Dienstag, 4. Februar 2020

Roskapostaus


Tuossa kuvassa on kölniläisen "action artist" (mitähän sekin on suomeksi?) H.A. Schultin trash people tuomiokirkon edessä.

Me asumme kahden kesken ja kun ajattelen, että meillä kahdella on neljä roskista, niin miten paljon sitä roskaa tuottaa koko Saksa, jossa on yli 80 miljoonaa asukasta!
Siniseen roskikseen tulee paperi, ruskeaan biojäte, keltaiseen muovi, metalli jne ja harmaaseen kaikki muu. Lasit viedään siellä täällä seisovaan lasinkeräyspaikkaan, samoin vaatteita kerätään erikseen yleisiin laatikoihin. Vaikka yritämme vältellä muovijätteitä, keltainen tynnyri on joka toinen viikko, jolloin se tyhjennetään, täynnä. Naapureilla on kaksi kertaa isompi tynnyri ja se täynnä.


Paperiroskikset tyhjennetään myös kahden viikon välein, joudumme itse viemään ne kadun varteen.


Kuinkahan monta rullaa kelmua olen käyttänyt elämäni aikana! Viime vuosina olen yrittänyt käyttää paljon kansia tai lautasia peittämään ruokia, mutta se ei aina onnistu ja jääkaapista astiaa ottaessa on lautanen jos toinenkin pudonnut ja mennyt rikki. Lautasista olen siirtynyt venytettäviin silikooni-kansiin, jotka olen todennut tosi käteväksi. Myös ziplock muovipussien käyttäminen harmittaa. Voisihan ne teoriassa pestä ja käyttää uudelleen, mutta usein olen ollut laiska ja heittänyt roskikseen. Weck'in kannelliset lasipurkit ovat käteviä. Vieläkin harmittaa, kun jouduimme aikanaan anopin kellaria tyhjentäessä heittämään satoja sellaisia lasinkeräykseen, kun ei kerta kaikkiaan ollut aikaa ja paikkaa varastoida niitä.
Saksalaiset luomukurkut käärittiin ennen kelmuun kun taas ei-luomukurkut myytiin ilman kelmua. Onneksi kaupat ottivat asiakkaiden kritiikin vastaan ja nyt biokurkut on merkitty pienenpienellä tarralla.

Joku aika sitten ostin kokeeksi mehiläisvahakangasta ja se onkin osoittautunut käteväksi, tällä hetkellä on esim. juustopala sellaiseen käärittynä jääkaapissa. Näitä kääreitä voi tehdä itsekin. [KLIK]




Mikä myös on mielestäni aivan tyhmää, on se, että muka luontoa säästääkseen ostaa käsipesuaineen täyttöpakkauksessa. Höh, se täyttöpakkaushan on ongelmajätettä sekin. Olen alkanut ottaa hotelleista mukaan pienet saippuat ja käyttämään niitä. Ärsyttää tosin joissakin hienoissa hotelleissa käytäntö, että kerran käytetty pikkusaippua korvataan uudella, riittäisihän se pieni ainakin viikoksi.


Meillä on kaupungissa muutama kauppa, jossa myydään kaikki tavarat ilman pakkausta eli pitää olla omat asiat mukana ja eilen huomasin, että kuntosalini lähellä oleva isompi market on myös osittain siirtynyt pakkaamattomaan tavaraan. Papuja, viljaa, pähkinöitä, mysliä jne voi ostaa omaan purkkiin.


Kuljen paljon polkupyörällä ja yritän käyttää mahdollisimman paljon yleisiä kulkuneuvoja ja meiltä onkin hyvät yhteydet keskustaan ratikalla, lähijunalla ja bussilla, mutta se lentohäpeä on tuttu juttu. Saksan sisäiset lennot olemme lopettaneet kokonaan, vaikka lentäminen on usein paljon halvempaa kuin junalla matkustaminen. Suomessa en käy kovin usein, mutta sinne mennään kyllä lentämällä, sillä junalla kulkeminen olisi aika työlästä hommaa ja soutamiseen ei kunto enää riitä. Katsoin tuossa huvikseni mitä junamatka maksaisi. Matkaa Suomeen ei ole edes Deutsche Bahnin listoilla, Tukholma oli tarjolla ja maksaisi yhteen suuntaan halvimmillaan noin 90 euroa, varmasti ihan hauska matka, sillä junan vaihtoja olisi SEITSEMÄN, ei käy ainakaan aika pitkäksi.

12 Kommentare:

  1. Miten niin, seitsemän vaihtoa?!

    Matkustimme muutama vuosi sitten junalla Turusta (no, Tukholmasta siis) Bonniin ja takaisin, ja vaihtoja oli Kööpenhaminassa ja Hampurissa. Eikä edes maksannut nuo 90 euroa, koska koko matka (siis myös laivaliput!) maksoi noin 800 euroa meille viidelle.

