1. adventti 2021

 Kuka olisi vuosi sitten uskonut miten paljon pahemmaksi tilanne voi vielä muuttua. Saksan tartunnat on niin hirveissä lukemissa, että pelottaa. Tänään meillä olisi ollut liput konserttiin, mutta se peruuntui, kun yksi orkesterin jäsenistä osoittautui positiiviseksi ja ystävien ystäväpariskunta kököttää kotikaranteenissa, molemmat positiivisia. Huomenna meillä olisi kutsu synttäreille, mutta peruutimme menomme, koska kerran suositellaan kontaktien välttämistä ja sielläkin olisi 15 ihmistä saman pöydän äärellä. Enää tartuntoja ei ole vain häikäilemättömien rokotuksen vastustajien joukoissa vaan aivan kaikkialla. Kehtaankohan myöntää, että joskus toivon, että Allumiehen Ranskassa asuva serkku, joka kieltäytyy käyttämästä maskia, kieltäytyy rokotuksesta ja kieltäytyy testaamasta itseään, saisi tartunnan, ei nyt kuolla tarvi mutta vaikka puoli vuotta long covid-kokemus. Madame on osoittautunut nyt niin itsekkääksi kuin olla voi ja meni eilen taas osoittamaan mieltään Ranskan koronarajoituksia vastaan, vaikka lehdissä lukee miten dramaattinen tilanne on. Ärsyttää niin, että en kerta kaikkiaan halunnut soittaa madamelle eilen ja onnitella synttärin johdosta.

Oho, tästä piti tulla adventtipostaus, mutta tuo „oksennus“ halusi ulos.

Täällä on adventtina tarjolla Buranaa ja Tramalia ja Tramadolia ja Novalginia, erilaisia cocktailsekotuksia on käytössä ja parempaan päin ollaan onneksi menossa. Minä sentään joi eilen Ikean glögiä, tosin viime vuonna itse tekemäni oli mielestäni parempaa. Hyasintti tuoksuu, se kuuluu minulle jouluun, toisethan inhoaa sitä tuoksua.

Meillä roikkuu terassilla Herrnhuter Stern eli herrnhutilainen tähti, josta luin juuri tänään Frankfurter Sonntagszeitungista. Siinä on 25 sakaraa ja 17 neliskulmaista ja 8 kolmikulmaista kärkeä ja tähteä valmistetaan itä-Saksassa lähellä Böömin (Tsekin) rajaa olevassa pienessä Herrnhutin kaupungissa. Patentin omistaa siellä oleva protestanttinen liike, jonka esi-isät joutuivat aikanaan pakenemaan Böömistä ja saivat turvapaikan Saksan puolelta. Nyt tajusin, miksi tähti on englanniksi Moravian star, onhan niitä Böömejä ja Määrejä joskus viime vuosituhannella opeteltu hissan tunnilla ja eipä sekään oppi ollut sitten täysin turhaa. Tähti myydään osina ja siinä onkin sitten kokoamista. Onneksi meillä on täällä yksi, joka ymmärtää geometriaa.

Tänään sain ilokseni avata ensimmäisen luukun partiolaisten kalenterista.

Hyvää adventin alkua❤️

Päivän kuvat

Joulutorit on kiellettiin tänä vuonna joissakin osavaltioissa, mutta meillä ne näkyvät olevan auki. Jouduimme kulkemaan yhden läpi aamupäivällä ja silloin siellä oli todella tyhjää. Siellä vaaditaan maski ja rokotus tai paraneminen ja juuri kun Allumies sanoi ääneen, että hän haluaisi nähdä kontrolloidaanko siellä muka, näimme tosiaan, että ihmiset joutuivat näyttämään rokotuspassia.

Urheilukaupassa oli söpöjä Suomessa tehtyjä kettusukkia.

Ja kirjakaupassa oli suomalaista kirjallisuutta. Oli muuten kiva käydä kirjakaupassa ja nähdä paperikirjoja sähkökirjakauden jälkeen. Me olemme saaneet ilmaiseksi valtavan määrän sähkökirjoja eikä ole tullut ostettua kirjoja pitkään aikaan. Alkukuusta ostin tosin Suomesta Rosa Liksomin Väylän.

