Perjantain parhaat

Aamulla ajelin pyörällä t-paidassa 7km päähän kuntosalille, mutta kotimatkalla alkoi yhtäkkiä käydä mieletön tuuli ja jos ei olisi ollut kypärä päässä, olisin varmaan saanut päähän putoavista pähkinöistä knock-out'in, niin kovalla kolinalla pähkinöitä putosi kypärän päälle. Ja eipä sitten kauan kestänytkään, kun alkoi sataa. En muista milloin olisin viimeksi niin iloinnut sateesta. Viis siitä, että pesin tällä viikolla ikkunat!

Toinen ilonpiste oli taas tämä kaatopaikan porukan koristelema nurkka. Suomalaista laatutavaraakin näkyy siinä: Kohon maila.

Muuten tällä viikolla on ollutkin vähemmän iloja. Ensinnäkin olen todella ylirasittunut ihmisten tapaamisesta ja syömisvelvollisuuksista. Allumies sai synttärilahjaksi monta kutsua ulos syömään ja kaikki haluaisivat sen syömisen tapahtuvan lähipäivinä. Olemme yrittäneet pyytää, että pliis pliis, voisimmeko tehdä sen marraskuussa, jolloin olemme palanneet lomalta ja joka on muuten niin tylsä kuukausi. Melkein on tarvinnut antaa kirjallisia perusteluja, miksi meille ei sovi silloin ja silloin ja miksi en nyt kerta kaikkiaan voi mutta kampaajalle varaamani aikaa jne jne.  Miksi ihmiset eivät voi ymmärtää, että meillä ei nyt valitettavasti ole paljon aikaa (ja haluja), kun on ennen lomaa vaikka mitä hoidettavaa, on lääkärissä käyntiä, kampaajalla, oikeusjuttu VW:tä vastaan jne. Tässä kaikessa hössäkässä kävi vielä köpelösti, kun lähdimme kovalla kiireellä Bonniin, jossa oli myös treffit syömään, tosin sinne halusimmekin, siellä on hyvin sairas ystävä, joka pitkästä aikaa pystyi lähtemään ulos syömään. Allumies halusi kääntää auton ja peruutti pienelle yhdensuuntaiselle sivukadulle ja sitten kävi BUMS, kappas vaan. Me emme ymmärrä, miten se oli mahdollista, sillä hän ei nähnyt toista autoa peilistä, auton peruutuspiippaus ei ilmoittanut estettä ja miksi se toinen autoilija ei piipannut, jos häntä kohti peruuttaa auto. Olemme varmoja, että hän ajoi todella liian nopeasti, mutta eihän me voida sitä todistaa eikä Allumiehellä tietenkään ollut asiaa yhdensuuntaiselle kadulle. Toinen mies oli ylenystävällinen, ehkä tunsi jonkinlaista syyllisyyttä. Ei mitään isompaa vahinkoa tullut ja mehän yritämme ensi viikolla päästä omasta autostamme eroon, mutta oli se silti pieni shokki rasittuneille hermoilleni.