Joulu Rukalla

Vietimme jouluna kuusi päivää Rukalla, josta kummipoika oli hommannut hienon talon isolle "perheellemme". Mukana oli vanhin tyttökaverini miehensä kanssa ja hänen kaksi poikaansa vaimoineen ja lapsiakin oli mukana kolme, 6v ja kaksi 1,5v serkusta eli yhteensä meitä oli 11 henkeä, mutta talo oli niin iso, että tilaa riitti. Kaikilla oli mm. omat kylppärit eli ihan luxusta.
Lensimme Helsingistä Kuusamoon, jonne saavuimme keskipäivällä eli "valoisan" aikaan. Mikä ilo, että siellä oli lunta, olemme nimittäin kokeneet niin monta lumetonta joulua Suomessa ja Helsinkihän oli täysin lumeton.

Kämppä oli oikeastaan aivan Rukan huipulla ja kun talosta astui ulos, näkyi heti tämä hiihtohissi.

Taisivat antaa meille koko talon parhaan huoneen ja aamulla oli näkymä ikkunastamme tällainen, tosin yleensä taivas oli koko ajan pilvessä emmekä siis nähneet revontulia, mutta kyllä tuo maisemakin jo riitti, hyvin usein seisoin ikkunan ääressä ja ihmettelin maailman kauneutta.

Televisiota ei tarvittu, kun katseltiin mieluummin maisemaa. 6 vee sai aattona katsoa (jo ulkoa osaamansa) Frozen ja joulurauhan julistus katsottiin yhdessä, muuten oli tv aina kiinni, jos ei nyt sitten joku 1,5v löytänyt kaukosäädintä.

Aattona miehet hakivat kuusen ja vapaaehtoisia koristelijoita löytyi heti, ensin alaoksille

ja äidit auttoivat sitten ylemmillä oksilla.

Joulurauhan julistus "kiinnosti" myös nuorimmaisia ja sen jälkeen syötiin riisipuuro enkä edes kyllä tiedä, kuka sen mantelin löysi. Puhelimet ja aipädit kiinnostivat kovasti puolitoistavuotiaita ja ne oli parasta laittaa ylös takan päälle, joskus olin jättänyt makuuhuoneeseemme ja eikös siellä ollut heti yksi ipana kokeilemassa.

6v odotti kovasti joulupukkia, oli nähnyt ikkunasta jo tonttulakkeja ja yrittänyt olla kiltti tai kilttihän tämä tyttönen aina on, aivan ihana ja puhuu nyt jo hyvin englantiakin. Aikamoinen kielisekasorto meillä olikin, sillä siellä puhuttiin koko ajan suomen lisäksi puolaa, englantia ja saksaa.
Ja tulihan se pukki. Hänelle sitten laulettiin, 6v ei meinannut lainkaan lopettaa, kun hän rakastaa laulamista, oli hiihtohississäkin laulanut koko matkan ja hänen edessään oleva mies oli oikein pysähtynyt kertomaan tytön isälle miten hienosti tyttö lauloi koko matkan.

Ja kun kilttejä oltiin oltu, niin paketteja riitti. Pienet eivät niin pukista välittäneet, mutta paketit olivat mielenkiintoisia.

Herkkuruokiakin riitti, me olimme vieneet hanhenmaksaa ja kummipoika ja veljensä olivat taikoneet kalaruokia, siellä oli graavisiikaa ja -lohta, savulohta ja tarjolla oli hirvipateeta ja vaikka mitä ja tapanina saimme mm. herkullisia puolalaisia pierogeja ja sushia. Ja Napue-gin karpaloiden kanssa ei tietenkään saanut puuttua.

Talo oli hyvin varustettu ja mahduimme kaikki ruokapöydän ääreen.

Ja jos ei vielä osaa puhua, voi kuljettamalla syöttötuolin ruokapöydän viereen näyttää, että on nälkä, siinä ei tarvita mitään kieliä.

Ulkoiluakin harrastettiin, jotkut kävivät laskettelemassa ja kävelimme myös paljon. Rukan kylään oli noin 3km matkaa ja oikein kiva kävelytie.

Matkan varrella näin elämäni ensimmäisen rakovalkean, sitä pysähtyivät myös englantilaisturistit ihmettelemään. Lumi näyttä kuvassa vähän likaiselta, mutta se oli puhtaan valkoista ihanaa puuteria.

Ja sitten se urotekoni: kummipoika pakotti moottorikelkan selkään, sellainen hirvittää mua aivan yhtä paljon kuin moottoripyörä. Näkihän siellä hienoja maisemia, mutta kyllä yksi kerta riittää kiitos.

Vaikka meillä oli tosiaan pilvinen sää, silti maisemat viehättivät kovasti. Valaistu metsäkin oli niin kaunis että.

Ja kuten aina, sää tietenkin parani heti kun me olimme lähteneet ja sain tämän valokuvan puhelimeeni.

photo credit Aneta

Tämä joulu oli kyllä todella unohtumaton, loistava lomatalo, hyvät ruoat, ihanat ihmiset, mitään ei puuttunut. Kiitos kuuluu ihanalle kummipojalleni ja hänen perheelleen, olette rakkaita ja tärkeitä.♥