Vajaa kymmenen vuotta sitten kaupungin keskustaan pystytettiin Holocaust-muistomerkki muistuttamaan murhatuista juutalaisista. Siinä 2711 betonilaattaa vai miksi noita suomeksi nimittäisi, joka tapauksessa ne symbolisoivat arkkua.
Juutalaisen museon ulkopuolella on 49 betonipylvästä, joiden päälle on istutettu puu, symbolina juutalaisten emigraatiosta.
Näyttelyssä oli paljon hienoja valokuvia ja tauluja, tässä mm. söpö maalaus sisarusparista. Minnekähän nämäkin lapsiparat ovat aikanaan joutuneet.
Tässä 14 vuotiaan pojan synttäritoivelista. Tänään siinä lukisi varmaan iPhone ja iPad.
N. Israelin kaupan kaunis katalogi vuodelta 1905
ja siellä muodikkaita puseroita
Tässä natsit komentamassa ihmisiä boykottoimaan Israelin tavarataloa.
Tämä hassu juttu osui myös silmiin: koshereita nallekarkkeja bonnilaiselta Haribolta.
Moses Mendelssohn kiinnosti siksikin, että sain sattumalta juuri ennen matkaa lahjaksi hänen poikansa tyttären Fannyn elämäkerran.
Juutalainen museo on mielestäni ehdottomast MUST Berliinin kävijälle.
Wer die Vergangenheit nicht kennt, ist dazu verurteilt, sie zu wiederholen.
Ne jotka eivät muista menneisyyttä, tuomitaan elämään se uudestaan.
Nämä George Santayanan sanat lukevat yhden berliiniläisen metroaseman seinällä.
Olipa mielenkiintoinen postaus, mutta en minä tätä eilen nähnyt, oli varmaan piilossa.
AntwortenLöschenJuutalaisilla museoilla on niin paljon kerrottavaa. Tuolla en ole vielä käynyt, Wienissä kyllä. Voi hyvänen aika ja huh huh: itävaltalainen maalari, hyvä "nimi" tuolle hirv....lle! Pylväiksi noita betoniarkkujakin sanotaan, vaikka eivät oikein niiltä näytä. Synttäritoivelista, sotilaat kieltotauluineen jäävät mieleen, kuten tuo viimeinen lausekin. Kosher-nallekarkit ovat varmaan ilman liivatetta. Niitähän mekin ostetaan:-)
Katos vaan, kirjoitin tittelin ja laitoin pari kuvaa eilen ja voisin vaikka vannoa, että kyllä updeittasin sen päivämäärän, kun aamulla kirjoitin postauksen valmiiksi. Mysteeri! Luulin, että pylväs on sellainen korkea. En ole koskaan kiinnittänyt huomiota noihin koshereihin nallekarkkeihin ja ai että ne on Suomeenkin matkustaneet. Meidän ystävien pöydällä on aina iso kasa haribota, kun heidän tytär on "nainut" Riegelin sukuun.
LöschenKävelin nyt samantein molemmat aamukäveysi ja tämän museon. Kiitos niistä kaikista. Hautausmaalta jäi mieleeni nuo tavalliset kivet, puistost kaunis lampi. Tuohon lauseeseen taisimme muuten törmätä Puolan keskitysleireillä. Ehkä. En muista enää tarkasti.
AntwortenLöschenTykkään enemmän luonnonkivistä kuin jostain kiillotetusta neliskulmaisesta marmorista.
LöschenSe lause taitaa olla myös ainakin Auschwitzin museossa esillä.
Mie tykkään siitä, että matkasta tai vaikkapa käyntikohteesta tekee teeman. Näin pystyy keskittymään johonkin kunnolla eikä haahuile koko mieletöntä kaupungin tarjontaa. Juutalainen museo on mulla kyllä käymättä, sillä ei kaikkea pysty/ehdi. Viimeksi olin täällä, en osannutkaan tehdä linkkiä: http://www.topographie.de/.
AntwortenLöschenJoo, muistinkin, että kävit siellä. En oikeastaan halunnut mihinkään museoon tai siis sisälle rakennukseen, kun oli vihdoinkin kunnon kesäilma ja haluttiin nauttia siitä, kun ei tiedä, tuleeko tänä vuonna sellaista toista kertaa. Onneksi lauantaiaamuna ripotteli vettä ja voi mennä hyvällä omallatunnolla jonnekin sisälle.
LöschenKompastuskivet tuli eräänä aamuna vastaan radiota kuunnellessa töihin ajellessa. Elverumin kaupungissa seitsemän juutalaista sai omat kivet.
AntwortenLöschenAi ne on löytäneet jo sinnekin tiensä, kiva kuulla.
LöschenHui, onpa pelottava tuo Holocaust-muistomerkki. Todellakin pysäyttävä.
