All Hallows Eve

Tänään on All Hallows Eve eli huomisen Allerheiligen-pyhän aatto. Halloween on globalisaation myötä löytänyt tiensä vähitellen myös Eurooppaan, mutta tunnen monta suomalaista äitiä, jotka eivät sitä lainkaan hyväksy, kun se "ei ole suomalainen" juhla. Mutta voikohan sitä kehitystä pysäyttää? Tuskin voi. Olen joskus miettinyt, että olikohan näiden äitien esiäidit aikanaan vastustamassa joulukuusta, mikä ei todellakaan ollut perinteinen suomalainen joulutapa vaan on tullut Saksasta Suomeen. Ja punapukuisen joulupukin on keksinyt Coca-Cola. Jos haluttaisi viettää perinteistä suomalaista joulua, niin sitten vaan olkia tuvan lattialle ja c'est ça! Minua ei halloween häiritse ja rakastan kurpitsaa.

Kilttinä miniänä (anoppi olisi varmaan eri mieltä tuosta kiltteydestä) istutin orvokkeja ja vein ne aamulla appivanhempien haudalle.

Muutama vuosi sitten vastapäiseen hautaan haudattiin mustalaisruhtinas Fürsti ja hänen hautansa on kaikkea muuta kuin meidän makuun. Sukulaiset viettävät paljon aikaa haudalla ja ostivat siksi myös viereisen hautapaikan, johon laitettiin penkki. Siinä he istuvat melkein aina ja polttavat tupakkaa ja heittävät sätkät appivanhempien haudalle.

Tässä vielä muutama romanien hauta, ne kuuluvat hautausmaan isoimpiin ja kalleimpiin hautoihin ja marmoria käydään jatkuvasti kiillottamassa. Kuvat saa isommaksi klikkaamalla.

(Rasismimoodi on)Kun roskalaatikko ei ole aivan hautojan vieressä, ovat päättäneet heittää roskansa läheisen puun alle. Pääasia, että oma hauta on hieno, mitäs siitä, vaikka muualla on vähän roskia.(Rasismimoodi off)


Pitää tässä vielä ylpeillä talkkarin ominaisuuksistani. Kylppärin lavuaari ei oikein vetänyt ja minäpäs sain sen tällä ihmelaitteella kuntoon. Sillä pumpataan ilmaa ja sen paine räjäyttää kaikki tukokset auki. Tuo laite on yksi niistä tavaroista, joita kipsijalkaisena potilaana tilasin aikanaan postimyynnistä. Se on sellaista aikaa, että joka päivä posti toi jonkun paketin. Mitäs sitä muutakaan tekee, kun ei voi liikkua missään?


HAPPY HALLOWEEN kaikille!

Kärpässieni

On onnellista tietää
miten Jumala karhua rakastaa
ja saukkoa, ilveskissaa,
ja mäyrää ja oravaa
ja pöllöä tupsupäistä,
joka yöhön häviää
ja västäräkkiä pientä,
jolla kauaskatsovat silmät on,
ja punaista kärpässientä,
siinä valkeita pilkkuja on.

- H. Juvonen

Keittiön kymmenen kärjessä

Tässä ovat ne keittiöni esineet, joista en tahtoisi luopua.

Siro Accutecin raastinrauta, jolla raastan lähes kaiken, mm. sitruunankuoren, muskottipähkinät, parmesaanin, suklaan jne. Se on terävä eikä siihen jää mikään kiinni, ei edes sitruunankuori. Tämä kympin maksava vekotin on yksi standardilahjoistani ystäville ja kiitoslauluja kuulen jatkuvasti. Ostin sen, kun sattumalta kuulin kaupassa kahden naisen keskustelevan siitä ja kehuvan.Onneksi kuulin!

Nespresso, joka vaahdottaa maidon kahviin tai kuumentaa sen kaakaota varten hetkessä.

Mittakannu, jossa on sekä desin että cup-mitta. Ylhäältä katsoen näkee hienosti asteikon.

Veitsiteline, jossa on aina saatavilla teräviä veitsiä.

Kahden litran lasinen, tukeva, hyvin paikallaan pysyvä taikinakulho, jossa on mittaskaala.

Tanskalaisen Menu-firman lastat ja vispilä aina käyttövalmiina vieressä. Muistuttaa kukkaa eikä lastoja tarvitse piilotella laatikossa.

Vanha snapsipullo toimii oliiviöljypullona. Siinä on annostelija, joka aukeaa automaattisesti kaadettaessa.

Hunajan annostelija. Käytän paljon juoksevaa hunajaa salaattikastikkeeseen ja muuhunkin.

Pihdit, joilla voi nostella ja käännellä ruokia pannulla tai grillissä.