    Tällä hetkellä haaveilemme junamatkasta Venetsiaan, koska se onnistuisi ruotsinlaivalla ja kahdella yöjunalla und der Weg ist ja bekanntlich das Ziel. :-)

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Se mahdollisuus tuli tosiaan ekana ja oli halvin, en sen tarkemmin sitten katsonut niitä muita. Vaihto Hannoverissa, Uelzenissä, Hampurissa, Neumünsterissä, Flensburgissa, Fredericiassa, Köpiksen lentokentällä.

      Löschen
  2. Me todetaan usein, että kun roskat on lajiteltu kotona, ei sekajätteeseen jää oikeastaan paljon mitään. Loput vie roska-auto kerran kuussa hyötykäyttöasemalle. Enää en varmaan lähtisi junalla Saksaan, mutta ensimmäiset matkat olivat hauskoja, kun ne alkoivat lyhyellä laivamatkalla Merenkurkun yli ja sitten junalla loppumatka Helsinborgista Tanskan puolelle ja sieltä eteenpäin. En muista, että olisi montaa vaihtoa ollut. Silloin mun nuoruudessahan ei lennetty.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Sekajäte on tosiaan pienin annos, mutta silti esim. naapureiden nelihenkinen perhe joutuu ottamaan ja maksamaan ison roskiksen, kun heitä on kerran neljä, sekaroskis on sitten aina lähes tyhjä. Loogista.

      Löschen
  3. Yritän kierrättää parhaani mukaan, mutta parantamisen varaa varmasti olisi. Tuota muovia tulee kyllä joka kerta kun kaupassa käy. Ajattelen niin, että kunhan asian tiedostaa ja sitten yrittää parhaansa. En tunne huonoa omaatuntoa lentämisestä, sillä muuten täältä on vaikea päästä mihinkään. Ellei sitten lautalla tai uiden!!! Toiset lentävät ympäristökokouksiin yksityiskoneilla... sitä en ymmärrä. Ja lihaa syön enkä syyllistä esim. nautakarjankasvattajia. Greta puhuu kyllä tärkeästä asiasta, mutta voisi suunnata energiansa maihin, jossa asia on todella suuri ongelma ja joissa asialle ei ole tehty juuri mitään.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Aika vaikeaa sunkin olisi ollut päästä kiireesti sairaan äidin luo Suomeen

      Löschen
  4. Mä olen nyt ajatellut panostaa enemmän jätteiden lajitteluun, kun kerran tässä kotona olen. Tähän astihan olen ollut maailman surkein lajittelija, ja lenneltyäkin on tullut enemmän kuin laki sallii. :-(

    Mielenkiintoinen tuo mehiläisvahakääre. En ole koskaan kuullutkaan tuommoisesta. Tuskin kuitenkaan innostun askartelemaan sellaista itse. :-D

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Kai sitä pitäis vaan jo kouluissakin opettaa lapsille tietoisuutta. Täällä ihmiset heittää purukumit tuomiokirkon portaille ja olen usein ajatellut, että pitäis laittaa koululuokat jynssäämään niitä purkkia pois, ehkä sitten tajuisivat.

      Löschen
  5. Mehiläisvahakääreet ovat täälläkin käytössä. Niitä voi kyllä ostaa. Ja ostin äsken keittiöön muoville tarkoitetun roskiksen, sillä muoviroskaa tulee eniten, sekajäte on vähentynyt huomattavasti sen jälkeen kun ruvettiin keräämään muoviroskaa. Ensin kärräsin sen kaupan pihan roskikseen (noin reilu kilometri), sitten meidän taloyhtiö rupesi sitä myös keräämään.

    Meillä otettiin työpaikalla työhuoneista pois roskikset, koska se kuulemma parantaa huoneilmaa ja lisää kierrätystä. Nyt kaikilla on salaroskikset huoneessa. En viitsi sanoa mitä mieltä olen tästä uudistuksesta, joka ei todellakaan mitään kierrätystä lisää. Keittiössä me kierrätettiin biojätettä ja muovia puoli vuotta, mutta siivoja vei kaikki samaan roskikseen, kunnes vasta tänä syksynä tuli erilliset roskikset pihalla. Tuskin olisi edes tullut silloin, mutta minä ja muut kysyimme tästä. Joten ei kannata ihmetellä, miksi suhtaudun kyynisesti tähän roskiksien poistamiseen.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Kyllähän ne täälläkin huhuilee, että roskat pistettäis käsittelyssä kuitenkin kaikki samaan.

      Löschen
  6. Minusta on söpöä, että meilläpäin roskapönttöjen nimet ovat Sulo ja Otto. Se on varmaan joku salaliitto, jonka tarkoitus on motivoida miehet osallistumaan kodinhoitoon. Heittävät roskapussin Sulon tai Oton kitaan töihin mennessään. Kätevää, että Ottoja ja Suloja on eri värisinä❤.
    Meidän taloyhtiömme Otot (roskapöntöt) ovat lukkojen takana häkissä. Ei siksi, että ne karkaisivat ja joku varastaisi roskamme, vaan että kukaan vieras ei tuo meidän pönttöihimme omia jätteitään meidän maksettavaksemme.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Streuber und Lohmann valmistaa "suloja", siitä on se nimi tullut, monet on luulleet suomalaiseksi.

      Löschen