Sunnuntaina on ensimmäinen adventti ja sopivasti meillä kukkii sekä jouluruusu että joulukaktus. Koristelen lauantaina kodin ja nyt mietin, miten saan ripustettua ulos Herrnhuter-tähteni, tuo talkkari kun vielä sairastaa katkenneita kylkiluitaan.

Ulkoilu on vaarallista

Sunnuntaina lähdimme Bergisches Landiin 10km patikkaretkelle. Ilma oli ihan mukava vaikka olikin pilvistä. Paljon oli roudattu maastoa, metsäkuolema oli tappanut paljon kuusia, todella kurjaa.

Noin kuuden kilometrin jälkeen tuli kamalan jyrkkä kapea alamäki, jossa ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta pitää mistään kiinni. Siinä oli kamalia kiviä pystyssä ja kaikenlaisia juuria välissä ja piti tarkkaan miettiä mihin astuu. Allumies halusi mennä edellä ja voisin hätätilassa ottaa hänestä kiinni. Jokaisen askeleen mietin tarkkaan, mutta siitä huolimatta horjahdin ja vedin miehen mukanani maahan, hän kaatui selälleen niiden kamalien kivien päälle ja olin varma, että nyt meni polvi ja lonkka ja vaikka mikä. Itselläni farkut meni polvesta rikki ja polvi kärsi ihan vähän, mutta miesparalta meni kaksi kylkiluuta. Adrelaniini auttoi alussa jaksamaan kulkea ne loput neljä kilometriä, lopuksi tosin kivut tulivat kovalla vauhdilla. Kotona sitten tehtiin kipucocktail kaikesta mitä lääkekaappi tarjosi, mutta eipä nuo hyvin auttaneet opioideistä huolimatta. Sänkyyn meneminen ja ylösnouseminen oli aivan kamalaa. Maaanantaiaamuna kahdeksalta soitto ortopediseen sairaalaan, tervetuloa röntgeniin yhdeksältä ja sieltähän ne murtumat tuli ilmi. Uusi kipucocktail kolmesta eri aineesta ei auttanut sekään. Keskiviikkona soitto kotilääkärille ja häneltä taas uusi cocktail. Se oli nyt sitten taas se (Suomessa ilmeisesti kielletty) Novalgin, joka lopulta auttoi, sitähän itsekin sain ennen selkäleikkaustani. 

Tuskallista sängystä nousemista mietittiin ja yhtäkkiä Allumiehellä välähti, että meillähän on moottorilla varustettu sänky, jossa voi nostaa pää- tai jalkapuolen lähes pystyasentoon ja sillä keinolla nouseminen ja makuulle meno onnistuu. 

Tänään aamulla soi puhelin, siellä kotilääkäri, halusi varmistaa, että kiputilanne on okay ja ilmoitti samalla, että saamme joulukuussa tulla hakemaan kolmannen rokotuksen. Tunnemme olevamme hyvissä käsissä.❤️

Kun tässä terveydestä puhutaan: koronatilanne Saksassa on dramaattinen ja jopa meidän kaupunginosassa tilanne on yhtäkkiä muuttunut. Netissä voi katsoa joka päivä tartunnat ja niitä on ollut aina vain muutama ja nyt yhtäkkiä ilmaantuvuus yli 300, huh. Mm. tiedän 80v naisen, joka ei ole juuri missään liikkunut paitsi ruokakaupassa. Kun korona alkoi, tarjouduin käymään hänen puolestaan kaupassa, mutta hän ajaa vielä autoa ja halusi hoitaa ostokset itse. Nyt sitten rokotuksesta huolimatta tartunta, tosin lievät oireet onneksi. Huomenna on meidän kauppakeskuksessa rokotuspiste, sieltä saa joko ekan, tokan ja kolmannenkin rokotuksen. Taitaa tulla samantyylinen joulu kuin viime vuonna ja meillähän on jo kokemusta laulaa ulkona naapureiden kanssa Stille Nacht, heilige Nacht.🎶🎶

