuttaa joskus, mitä kaikkea omaiset tai hoitajat puhuvat.
Vaikea olla muistamatta Helen Kelleriä, niin kirjoista kuin telkkarista. Ihailtava ihminen. Pahin painajaiseni olisi tulla sokeaksi,vaikka oppisikin kaiken muun, en tiedä pystyisinkö elämään pimeässä, ilman valoa ja värejä.
Leena: minä taisin lukea elämäkerran vasta täällä ollessani Sirokko: ystäväni sisko sai syövän ja meni täysin sokeaksi, ihan tosta vaan kaikki puolen vuoden aikana. Kamalaa se olis, jos ei näkisi eikä voisi lukea. Onneksi on nykyään sokeille äänikirjoja.
Muistan, mutta en kovin hyvin. Olen useasti miettinyt, uskaltaisinkohan yksin metroasemille sun muille ruuhkaisille paikoille, jos olisin sokea. Ehkä en...
Kiitos tuosta koskettavasta Youtube-linkistä ja samalla muutenkin linkityksestä. :)
AntwortenLöschenMuistan hyvinkin Helen Kellerin tarinan. Sitä en muista, että kerrottinko Kelleristä koulussa vai jossain muualla, mutta kokeilin kotona laittaa silmät kiinni ja korvat tukkoon ja pohdin, miten voisi tietää, miltä joku "näyttää". Muistan esimerkiksi vieneenä käteni lähelle uunia ja ajatelleeni, että punainen tai oranssi voisi näyttää tuollaiselta sokealle. Kuurosokea Helen Keller oli ihmeellinen nainen!
Muistan, ja kirja on kirjahyllyssä, silloin tällöin ajattelen häntä.. Yksi diplomiinsinööri, työkaverini, jaoin huoneen hänen kans pari vuotta, hän sokea syntyessään. Maailma muuttu ja apuvälineetkin ja ymmärrys eri. Ei toki kaikissa maissa.
AntwortenLöschenlumiomena: minä olen lukenut joskus Helen Kellerin elämäkerran ja muistelen nähneeni kouluikäisenä joko näytelmän tai elokuvan hänestä, taisi olla Ihmeidentekijä nimeltään
AntwortenLöschenHannele: mullakin oli sokea opiskelukaveri, oli hieno nähdä, miten hän selvisi vaikka mistä. Tässä meidän kaupunginosassa kävelee ainakin kaksi sokeaa kepin kanssa.
Tänään oli Hesarissa juttu kuuromykästä, joka kertoi mm. matkoistaan ja opinnoistaan. En valitettavasti ehtinyt lukea sitä, vain vilkaisin kun tuli kiire tänne kustannuspaikalle.
AntwortenLöschenMinäkin muistan jo kouluajoiltani Helen Kellerin. Olisikohan ollut joku kirja, jonka luin hänestä,en tiedä, mutta jo silloin kiinnostuin hänestä. Hänellähän oli temperamenttia, ei säälinyt itseään, oli itsepäinen ja pääsi pitkälle. Hieno ihminen. Opiksi meille kaikille, jotka valitamme pienistä vaivoista ja muusta.
AntwortenLöschenKiitos, että laitoit tuon videon Helenistä ja Annesta! Katsoin sitä henkeä pidätellen.
Melkein noin autoin minäkin pientä kuulovammaista tyttöä tuottamaan puhetta ja koska hän ei ole näkövammainen, olivat tukiviittomat lisäksi hyvänä apuna. Nykytekniikasta on paljon apua ainakin kuulovammojen osalta. Tämä tyttökin käyttää sopivaa kuulolaitetta ja kuulee sen avulla, ilman sitä hän ei kuule mitään. Puheen kehitys vaati paljon treenaamista, mutta viimeksi tavatessamme hän puhui aivan normaalisti. Pitkäjännitteisyys ja itsepäisyys kannattaa ja se, että on hauskaa, kun opettelee uusia asioita.
Aivan upea oli myös tuo Motherland-esitys. Kiitos siitäkin.