AntwortenLöschenKyllä siinä alkaa miettimään.
LöschenTuolla olisi kyllä mielenkiintoista käydä.Silloin kun sitä suunniteltiin ja rakennettiin tuosta Liebeskindin suunnittelmasta museosta kirjoitettiin paljon.
AntwortenLöschenOn se vaan upea rakennus arkkitehtuuriltaankiin.
LöschenAamukävelyistä tulikin mieleeni radiossa aikoinaan esitetyt edesmenneen Erkki Toivasen aamu- vai iltakävelyt, en nyt muista, milloin missäkin pitkin Eurooppaa, joita kuuntelin suurella mielenkiinnolla. Kirjakin näistä kävelyistä taitaa olla, luulisin.
AntwortenLöschenNoita kompastuskiviä on pitkin ja poikin vähän siellä sun täällä Saksan kaupungeissa ja kylissä. Ainakin täällä meidän suunnalla. Eikö Kölnissä ole? (hyvä bisnes idean keksijälle).
Kesäisiä terveisiä yöttömän yön maasta.
paskeriville
Kölnistä se kompastuskivet alkoi, taitaa olla parisen tuhatta täällä, alunperin romanien ja sintien muistoksi.
LöschenErkki Toivasen Iltakävelyt on tuttu kirja, sain sen etnologi-Helenalta lahjaksi.
Juutalainen museo jätettiin tietoisesti käymättä, koska halusimme olla ulkona. Berliinissä olen ollut neljä kertaa ja Holocaust-paadet puhuttelevat minua joka kerta ja muistuttavat juutalaisten surullisesta kohtalosta.
AntwortenLöschenErkki Toivasen iltakävelyt olivat mielenkiintoista kuunneltavaa, omasta hyllystä löytyy myös kirja Iltakävelyllä vuodelta 2002. Livenä olen kuullut
Toivasta Hamina Tattoo tapahtumassa, siitäkin on lähes kymmenen vuotta. Aika kuluu.
Hyvää viikonloppua!
Kyllä siellä tosiaan menee pitkä aika, jos haluaa katsoa koko museon. Se ollaan tehty kerran ja nyt katsoin vain osan. Paasi taitaakin olla hyvä sana noille, vaikka saksaksikin ne nimittää niitä "Stele", mikä on kyllä enemmän pylväs kuten Clarissa sanoi.
LöschenNiin se on, paasi on tässä yhteydessä paras, eipä tullut mieleen.
LöschenOlen tosi-iloinen, että noita kompastuskiviä ei Suomessa tarvitse olla, koska suomalasia juutalaisia evakuotiin vain turvaan Viipurista muualle Suomeen niin kuin minun sukuani. Pikkulapsena käytiin Porissa talvitakkiostoksilla vanhemmilleni Viipurin ajoista tutun vaatekauppiaan luona. On hauskaa vieläkin muistella, miten äiti tinki vanhalla taidolla ja tavalla tutun vaatetuskauppiaan kanssa. Näytti siinä olla huvinsa kauppiaallakin.Ei halvin, mutta taatusti Porin paraslaatuisin takki siitä lähti mukaan. Karjalaisilla oli mutkaton suhde Viipurin suomalaisiin juutalaisiin, enkä olisi lapseta asti ikinä osannut ajatella,että he eivät olisi suomalaisia.Täydestä syystä Saksan juutalaiset tunsivat olevansa saksalaisia, kuten tuossa edellä totesit.
AntwortenLöschenTaiteilija Günter Demning on tullut tunnetuksi kompastuskivistä, mutta ei ansaitse niillä rahaa.
Niin, onneksi ei kompastuskiviä tarvittu, mutta kuitenkin pieni tarkennus tuohon: "Suomalaiset luovuttivat saksalaisille kahdeksan juutalaispakolaista ja 47 juutalaista neuvostosotavankia", näin olen lukenut.
LöschenJuutalaiset olivat myös minun kotikaupungissani Länsi-Suomessa asukkaita muiden joukossa, ei olisi mikään muu tullut mieleenkään. Oli kauppiaita, lääkäreitä ym. ja näin on edelleenkin.
Ai Anna, sinunkin vanhemmat Viipurista. Se olikin muuten hyvin kansainvälinen ja suvaitsevainen kaupunki, niin olen ainakin isän kertomuksista ymmärtänyt.
LöschenKyllä minäkin muistan lukeneeni, että muutama juutalainen luovutettiin, joten ei niillä suomalaisillakaan täysin puhdas omatunto voi olla.
Kumma kun en äsken saanut kommentoitua tähän kohtaan, nyt se onnistuisi, mutta kirjoitin sen jo tuohon alemmaksi.
AntwortenLöschenEi onnistunut nytkään, vaikka aukesi siitä Annan kommentin alta, Kuukeli taitaa taas pottuilla mulle.
Löschen