Sonntag, 10. März 2013

Kirppuja pyydystämässä

Nyt ei ole valitettavasti aikaa bloggailla, kun Clarissan innoittamana pyydystelen kKirppuja ja Pettäjiä. Innostuin nimittäin tutkimaan Sukututkimusseuran sivuja ja etsimään äidin äidin puoleisen suvun esi-isiä ja -äitejä. Sieltä löytyy paljon Kirppuja ja Pettäjiä. Kauhistus mitä sukua minä oikein olen!



Jatkan etsimistä..

Kommentare:

  1. Erikoisia nimiä, Kirput ja Pettäjät. Meidän suvussa on vain Rantoja ja Virtoja ja vähän muitakin, erikoisiakin. Vesisadepäivä onkin hyvä sukututkimukseen.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Karjalassahan on paljon ollut eläinten nimiä sukunimenä. Ja onhan niitä Saksassakin. Meille tuli töihin nuori tyttö ja esitteli työkaverilleni itsensä "Maus", johon työkaveri vastasi "Kater". Kissa (kolli) ja hiiri tapasivat toisensa. On se hyvä, että olen löytänyt saksalaisen sukunimen, johon olen ihan tyytyväinen, ei silti, oli tyttönimenikin ihan o.k., suomennettu 1900-luvun alussa.

      Löschen
  2. Eihän nimi miestä pahenna....jotenkin näin se meni....Meillä isän puolella on sama sukunimi säilynyt nykypäiviin, minullakin taas käytössä. Äidin puolella Karjalassa on yleensä vain isännimi kirkon kirjoissa, mutta oli myös joku sukunimi välillä. Sukututkimus on kyllä tosi mielenkiintoista.

    Maikki

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Kyllä siihen tulee vähän süchtig.

      Löschen
  3. Voi ei, nyt jää sinultakin kaikki muu tekemättä, kun tuolle tielle lähdit. Kun minulla oli tuo vimma päällä, jäivät hyvät kirjat lukematta (tai hyviähän ne paikallishistoriakirjatkin ovat),blogeille ei ollut aikaa ja muutenkin tuli istuttua tässä koneen edessä vähän liikaa. Mutta kun yhden tiedon löytää, on pakko jatkaa seuraavaan!
    Epäilen kyllä, että et sinä mikään pettäjä ole, vaikka papereissa niin väitetään. Papithan kirjoittivat nimet usein ruotsalaisittain ja siten ne sitten jatkuivat tuleville polville siinä muodossa. Eli Petäjä olisi Pettäjä på svenska :-) Ainakin minun suvustani on kirkonkirjoissa kaikenlaisia variaatioita suomalaisista nimistä.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Voi kiitos tiedosta, olen mieluummin petäjä kuin pettäjä!

      Löschen
  4. Heeeh, siinäpä kuluukin aika kivasti, minulta taisi mennä muutama vuosikin kun oikein innostuin.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. On kiva,kun vihdoinkin löytyy sukulaisia. Tähän asti kun on aina vaan törmätty palaneihin kirkonkirjoihin tai ulkomaille muuttaneita, joiden tiedot on jossain tsaarin passivirastoissa. Ilmeisesti esi-isätkin on olleet yhtä matkustelunhaluisia kuin minä.

      Löschen
  5. Onpas erikoisia nimiä! Ja mielenkiintoista puuhaa tuo etsiminen...

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Itä-Suomessa on varmaan ollut ihan eri nimet kuin lännessä. Katsoin kotiseutuni nimiä listalta, siellä oli paljon enemmän ruotsinkielisiä nimiä.

      Löschen
  6. Jännittävää. Mutta eihän tuo perisynti enää kait ole voimassa...

    AntwortenLöschen
  7. (noin 1900 vaihtoi moni nimet suomalaisiksi, ne joilla koulutusta)

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Isäni sukukin muutti nimensä. Yhdestä perheestä neljä otti suomalaisen nimen ja neljä piti entisen ruotsalaisen nimensä.

      Löschen
  8. Tämä kärpänen ei ole vielä purrut minua, vaikka seuraankin suht lähellä sukututkijoita. Jouduin yhden työjutun takia lukemaan 1800-luvun lopun kirkonkirjoja, på svenska tietysti, täysin suomenkieliseltä paikkakunnalta.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Ei ole tosiaan kehumista niiden pappien kielitaidossa, mutta ihmeen usein tajuaa heti, mitä suomalaista nimeä he tarkottivat.

      Löschen
  9. Kirppuhan olisi mahtava sukunimi! :D :D

    AntwortenLöschen