Donnerstag, 22. September 2016

Vihdoinkin Venetsiassa

Vähän yli 350km pyörämatkan viimeinen etappi kulkee Brenta-kanavan varrella ja siinä voi ihailla vanhoja venetsialaishuviloita, joista osa on tosin vähän ränsistynyt.




Reittimme päättyi Venetsiaan Mestren kaupunginosaan, joka on mantereella ja josta pääsee 20 minuutissa bussilla Piazzale Romalle, josta voi sitten jatkaa matkaa joko kävellen tai vaporetto-veneellä, joka on Venetsian tärkein kulkuneuvo. Pyörällähän ei keskustassa voi ajaa ja kun siellä on hotellitkin sen verran hintavampia, että päätimme jäädä Mestreen asumaan. Hotelliimme olimme hyvin tyytyväisiä, se oli todella rauhallinen paitsi silloin kun roska-auto tuli kerran aamulla viideltä tyhjentämään roskista, mutta se on Italiaa.  Ostimme kolmeksi päiväksi lipun yleisiin kulkuneuvoihin ja se kelpasi sekä bussiin että vaporettoon.
Olen ennen käynyt Venetsiassa tyttökaverini kanssa joskus 19v, kun olimme liftimatkalla Saksassa, Ranskassa, Italiassa ja Sveitsissä ja kymmenisen vuotta sitten, kun ajoimme saman pyörämatkan ja aina se kaupunki vaan viehättää ja aina sitä päivittelee niitä samoja asioita.
Asuminen Venetsiassa on tullut niin kalliiksi, että asukasluku on laskenut roimasti ja jos tämä jatkuu, siellä ei kohta ole muita asukkaita kuin turisteja, mikä on todella harmi. 1700-luvulla Venetsia oli vielä Euroopan suurimpia kaupunkeja. Kaupunki oli tietysti nytkin täynnä turisteja ja kaikki oli mielestämme kalliimpaa kuin matkan varrella totesimme. Ravintolat, joissa kävimme,  eivät mielestämme olleet kovin ihmeellisiä, Venetsiassa löytyy niille aina asiakkaita eikä ole tarvetta olla erikoisen kreatiivinen. Me oikeastaan kyllästyimme, kun ruokalista oli melkein joka paikassa sama. Onhan siellä varmaan joitakin tähtiravintoloita, mutta ne eivät nyt sopineet pyöräilijöiden budjettiin.
Kaikki on tietenkin kallista myös sen takia, että kaikki tavarat joudutaan kuljettamaan käsikärryillä tai veneellä


ja roska-autokin on siellä vene


Ehkä paras ruokapaikkamme oli Al Vagon, jossa istuimme kivasti varjossa kanaalin varrella ja saimme samalla katsella veneliikennettä. Sinne voisin mennä toisenkin kerran.


Ponte Rialto oli korjauksen alla ja sattumalta luin juuri tänään lehdestä, että farkkufirma Diesel maksaa korjauksen ainakin osittain.
Tässä muutama kuva, siellähän on joka nurkka kuvaamisen arvoinen. Kaupunki on aika labyrintti, onneksi meillä oli kaksi hyvää suunnistajaa mukana, joiden perässä me muut kävelimme.







Pyörämatkalla ei juuri riitä aika kulttuuriin, sillä on aina ajettava se etappi seuraavaan hotelliin ja siellä heti suihkuun ja ehkä pieni lepohetki ja sitten nälkäisenä syömään ja illalla aikaisin nukkumaan. Siksi ehdimme matkan varrella vain Giotton kappeliin. Venetsiassa oli sitten vähän enemmän aikaa ja menimme Peggy Guggenheimin museoon, sopivasti alkoi juuri silloin sataakin, joten timing oli loistava.


Tästä Paul Kleen taulusta pidin niin paljon, että ostin sen jääkaappimagneettina muistoksi. Taulun nimi on Bildnis der Frau P. im Süden eli Portrait of Ms. P. in the South ja se kelpaisi meille kyllä seinällekin eikä vain jääkaapin oveen.



Kun sade jatkui, menimme Accademia-museoon, jossa on esillä vanhoja mestareita.


Erityisesti meitä kiinnosti Tiepolo ja Carpaccio, joka on lainannut käyttämänsä punaisen värin takia nimensä toiselle carpacciolle.


Kaikkein kaunein Venetsia on illalla ja voin hyvin kuvitella, millainen se on talvella, jos sattuu olemaan kirkas sää. Ystävämme olivat siellä kerran uutenavuotena ja silloin oli kylmä ja kirkas sää ja heidän kuvasarjansa on aivan hurja, varsinkin jos taustalla soi Vivaldin Talvi.



Kommentare:

  1. Upeita kuvia! Teillä on ollut kyllä aivan mieletön reissu!

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Oli se taas hieno matka, jossa yhdistyi liikunta ja kauniit maisemat ja italialainen elämä ylipäänsä.

      Löschen
  2. Olen käynyt vain kerran Venetsiassa jokunen vuosi sitten. Tunnelma kivoissa kuvissasi näytti kuitenkin tutulta.
    En muuten tiennyt tuosta carpaccion ja carpaccion yhteydestä ;). Ei ole tullut mieleenkään! Kiitos sivistämisestä. Aina sitä jotakin uutta oppii.
    Hienosti selvisitte aikamoisesta reissusta!

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Jotenkin tuo matka oli rasittavista ylämäistä huolimatta niin kiva, että meitä kaikkia harmitti, kun se pyöräily loppui. Joillakin matkoilla olen ollut onnellinen, että se loppui, esim. viime vuonna Atlantille kamalassa vastatuulessa ajaessamme.

      Löschen
  3. Varmasti mahtava pyöräreissu ja hienoa päätyä noin mahtavaan päätöskohteeseen. Vaikka tuota maailmaa on tullut koluttua aika lailla, niin aivan hävettää sanoa, etten ole koskaan ollut Venetsiassa.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Onhan mullakin vaikka mitä näkemättä maailmasta, vaikka aika paljon on jo nähty. Euroopassa puuttuu mm. Irlanti. Enkä ole Mallorcallakaan käynyt, ei silti, ei ole kovaa hinkuakaan sinne.

      Löschen
  4. Olen käynyt kerran Venetsiassa, mutta jotenkin ei tee mieli uudestaan. Ehkä se ihmispaljous on siihen syynä. Mutta hieno matka teillä on taas ollut!

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Kyllä mä lähtisin neljännenkin kerran.

      Löschen
  5. Aika upeeta ajaa pyörällä Saksasta Venetsiaan,nostan hattua teille:) En ole ollut Venetsiassa kuin melkein (äitini vatsassa;D) . Sääli että turismi on niin valloittanut tuon kaupungin:(-
    Joku aika sitten katsoin dokumentin Peggy Guggenheimista,ja tuosta museosta.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. No ei ihan Saksasta asti vaan siis Bozenista eli Bolzanosta Etelä-Tirolista.

      Löschen
  6. Aika samalta kuulostaa tuo päivärutiini kuin caminolla :D Venetsia on lempparikaupunkini ja ilmeisesti sen vuoksi siellä ei ole koskaan haissut pahalta, kun olen siellä käynyt, vaikka moni moittii, että Venetsia haisee. Ei koskaan minun käydessäni :D

    AntwortenLöschen