(nyt yliopistolla myös minulla sokea opiskelukeveri, näppäräähän se nykyään tietokoneella, hän lukee sormilla, aivan kuin työkaverini. Tällä sokealla naisella nelja pientä lasta ja opiskelee täysaikaa opettajaksi! :)
AntwortenLöschenP.S.
AntwortenLöschen(ainoa mistä he eivät selviä:
saavat taksikuljetuksen)
Oppinut että syntyessään sokeat eivät voi käyttää koiraa.
Muistan kyllä Helen Kellerin. Taisin lukea kirjankin. Kokeilin miltä tuntuu olla sokeakin. Tapasin kerran tytön, joka oli kuuro, mutta hänen vanhempansa olivat opettaneet hänet puhumaan ja hän jopa tanssikin eräissä bileissä.
AntwortenLöschenHienoa musiikkia - kiitos!
Helena: pitääkin katsoa, löytyykö artikkeli netistä. Saksassa on tibetologinainen, joka on sokea ja yksin matkustanut ratsastamalla Tibetissä. http://de.wikipedia.org/wiki/Sabriye_Tenberken
AntwortenLöschenClarissa: oletkin tehnyt arvokasta työtä.
HAnnele: kyllä niitä koiriakin paljon näkee sokeilla, mutta en ole kuullut, että ei sovi syntymästä asti sokeille, mutta voihan niin olla. Näin ohjelman koirasta, joka oli kasvatettu Ranskassa ja saksalainen omistaja joutui puhumaan sen kanssa ranskaa. Kun hän halusi rautatieasemalle, hänen piti sanoa gare ja lihakauppaan halutessa boucherie, vaikka mies ei muuten puhunut yhtään ranskaa.
Sira: ehdit siihen väliin. Ystäväni tekee saattohoitoa ja hän joutui koulutuksessa makaamaan lattialla silmät kiinni 20 min eikä saanut liikkua eikä sanoa mitään. Silloin rupesin ajattelemaan, miten kamalaa on jonkun elämä, joka ei pysty ilmaisemaan itseään. Makaa sängyssä ja on kylmä tai kuuma eikä voi itse tehdä mitään, kun on täysin halvaantunut. Tai tulee kamala migreeni eikä pysty sanomaan, että tarvitsisi lääkettä.
AntwortenLöschenNiin kauheaa se varmaan on. Setäni oli kerran shokissa sokeritautinsa vuoksi, eikä voinut itse ilmaista itseään. Hän sanoi että kaiken hän ympärillään kuuli, muttei voinut tehdä mitään. Joskus ajattelen, että vanhukset, jotka makaavat viimeisillään vuoteissaan, eivätkä voi ilmaista itseään, kuulevat kuitenkin kaiken, mitä ympärillä touhutaan. Siinä yhteydessä kauhistuttaa joskus, mitä kaikkea omaiset tai hoitajat puhuvat.
AntwortenLöschenMuistan Helen Kellerin!
AntwortenLöschenSitä en muista olenko sekä lukenut hänestä että nähnyt jonkun elokuvan vai vain toista näistä.
Vaikea olla muistamatta Helen Kelleriä, niin kirjoista kuin telkkarista. Ihailtava ihminen. Pahin painajaiseni olisi tulla sokeaksi,vaikka oppisikin kaiken muun, en tiedä pystyisinkö elämään pimeässä, ilman valoa ja värejä.
AntwortenLöschenLeena: minä taisin lukea elämäkerran vasta täällä ollessani
AntwortenLöschenSirokko: ystäväni sisko sai syövän ja meni täysin sokeaksi, ihan tosta vaan kaikki puolen vuoden aikana. Kamalaa se olis, jos ei näkisi eikä voisi lukea. Onneksi on nykyään sokeille äänikirjoja.
Muistan, mutta en kovin hyvin. Olen useasti miettinyt, uskaltaisinkohan yksin metroasemille sun muille ruuhkaisille paikoille, jos olisin sokea. Ehkä en...
AntwortenLöschenkato nyt tätäkin: minäkin joskus ihailen ja ihmettelen sokeita, jotka kepin kanssa kulkee ruuhkaisessa miljoonakaupungissa
AntwortenLöschen