Päin mäntyä

Tähän vuoden aikaan kaiken pitäisi mennä enemmänkin päin kuusta, mutta tuntuu, että meillä menee kaikki päin mäntyä.
Kamalin juttu oli tuliainen Dubaista (jonne en ollut ikinä halunnut enkä ikinä enää halua): toimme sieltä matkalaukussa jonkun kamalan ötökän, joka sitten pisteli meitä molempia niin, että jouduimme menemään lääkäriin apua saamaan. Luin netistä, että Dubaissa on LUTEITA!!! Me teimme kaikki väärin, mitä voi väärin tehdä eli hotellissa kaappitilan puutteen takia laitoimme matkalaukun lattialle ja se oli kaksi päivää auki ja kotona samperin Allumies vei sen makuuhuoneeseen ja avasi sen siellä ja siitä se homma lähti käyntiin. Ja minä kun inhoan ihan vaarattomampiakin ötököitä täysin hysteeerisenä. Nettiä tutkittiin sitten ahkerasti ja saatiin selville, missä lämpötilassa luteet kuolee ja pantiin sauna päälle ja vietiin patjat ja täkit päiväksi saunomaan. Vaatteet pesin +60C:ssä, jos vain mahdollista ja kaikki pyykit meni kuivausrumpuun oikein pitkäksi aikaa. Sen jälkeen ei ilmestynyt uusia paukamia, Luojan kiitos. Nyt tiedän, että matkalaukku on laitettava hotellissa aina kiinni ja se puretaan kotona terassilla. Ilmeisesti tiesin, miksi en halua Dubaihin. Ei silti, ystäväni näki luteita myös New Yorkissa.
Kun saavuimme Pfalzin hotelliin viime perjantaina huomasin, että oltiin unohdettu pesu/kosmetiikkalaukku ja lääkkeet kotiin. Minä syytin asiasta miestä, mies minua, mutta mitäs se auttoi. Meillä ei ollut omaa autoa ja piti saada ystävämme J kiinni, onneksi hän ei ollut ehtinyt hotellin saunaan ja kuljetti minut seuraavaan pikkukaupunkiin apteekkiin. Ensimmäisessä apteekissa oli tyly myyjä, joka ei suostunut antamaan kilpirauhashormonia ilman reseptiä, olisi pitänyt ajaa 20km seuraavaan kaupunkiin lääkäriin hakemaan reseptiä. Ei auttanut, vaikka kuinka näytin kaulassani olevaa kilpirauhasleikkauksen arpea ja yritin kysyä, mitä pahaa voisin muka tehdä niillä lääkkeillä. Onneksi kaupungissa oli toinen apteekki, jossa ymmärsivät tilanteen ja sieltä ostinkin sitten kiitollisena avusta vielä kallista kasvorasvaakin. Hammasharjat sun muut haettiin sitten supermarketista. Olen tietenkin edelleen sitä mieltä, että syy kaikkeen oli Allumiehessä.
Viime torstaina muistin mennä päivällä Philharmoniaan katsomaan sinfoniaorkesterin harjoituksia Jukka-Pekka Sarasteen johdolla, mutta - mikä harmi! - unohdin, että illalla oli Kjell Westö täällä kaupunginkirjastossa. Se luki kissankokoisilla kirjaimilla keittiön kalenterissa, mutta kun ei, niin ei. Tilaisuus oli ollut oikein mielenkiintoinen ja Westö oli puhunut aika hyvin saksaakin. Hänen uusin teoksensa käännetään saksaksi niin, että se ehtii valmistua ennen ensi syksyn Frankfurtin kirjamessuja, joilla on  kunniavieraana Suomi.
Tietsikkamme on nyt alkanut sanoa hyvästejä, eilen ei antanut vastata edes sähköposteihin. Naapuri lupasi katsoa sitä, mutta taitaa olla parempi ostaa uusi kone. Harmittaa, että en olen pannut joitain asioita muuallekin muistiin ja toivon, että saadaan pelastettua kuvat sun muut. Onneksi tämä läppäri toimii, vaikka en osaa tähän laittaa kuvia tai siis en ole koskaan yrittänyt.
Tänään on hammashygienia, huomenna kampaaja, ylihuomenna gynekologi, auto pitäis viedä katsastukseen ja viikonloppuna tulee ruokavieraita, tiistaina Philharmonia, keskiviikkona lento Suomeen kahden saksalaispariskunnan kanssa. Säätiedotus näyttää ihan mukiinmenevää säätä, ehkä se asia osuu nyt nappiin, kun muuten on yleensä satanut vettä ja räntää.


kuva täältä