Montag, 18. Oktober 2010
Kruununjalokiveni
Nyt on aika tulla kassakaapista ja esitellä kruununjalokivet. Joitakin vuosia sitten ystäväni osti rihkamakorun, ankan, jossa oli strassikiviä. Hän rakasti tätä korua yli kaiken ja hänen (varakas) miehensä päätti yllättää hänet ja teetätti kultasepällä samanlaisen korun, mutta kultaisena ja aitojen briljanttien kanssa. Kävi vain niin hassusti, että vaimo ehti lähteä läiskimään ennenkuin koru oli valmis. Jostain syystä mies päätti sitten lahjoittaa ankan minulle. Pieteettisyistä en käytä korua koskaan, jos a) tämä mies, b) hänen entinen vaimonsa tai c)nykyinen vaimonsa ovat paikalla, sillä en halua muistuttaa ketään heistä tästä tarinasta. Toisen epäonni on toisen onni ja pikkuinen (=1,5cm) ankka todella viihtyi taas sunnuntaina mekkoni rinnassa ja antoi ymmärtää, ettei haluakaan koskaan kenenkään mun rintaan.
Abonnieren
Kommentare zum Post (Atom)
Hän (ankka) on hyvän paikan ja omistajan valinnut!
AntwortenLöschenMinä en välittäisi moisesta muistuttamisesta, en ole niin hienotunteinen :)
AntwortenLöschenJos ei nyt a) tämä mies, b) hänen entinen vaimonsa tai c)nykyinen vaimonsa tätä söpöliiniä saakaan nähdä, niin me muut ainakin. Kiitos esittelystä.
AntwortenLöschenMiten hän sen nyt sulle antoi? Jatkoa juttuun!!
Mukava lahja, mielenkiintoiset puitteet.
AntwortenLöschenSöpö ankanpoikanen. Toivottavasti se kuitenkin sitten joskus, aikojen-aikojen päästä, saa löytää uuden turvallisen rinnuksen.
AntwortenLöschenIhana pikku ankka,ja vielä jalokivin;D Nauratti tuo tarina,mutta lopuksi ankka löysin hyvän paikan:-)
AntwortenLöschenTosi kaunis koru ja ihana ajatus mieheltà. Siis ihana yllàtys olisi ollut vaimolle, mutta hyvà ettei vain heittànyt menemààn vaan lahjoitti sen sitten sinulle. Inhottava kun joudut varoa korun kàyttàmistà, mutta toisaalta teet hyvin noin. Toisaalta taas olis ehkà kiva jos tàmà mies tietàisi, ettà arvostit sinàkin lahjaa ja nàkisi sinun kàyttàvàn sità, mutta sitten taas hànelle tulisi asioita mieleen myòs ex-vaimostaan, joten ei sekààn ehkà olisi niin kiva juttu. Kamala puheripuli tais mulle iskeà. Kaunis koru tarinalla ja ilman :D
AntwortenLöschenSorry nyt vaan, mutta harvinaisen tyhmä vaimo. Mun miehelle ei tulisi miellenkään, vaikka olisi biljonääri (ei ole, niin no hätä).
AntwortenLöschenVai oliko tämä uusi vaimo, ex vaimon lähtemisen syy? Siinä tapauksessa ymmärrän yskän. Sun pitää nyt kyllä kertoa koko tarina, kun rupesi kiinnostamaan...
Helena: sanos muuta
AntwortenLöschenHannele: jotkut vaan välittää joskus liikaa
Clarissa: jotenkin se kai minusta tykkää, ollaan vähän niinkuin sisarukset. Hän on se, jonka opin tuntemaan Oulun leirintäalueella silloin myöhäisellä keskiajalla ja hänen kautta opin tuntemaan Allumiehen
anumorchy: aika erikoinen juttu todella
Nurkkalintu: pitäis varmaan tehdä testamentti :-))
Yaelian: on se aika hauska tarina, ainakin minusta
-S-: ajattelen, että jos se mies näkee sen, se varmaan ajattelee, että toihan kuuluis hänen nykyisellä vaimolleen, mutta sillä on kyllä niin paljon koruja, että yksi briljanttiankka enemmän tai vähemmän ei tee mitään
Vihreätniityt: ex-vaimo vaihtoi köyhempään mieheen ja on edelleen onnellinen. Uusi vaimo oli silloin vielä vaipoissa, on paljon nuorempi eli ollut osallisena eroon, kyllä siinä oli muita syitä eikä ainoastaan se uusi mies.
On kaunis ankkanen, mahtaisko ne exät ja uudet vaimot tunnistaa vaikka näkisivätkin, tai mies edes välittää, olisi vaan ylpeä kun joku hänen lahjaansa arvostaa. Eihän ole Allumieskään pahakseen pannut..
AntwortenLöschenJoskus on vaivalloisia noi lahoitukset. Sisarenikin on saanut henkilökohtaisen lahjan serkkunsa mieheltä, tätä lahjaa hän ei kylläkään ole koskaan käyttänyt. Taitaa olla vielä alkuperäisessä paketissakin. - Mutta tuo pieni ankanpoikanen brileineen koristaa kyllä hienosti sinunkin rintaasi.
AntwortenLöschenSirokko: olen aivan varma, että sekä mies että ex tunnistaisi, uusi vaimo ehkä ei tiedä
AntwortenLöschenSira: Dessous?????
Kaikkien osapuolien mielestä ei liene niin hauska tarina, mutta näin ulkopuolisesta kylläkin :D
AntwortenLöschenSusadim: on se vähän kipeä paikka, siksi yritän välttää pitämästä korua asianomaisten läsnäollessa
AntwortenLöschenMahtanevatkohan itse edes enää muistaa koko ankkaa? Mutta kiva ankka, ja sopivankokoiseltakin vaikuttaa.
AntwortenLöschenDieser Kommentar wurde vom Autor entfernt.
AntwortenLöschenkato nyt tätäkin: se ankka on tosiaan vaatimattoman pieni, siksi se onkin niin kiva
AntwortenLöschenVihreätniityt: me tavattiin kanssa aina vaan hautajaisissa tai joskus pyöreillä synttäreillä ja nyt päätettiin tavata kerran vuodessa ilman syytä.
No eihàn se nyt niin vois ajatella. Korkeintaan tulis pahoja ajatuksia exàstààn, mutta eihàn lahjaa joka oli tarkoitettu exàlle missààn nimessà annettais nykyiselle. Mua ainakin kauhistuttais ajatus, ettà joutuisin pitàmààn jotain kaunista korua tietàen, ettà oikeasti se kuuluisi mieheni exàlle. Se ettà joku sen tuollaisen ikàvàn tapauksen seurana minulle lahjoittaisi ei haittaisi ollenkaan, mutta jos tàmà antaja olisi mieheni niin en hyvàksyisi, joten àlà sinà noin ajattele. Toki miehet ajattelevat hieman yksinkertaisemmin ja voi hyvin olla mahdollista ettà ajattelisi asian juuri noin kuin sinà kerroit.
AntwortenLöschenTosi söpö ankka ja tavallaan ihan hauska tarinakin sen takana :)
AntwortenLöschen-S-: nykyinen vaimo on vähän nuuka ja voisi ajatella, että ei se koru kuuluis mulle, vaikka enpä tiedä, kiva nainen se on.
AntwortenLöschenMaaMaa: :D