11.11. ja 11000 hullua juhlimassa karnevaalisesongin alkua

 Yli 50000 koronatartuntaa päivässä, uusi ennätys, mutta kunnon kölniläinen ei ole moksiskaan eikä missään nimessä halua luopua karnevaalista ja niinpä tänään sitten kokoontui vanhaan kaupunkiin 11000 narria avaamaan karnevaalisesonkia, hali hali ja pusi pusi. Testi ei tosin nyt riitä, on pakko olla rokotettu tai koronan sairastanut. Kaksi narria on nyt juuri todettu koronapositiiviseksi, Kölnin karnevaaliprinssi ja perussaksalaisten Alice Weidel, rouva Weidel ei tietenkään ollut rokotettu, hän taisteli vapauksien puolesta. Ei  tee mieli liittyä narrien joukkoihin ja niinpä odottelen kotona jospa pimeän tullessa sattuisi tulemaan lapsukaisia lyhtyjensä kanssa laulamaan Martin päivän kunniaksi, karkkeja muistin tällä kertaa ostaa.

Yöllä oli ainakin nollassa jos ei jopa pakkasta. Tänään taidan peitellä kameliani, että selviää hengissä. Myös oliviipuu ja oleanteri saavat takin päälleen. Takki onkin ajankohtainen asia tänään, sillä Pyhä Marttihan leikkasi takkinsa halki ja antoi toisen puolen kerjäläiselle.

 Jouluruusua ei kylmä haittaa, se pukkaa taas nuppuja, harmittaa vain, että kukatmon aina aivan maan rajassa.

Osallistuin taas lahjakeräykseen „Joulu kenkälaatikossa“, jossa vuorataan kenkälaatikko joulupaperilla ja sisään laitetaan jotain pieniä lahjoja. Itse laitoin paketin 5-9 vuotiaalle tytölle, sinne meni hiuspantaa, värikyniä, väriliituja ja sen sellaista. Paketin vein tässä lähellä olevaan liikkeeseen, joka oli yksi monesta keräyspaikasta. Tätä kuvaa en saanut laittaa Instagrammiin, sain siitä torut, että kehtasin yrittää väärinkäyttää instaa tällaiseen säädyttömään valokuvaan. Big brother is watching you, valitettavasti tarkkailu meni tässä kyllä pieleen, olisivat voineet kehua hyväntekeväisyydestä ja innoittaa muitakin ostamaan lahja köyhälle lapselle.  Melkein samana päivänä kummipoika sai kiellon julkaista soittamansa Sibeliuksen Romanssin, kun siinä soittikin kuulemma joku tunnettu pianisti. No, ainakin se oli vahvistus siitä, että poika on taitava pianisti.

Suomessakin piipahdin nopeasti, kun oli luokkakokous, taas niin kiva tilaisuus. Luokkakaverimme, geriatrian proffa, painotti miten tärkeä rooli on ihmiselle lapsuuden ja nuoruuden muistoilla ja on tärkeää, että taas ensi vuonna tapaamme. Allumies oli mukana Suomessa ja sai kokeilla lentosimulaattoria, melkein sai matkapahoinvoinnin, mutta sen hän saa helposti ja on kerran oksentanut lontoolaisen bussin yläkerran lattialle ja kerran lapsena junan ikkunaruutuun, kun ei tyhmä tajunnut, että siinä olikin lasi. Mitenkä noin tyhmä on voinut opiskella matikkaa? Suomessa oli helppoa koronan suhteen, kun ei tarvinnut hotellissakaan näyttää koronapassia, kun siellä korona lähtee vasta kello 24 liikkeelle. Vähän me ihmeteltiin ja hotellin respan kaveri ihmetteli yhtä paljon. 

Lopuksi surullisen hupaisa tarina: naapurimme hälytettiin apuun 88v ja 90v lapsettoman sukulaispariskunnan luokse, kun vaimo joutui infarktin takia sairaalaan ja dementionutta miestä ei voitu jättää yksin kotiin. Naapurini olivat tiskanneet paikan päällä 100 (kirjaimin SATA) likaista lautasta eikä siinä kaikki, he toivat toiset sata kotiinsa tiskikoneeseen, mutta ne eivät kunnolla puhdistuneet koneessakaan. Onneksi meillä ei ole noin paljon lautasia.