Ja viimeisenä nostalginen Brionvega-radioni, jota kuuntelen aina keittiöhommia tehdessäni.

Saat lahjaksi syksyn kirpeän sään

lupaa Uppo-Nalle runossaan. Tänään on ollut mahtava syyspäivä. Villiviinin viimeiset lehdet tippuvat vähitellen talon seinältä, bambun lehdet oli aamulla täynnä kastehelmiä ja linnut ovat jättäneet vielä muutaman ruusunmarjan syömättä.

Salmi ja tyynyt

Kuka valitsee sohvatyynyjen värin? Meillä sen teki niinkin kuuluisa taidemaalari kuin Max Salmi, jonka taulun mukaan ostin tyynyt. Värit eivät ole kuvassa aivan oikeat, tyynyissä on luonnossa melko lailla samat värit kuin taulussa, joka on yksi lempitauluistani.

There is always time for teatime

Meillä juodaan paljon teetä, aamuin ja illoin. Juomme yleensä darjeelingia, jota säilytetään ikivanhassa Liptonin purkissa. Tuttavat yrittävät joskus antaa lahjaksi uuden purkin, mutta no way. Vihreä tee on ollut terveellisen maineessa ja estää kuulemma syöpää, mutta emme pidä siitä ja juomme aina mustaa teetä. Tällä viikolla luki lehdessä, että vihreässä teessä on paljon myrkkyjä, joten siitäkin syystä jatkamme mustan teen juomista.
Tee haudutetaan japanilaisessa rautapannussa, joka on ensinnäkin kaunis ja toiseksi siitä saa kuulemma vielä rautaa, sillä teehän estää raudan imeytymistä. Tuo pannu on siinä mielessä epäkäytännöllinen, että painava kansi putoaa helposti kaadettaessa, mutta ainahan sitä pitää tehdä myönnytyksiä estetiikan takia.

Tämän komean teepakkauksen saimme ystäviemme pojalta Kiinasta. Hommasin hänelle aikanaan kiinalaisten ystävieni kautta harjoittelupaikan kiinalaisesta filmiyhtiöstä ja nyt hän on opiskelut päätettyään päässyt filmialalle Shanghaihin. Teen hän toi kiitokseksi avustani, jota ilman ei ehkä olisi Kiinaan päässyt.


Koulun kotitalouskirjassa oli scones-resepti ja "skonsseja" leivoin aina ystäväni Marjan kanssa innokkaasti.
4 dl vehnä- tai grahamjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl sokeria
1/2 tl suolaa
50g margariinia
1,5 dl maitoa
Kuivat aineet sekoitetaan, vatkattu margariini ja maito lisätään nopeasti sekoittaen.
Taikina jaetaan kahteen osaan, jotka taputetaan jauhotetulla kädellä pellille pyöreiksi kakuiksi. Ne jaetaan neljään osaan, pistellään ja paistetaan +250° C.

Rakastaako sinnuu kukkaan?

Olen lähdössä suomalaiseen runoiltaan, jossa käsitellään rakkausrunoja ja tässä vähän esimakua teemaan Aino Suholan sanoin:

Sitäkö ne on,
kaikki nämä kivut ja säryt
ja kolotukset ja ahistukset
ja valavotut yöt,
ettei minnuu kukkaan rakasta?
Sitä ajatteli joskus, että rakkaus on intohimoa ja
ison talon kokoisia paleluja.
Mutta se on sitä, että en tiedä, mistä alan minä ja
mistä sinä.
Se on pullantuoksua ja pieniä varpaita suussa
sunnuntaiaamuna.
Se on sitä, että ei huuda, vaikka jääkaapissa ei ole
kuin valo ja mahassa on iso kolo.
Rakkaus on kahdet kylmät jalat peiton alla
vierekkäin.
Se on hiestä nihkeä käsi ja yhteinen kysymys:
miten me voidaan olla näin pulassa.
Rakkaus on viileää vihaa ja paukkuvia ovia. ja
kipeintä se tekee, kun on yhdessä yksin.
Mutta siinä on rakkaus.
Siinä, että silloin kun se on totta, se tekee syvältä
kipeää.
Ei rakkaus ole muotivaate, joka sopii vain nuorille
ja laihoille.
Se on satakiloisen ihana syli ja seitsenkymppisen
ensimmäinen eroottinen matka, joka tehdään yhteisellä
fillarilla, vaikka renkaiden alaosassa onkin hiukan liian
vähän ilmaa.
Eikä se lopu siihen, kun tekohampaat pannaan
samaan lasiin.
Jos oikein rakastan, rakastan viillettyä farkkua,
pitkää tukkaa ja meille vyöryvää näppynaamojen
armeijaa.
Rakastan huutoa, haistatusta ja
irtipääsypyrkimystä, koska luen sen takaa
pienen hiljaisen pyynnön:
Rakasta niinkin, että panet rajat. Älä vielä jätä
elämään yksin.
Ei sinusta tullut lentäjää, ei Karibian purjehtijaa.
Ajat Mossella kolmella pytyllä ja toivot, että vielä
huomisen mäelle vetäisi.
Joskus värähdät unessa kuin jänistä ajava koira, ja
minä rakastan sinua niin, että kuristaa.
Pidä minua
kädestä illoin,
kun käteni ovat vanhat ja ryppyiset.
Kun huuleni ovat kuivat ja ohuet,
suutele minua silloin.

