Viikkokatsaus

Naapurissa oli pikku 8vee lomailemassa isoäitinsä luona ja poika kävi jatkuvasti moikkaamassa meitä. Tässä hän etsii pusikosta naapurin kissaa. Me ehdimme ihmetellä, miten ihmeessä ihmiset ovat saaneet noin fiksun pojan kasvatettua, hän on aina iloinen, kohtelias, älykäs. Tuli ihan ikävä kun hän lähti.

Kissoista puheen ollen naapurin Maja on nyt päättänyt käyttää kukkapenkkiäni vessana ja istutin siihen siksi kissanminttua, kun väittivät, että se häätää kissat, mutta kissanviikset, nyt luinkin netistä, että sillä on aivan päinvastainen vaikutus. Taitaa tulla nyt ympäristön kollitkin meidän pihaan.

Torstaina tehtiin 12 km patikkaretki, onneksi ilman ukkosta, joka säätiedotuksen mukaan uhkaili vähän tuloaan. Reitti kulki taas osittain Jaakopin pyhiinvaellustiellä, osittain Dhünn-joen rantaa, metsien läpi ja vanhojen puuristikkotalojen ohi. Välillä oli aikamoista ylämäkeä, mutta en kehtaa valittaa, kun mukana oli Allumiehen pomon vaimo, joka sairastaa Parkinsonin tautia ja siitä huolimatta selättää vaikka minkälaisen ylämäen.

Posti toi eilen uuden pyöräilykypäräni, kyllä nyt kelpaa.

Vieraitakin on siunaantunut niin paljon, että piti jo viedä lakanat pesulaan, kun en itse jaksanut pestä.

Kirjoitan aina muistiin, mitä ruokaa olemme tarjonneet vieraille, ettei ihan joka kerta tarjota samaa.

Tänään illalla vieraat saavat eilistä jälkiruokaa, jota makean rakastaja Allumies valmisti isomman annoksen. Minä en maistanut, kun olen päättänyt vältellä sokeria, mutta hyvää kuulemma oli. Kuva jäi ottamatta, mutta löytyihän siitä kuva reseptilehdestä.

Eilnen vieras oli muuten Allumiehen lastentarhakaveri, joka löi heti ensimmäisenä päivänä Allumiestä lapiolla päähän ja lastentarhanopettaja komensi poikia jättämään riitelyt ja pojat tottelivat ja ystävyys on jatkunut näin kauan.
Voisko teidän tuloa siirtää parilla viikolla, kun tässä on ollut reilun viikon aikana 12 ruokavierasta kylässä? Sitten ehkä jaksaisin taas. Tämä ilta vielä ja sitten on "loma".