Pari päivää muissa maisemissa (Nord-Hessen) ja luonnonsuojelua

 Pakenimme hellettä vähän siedettävämpään ilmaan. Ennestään tuttu hotelli lähetti kutkuttavan tarjouksen, josta nappasimme kiinni emmekä taaskaan katuneet. Pikkukaupungissa on hieno vanha raatihuone ja muutenkin kauniita vanhoja taloja ja hotellissa on kaikki täydellistä ruokaa myöten.

Hatutkin oli edelleen hyllyllä aamiaishuoneessa.

Meillä oli pyörät mukana, sillä halusin testata miten pitempi matka mäkisemmissä maisemissa sujuu ja ihmeen hyvin se sujui, vaikka oli vähän turhan kuumaa, ajoimme 55km. Kahden viikon päästä teemme jokavuotisen pyörämatkan, joten piti tarkistaa kunto, viime viikkojen karmeiden helteiden aikana ei oikein uskaltanut rasittaa itseään.

Ajelimme Hainan kylään vanhaan luostariin, joka tosin nykyään on psykiatrinen sairaala.

Kirkossa oli tunnetun kuvanveistäjä Philipp Soldanin hieno teos 30-vuotisen sodan ajalta, vähän niinkuin mainosta uskonpuhdistuksesta. Ehkä siellä seudulla oli hakkapeliittojakin taistelemassa.

Luostarirakennuksessa oli myös paikkakunnan tunnetuimman taiteilijan Tischbeinin näyttely. Yksi Tischbeinin tunnetuista teoksista on Goethestä Italiassa. Luin, että Goethe ja Tischbein olivat olleet kämppäkavereita Roomassa.

Meillähän on tuon taulun kopio.

Kävimme myös Korbachin kaupungissa, joka on kymmenisen vuotta sitten saanut hansakaupungin arvonimen. 

Kirkossa oli rukousmuuri, jonne sai laittaa koloon oman rukouksensa.

Kaupungissa on paljon komeita vanhoja rakennuksia ja siellä on osattu hyvin yhdistää vanhaa ja uutta arkkitehtuuria.

Paluumatkalla kotiin tuli taas paha mieli, kun näki mitä ilmastokatastrofi on saanut aikaan. Kuuset kuolevat, vasemmalla tummat puut ovat vielä elossa, keskellä rivi kuolleita, vähän huono kuva auton ikkunasta, mutta yleinen näky.

Ja tässä Ederseen järvi, ei tipan tippaa vettä.

Me luovumme nykyään hotelleissa siivouksesta ja puhtaista pyyheliinoista, sillä emme me kotonakaan ota joka päivä puhdasta pyyhettä. Tämänkertainen hotelli sitoutui istuttamaan puun kiitokseksi. Yritämme käyttää mahdollisimman paljon polkupyörää tai julkisia kulkuneuvoja. Käytän hyvin vähän rumpukuivaajaa ja sammutan aina muistaessani turhat lamput. Ulkona kastelemme vain välttämättömät kasvit ja yritämme kerätä sadevettä (kunhan nyt vaan joskus taas sataisi). Kaasun puutteen takia tulemme lämmittämään vähemmän huoneita ja pitämään vieläkin alhaisemman lämpötilan.. Tosin meillä on aina ollut viileämpää kuin suomalaisilla, jotka ovat talvella kotona usein t-paidassa ja paljain jaloin, meillä käytetään villavaatteita. Ehkä naurettava juttu nuo meidän säästöt, mutta jos 80 miljoona muutakin Saksassa tekisi samoin, olisi siinä jo vähän alkua.