Akilleen kantapää

Vau, selvisin kantapäästä ja sain aikaiseksi sukan!


Uskaltaisinkohan yrittää näitä?

Cook took a look at his cookery book

Tällä lauseella harjoiteltiin kouluaikana englannin tunnilla ääntämistä.

Onkohan se niin, että se Lupaan harkita joka ostosta-pränikkä ei toimikaan ihan kaikissa kaupoissa? Olen nimittäin todennut, että se ei kerta kaikkiaan toimi kolmessa liikkeessä: Ikeassa, Manufactumissa ja Habitatissa. Eilen oli vuorossa Habitat ja sieltä lähti mukaan muutama lasipurkki mausteita varten (todella tarpeellisia, kun sain lahjaksi uusia mausteita) ja thaimaalainen keittokirja. Onhan meillä jo muutama keittokirja, mutta kun tuossa on niin kivoja reseptejä ja voisi vähän harjoitella thai-ruokaa.


Kuvassa oikealla olevat Culinary chronicle-eepokset olen saanut lahjaksi ystävältäni Claudialta, joka on kääntänyt ne saksasta englanniksi. Näin eilen kaupassa, että ne maksaa 128 euroa kappale, joten tuskin niitä kukaan tavallinen ihminen ostaisi, vaikka niissä on hienoja reseptejä.

Viisi asiaa

viisi asiaa pakastimessani:
leipää
voita
kanelipullia
apfelstrudel
jäätelöä

viisi asiaa vaatekomerossani:
farkkuja
t-paitoja
puseroita
villatakkeja
laventelipusseja

viisi asiaa autossani:
kävelysauvat
Ikean sininen muovikassi
euron lantteja parkkeerausta varten
paperinenäliinoja
kaupungin kartta

viisi asiaa käsilaukussani
rahapussi
kännykkä
pieni moleskine-vihko
kynä
meikkipussi

Syksy tuli takaisin

Kun lämpömittari vielä aamulla näytti +16°C, niin nyt on jo taas ilma huomattavasti viilentynyt ja sauvakävellessä kastuin oikein kunnolla. Nyt ei muuta kuin silitysrauta kuumenemaan ja silittämään eilistä pyykkiä.

Syysaurinko

Toit päivääni loistetta,
iltaani kultaa.
Toit kukkia peittämään
kohmeista multaa.
Sai kuihtunut puu
sulta välkkyvän verhon,
ja niitylle lennätit perhon.


Niin synkkää on jälleen.
Nyt tuuli on jäistä
ja pilvien massaa
se vie yhtenäistä.
Ei lehteä, lintua
näy oksistoissa.
On paljaana maa.
Olet poissa.
- Anja Karkiainen

Vananaiste suvi

Tänään on ollut oikea intiaanikesä, mittarimme näyttää +23°C. Saksaksi intiaanikesä on Altweibersommer eli vanhojen akkojen kesä ja viroksi vananaiste suvi. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus sanoo nimestä näin:
"Mutta miksi juuri naisten? Tyypillinen akkainkesän nähtävyys on kynnöspellolla auringon kilossa kimaltelevat hämähäkin seitit eli kinot. Vanha kansa kuvasi ilmiötä sanomalla, että "maa on kiimassa" tai "maa härkii". Sama kino tai kina tarkoittaa näet kotieläinten, erityisesti lehmien kiimaa osoittavaa limaista eritettä. Maa siis näyttää havainnollisesti valmiutensa syyssiemennykseen.Intiaanikesän autereisen lämpöiset päivät virittävät maan ottamaan vastaan vuoden viimeisen kylvön. Vallitsee salaperäinen yhteys syksyisen maan kiiman ja vanhojen vaimojen lemmenleiskahduksen välillä."
En ole kyllä itsessäni mitään muutoksia huomannut, pikemminkin olen tänään tehnyt aivan profaaneja hommia eli tuulettanut vuodevaatteet

pessyt pyykkiä

ja vaihtanut puhtaat lakanat.
Vai oliskohan toi lakanoiden vaihto sittenkin jotenkin yhteydessä asiaan? (:-

Minun oma Wagner

Minulla on aivan ikioma Wagner. Hänet on "veistänyt" styroporista eräs tuttavamme ja sen jälkeen maalannut. Korvat ja saparo on tehty paperimassasta ja silmäripset maalipensselin jouhista. Tämä Wagner on yhtä laiska kuin Viivinkin sika, mutta niin liikuttava, ettei sille voi olla vihainen.

