Pyörän selkään Bozenissa

Ensimmäinen kahvipaikka ennen pyöräreittimme starttipaikkaa Bozenia löytyi Reschen-järven rannalta, eipä ollut maisemissa valittamista. Meille ennestään tuttua monelta matkalta, mm. muutaman vuoden takaiselta pyörämatkalta, jolloin ajelimme järven rannalla menevällä pyörätiellä.

Bozen (italiaksi Bolzano) on Etelä-Tirolin autonomisen maakunnan pääkaupunki. Se on ollut aikaisemmin täysin saksankielinen, mutta fasistit "istuttivat" sinne tarkoituksella teollisuutta ja italiankielistä väestöä vähän niinkuin venäläiset aikanaan venäläisiä Baltian maihin ja nykyään vain noin neljäsosa ihmisistä puhuu saksaa.

Bozeniin saavuuttuamme haimme lainapyörät Eurobiken toimintapisteestä ja yövyimme meille jo ennestään tutussa Luna/Mondschein-hotellissa, joka on kätevästi keskustassa. Kolmella meistä kuudesta oli sähköpyörä ja minä kuuluin niihin onnellisiin. Pyörästä ei näkynyt, mitä merkkiä se oli, mutta luulen, että se oli sveitsiläinen Flyer ja se oli täydellinen. Polkeminen on aivan samanlaista kuin tavallisessa pyörässä eikä pyörä liiku minnekään, jos ei polje, mutta napista saa painaa tarvittaessa myötätuulta, siinä on kolme eri astetta eli eco, standard ja high. Joissakin kamalissa ylämäissä käytin standardia ja kerran high, normaalisti ajoin eco-asetuksessa. Akku kestää noin 120km ja siitä näki aina kätevästi, kuinka monta prosenttia virtaa on jäljellä. Me otimme varmuuden vuoksi iltaisin akun mukaan hotellihuoneeseen lataukseen, sitä saa ladata aina eli ei tarvitse odottaa, että se olisi täysin tyhjä. Tällä kertaa ihastuin pyörääni niin, että mietin jopa tosissani sellaisen ostoa.
Ensimmäisen päivän etappi Bozenista Trientiin eli Trentoon oli noin 75km ja reitti kulkee Etsch/Adige-joen rantaa ja lähes koko ajan lievää alamäkeä. Ensimmäiset 40km ajoin ilman sähköä ja sitten vasta huomasin, että akku ei ollut oikein paikallaan, mutta asia korjattiin ja sitten sain vähän apua.
Jotkut kuvat ovat valitettavasti vähän tärähtäneitä, kun otin niitä pyörällä ajaessani. Tästä näkee, miten hieno pyörätie oli joen rannalla, osittain viinipeltojen tai omenaviljelmien halki. Huono puoli on tämän porukan kanssa ajaessa, että ei ole oikein aikaa pysähtyä ottamaan kuvia, kun täytyy yrittää pysyä mukana. Meillä oli muuten koko viikon ajan täydellinen sää tai pitäisi ehkä myöntää, että välillä oli vähän liiankin kuumaa. En ole varmaan koskaan ennen ollut niin ruskea kuin nyt.

Onneksemme löysimme matkan varrella taas kivan lounaspaikan, johon tutustuimme kymmennen vuotta sitten ohi pyöräillessämme. Nyt pitää oikein laittaa paikan nimi muistiin, sillä sinne kannattaa poiketa.
http://www.lacacciatora.net/
Kuvissa se näyttää vähän liian hienolta, mutta ulkona on pyöräilijöille kiva varjoisa terassi ja ruoka on todella hyvää.

Matka jatkuu Trientiin/Trentoon ja siellä suoraan hotelliin suihkuun, mikä ihanuus 75km matkan päälle. Meillä oli muuten pyörissä todella hyvät satulat, kenelläkään ei ollut vaikeuksia peppunsa kanssa. Itse olin varmuuden vuoksi ottanut mukaan vauvojen vaippasalvaa ja käytinkin sitä joka päivä. Pienen tauon jälkeen suuntasimme Domplatzille juomaan perinteiset pakolliset Aperol Spritzit ja sen jälkeen syömään ja ajoissa nukkumaan.

Ensimmäinen päivä on aina ensin vähän totuttelemista vieraaseen pyörään ja satulaan ja kartan lukemiseen. Meillä oli mukana testimielessä Allumiehen hampurilainen työkaveri, oikea sonnyboy, jonka vaimo ei saanut lomaa ja joka halusi testata, tulisiko tuollainen loma heille kysymykseen. Hän oli todella hyvä lisuke porukkaan, harmi, ettei hän enää tule olemaan mukana. Me emme halua kuutta henkeä isompaa ryhmää, sillä sitten syntyy jo vaikeuksia pitää ryhmää yhdessä ja löytää ruokapaikkaa jne.