 

Das Wandern ist des Müllers Lust

Tänään patikoimme porukkamme kanssa Ahr-joella. Harmi, etten muistanut ottaa kameraa mukaan ja kännykän akku oli taas melkein tyhjä kuten aina, kun sitä tarvitsee. Onneksi yhdellä kaverilla oli kamera ja saan häneltä (joskus) kuvia. Me olimme tällä kertaa organisaattorit ja kaikki meni nappiin, sää, reitti ja ruokapaikka eivät olisi voineet olla parempia.

 

Musiikkina vanha saksalainen vaelluslaulu:

Tänään keittiössä punajuurigulassia

Sain lahjaksi luomupunajuuria ja käytin ne gulassiin tällä reseptillä:
Punajuurigulassi 4-6 hengelle

30g kuivattuja tatteja
100g pekonia
700g sipulia
3 valkosipulin kynttä
500g raakoja punajuuria
30g voita, 1 rkl öljyä
700g naudan paistia
3 laakerinlehteä
3 katajanmarjaa
1 ½ - 2 rkl jauhoja
Suolaa
Mustapippuria
2,5 dl punaviiniä
3 dl lihalientä
2 nippua tilliä
2,5 rkl balsametikkaa
Liota sienet 2,5 dl kuumassa vedessä puolisen tuntia, kaada tiheän siivilän läpi, säästä liemi.
Pilko pekoni palasiksi, Kuori sipulit ja valkosipuli ja leikkaa neljään osaan.
Kuori punajuuret ja leikkaa suikaleiksi.
Kuutioi paisti. Kuumenna voi ja öljy pannulla ja paista lihakuutiot ja pekoni kuumalla pannulla kahtena eränä ja kaada ne kasariin. Lisää sipulit, laakerin lehti ja katajanmarjat pannulle rasvaan ja paista hetki, lisää jauhot ja anna kiehahtaa. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada viini, lihaliemi ja sienten vesi pannulle, anna kiehahtaa ja kaada sitten lihan päälle kasariin.
Lisää sienet ja anna kaiken kiehua keskilämmöllä tunnin verran.
Lisää punajuuret ja anna kypsyä vajaa tunti.
Pilko tilli ja lisää se sekä balsametikka.
Mausta suolalla ja pippurilla ja tarjoile patongin kanssa.









Punaviinin loppu sopii hyvin ruokajuomaksi.

Taidetta Kiinasta ja kotoa

Postiluukku kolahti ja tuli postia Kiinasta: kummityttö Nini oli piirtänyt meille näin hienon taulun.

mutta osataan sitä meilläkin. Mies on piirtänyt tämän lastentarhassa ja kuvalla on jo antiikkiarvoa. Kiva, että anoppi oli säilyttänyt poikiensa piirustuksia.

Levysoitin

Meillä on sen verran vielä vinyylilevyjä, että emme ole heittäneet levysoitinta pois. Soittimemme on tunnettua merkkiä Haribo, sama firma tekee nallekarkkeja.

 

Sekasorto

Katselin tota värikästä sekasortoani terassilla ja rupesin miettimään, että mistä sana SEKASORTO oikein tulee. Ketä siinä sorretaan? Järjestystä varmaan. Olen hyvin lahjakas siinä asiassa.

Lämmöt laskee ja paineet nousee

Samalla kun ulkona lämpötila on laskenut eilisestä +22C:stä tänään +18C, mikä kyllä on lokakuulle ihan kiva lämpötila, oma verenpaineeni nousee liikaa enkä tajua miksi. Tänään sain 24 tunnin mittauslaitteen käsivarteen, vyötäröllä on tietsikka, joka rekisteröi paineen. Se tarkoittaa sitä, että neljä kertaa tunnissa laite pumppaa ja mittaa, yöllä onneksi "vain" kaksi kertaa tunnissa. Taidan muuttaa illalla vierashuoneeseen, sillä tuskin sitä oikein hyvin tulee nukuttua.

Posti toi tänään Soililta(tackar och bockar!) Sinikka Nopolan kirjan "Ei tehrä tästä ny numeroo". Siinähän sitä on sitten ensi yöksi hauskaa lukemista, jos en saa nukuttua.Tuttua kieltä, vaikka meillä kotona ei sitä puhuttukaan, kun vanhemmat eivät olleet alunperin Hämeestä.