Ruusuja ja halkoja

On helppo latoa sanoja kuin halkoja
taidokkaisiin pinoihin -
vaikea on  oppia elämään
ja vielä vaikeampaa oppia kertomaan
löydetystä elämästä.
Helppoa on vaeltaa ja puhua ruusun kauneudesta
ja ylistää rakastetun silmiä -
vaikeata on saada suunta, liittää siihen ruusuja
ja oppia katselemaan kaikkea rakastavin silmin.
-  Lasse Heikkilä

Foto: Mike

Pajunkissoja ja kangastusta

Tiistaisessa sinfoniaorkesterin konsertissa oli jo kevään tuntua, kun soittivat Schumannin Kevätsinfonian. Minä muistelen aina, miten lapsuudessani oli hankikanto ja kävelin pellon yli poimimaan pajunkissoja. Täällä ei tarvita hankikantoa, pääsee kävelemään vihreiden niittyjen yli pajunkissojen luokse.

kuva Wikipediasta

Keskiviikkona juteltiin Kjell Westöstä ja hänen uusimmasta kirjastaan Kangastus38. Harmittaa vieläkin, kun en päässyt syksyllä kirjastotapahtumaan, jossa oli mukana itse kirjailija, joka muuten puhuu kuulemma oikein hyvin saksaa(kin). 
Opin nyt tuntemaan myös Abraham Tokazierin, joka voitti 1938 Helsingin olympiastadionilla 100 metrin juoksun, mutta joka juutalaistaustansa takia pantiin neljännelle sijalle. Antisemitismiä ei siis puuttunut Suomestakaan.

Dallapen Kangastus ei myöskään ollut minulle ennestään tuttu. Nyt selvisi, mistä kirjan nimi johtuu.



Huomenna alkaa kiinalainen uusi vuosi, meidän eteisen kalenteri sanoo, että tulossa on hevosen vuosi. Hevonen liikkuu mielellään eli meille matkustamisesta pitäville tulee siis oivallinen vuosi. Hyvää uutta vuotta kaikille♥

Lumikelloja Petelle♥

Sankarini ja legendani, rauhan lähettiläs ja oikeuden puolustaja Pete Seeger kuoli tänään 94 vuotiaana. Taidan osata melkein kaikki laulut ulkoa, niitä on laulettu vaikka kuinka, ystäväni Eeva säesti kitaralla. Hyllystä löytyi vielä kaksi älppäriäkin.

Kävin poimimassa pihastamme lumikelloja Petelle. ♥   R.I.P.  ♥

12 Years a Slave

Eilen elokuvissa  ja vieläkin aivan sanaton
'12 Years a Slave' Featurette: A Portrait of Solomon Northup from Sari Chile on Vimeo.




uskomattoman hieno filmi raakuudesta huolimatta.
Kun aina muistuttelen näitä saksalaisia olemaan unohtamatta natsien kauhuteot, niin nyt pitää muistuttaa amerikkalaisia olemaan unohtamatta julmuuttansa afroamerikkalaisia kohtaan.

Ne, jotka eivät muista menneisyyttä, tuomitaan elämään se uudestaan (George Santayana)

Kirjahaaste

Helena haastoi vastaamaan näihin kysymyksiin:

1. Millä kielellä/kielillä luet eniten? Onko eroja?
Eniten saksaksi, viime aikoina ihmeen paljon suomeksi, siitä kiitokset mm. kirjabloggareille, joiden kautta ulkosuomalainen tutustuu nyky-Suomen kirjallisuusmaailmaan, joka jäi välillä vähän vieraaksi. Enpä osaa sanoa mitään eroa, ihan sama kummalla kielellä luen. Englanniksi yritän  lukea silloin tällöin dekkareita.

2. Mikä kirja on tehnyt sinuun vaikutuksen?
Viime vuonna lukemistani ehkä Pauliina Rauhalan Taivaslaulu, jonka luettuani tajusin, millaista elämä saattaa vielä 2000-luvulla olla Suomessa.

3. Mikä kirjannimi kuvaisi sinua/elämääsi?
Little Miss Naughty (saksaksi: Unsere Ulla ungezogen)

4. Mitä lukeminen sinulla merkitsee?
Rentoutumista, nautintoa, unelmia ja paras tapa saada aika kulumaan vaikkapa ratikassa tai lääkärin odotushuoneessa.

5. Mikä on tällä hetkellä lempikirjailijasi?
Enpä osaa nimetä _yhtä_ kirjailijaa. Viimeksi lukemistani suomalaisista pidin kovasti mm. Riikka Pelosta, Ulla-Lena Lundbergistä, Aki Ollikaisesta.

6. Mihin seikkailuihin kirja on sinut vienyt?
Seikkailuista tulee ensimmäisenä mieleen Viisikko-sarja, jonka seikkailuja rakastin lapsena yli kaiken ja joista sai niin paljon tietoa elämästä Englannissa.


7. Katsotko kirjoista tehdyt elokuvat?
Hyvin hyvin harvoin, koska elokuvasta jää puuttumaan niin paljon. Täällä on elokuvateattereissa nyt Medicus, joka pohjautuu Noah Gordonin kirjaan Lääkärin tie, joka oli mielestäni mielenkiintoinen romaani lääketieteen kehityksestä, mutta en taida mennä katsomaan elokuvaa.

8. Kerro kammottavin ja paras kokemus käännöskirjasta?
Ei muistu nyt mitään konkreettista mieleen, mutta kyllähän sitä usein ihmettele, miten jotain on käännetty ja jotain jätetty kääntämättä. Kun luin Katja Ketun Kätilöä, kuulin sattumalta, että se käännetään saksaksi ja se tieto häiritsi jotenkin lukemistani, sillä mietin jatkuvasti, mitenkähän tämänkin sanoisi saksaksi. Aion ilman muuta lukea sen saksalaisen käännöksen ja ihailen nyt jo kääntäjää, joka sellaisen kirjaa pystyy kääntämään.
Mikä minua käännöksissä usein ärsyttää, on kirjan nimen kääntäminen ja se epäonnistuu nimenomaan Saksassa. Esimerkiksi Taiye Selasin Ghana must go (suomeksi Ghana ikuisesti),on saanut Saksassa mielestäni hyvin epäonnistuneen nimen Diese Dinge geschehen nicht einfach so (Tällaiset jutut ei tapahdu ihan noin vain). En olisi varmaan ottanut kirjaa kaupassa käteeni, mutta onneksi sain sen lahjaksi hyvältä lukurottaystävältä.

(Tämä kansikuva ei myöskään pärjää suomalaisen kanssa.)

9. Minkä kirjan olet viimeksi jättänyt kesken?
Onhan niitä paljonkin, mm. - kehtaiskohan tunnustaa - Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat. :-(

10. Mitä kirjaa suosittelet minulle?
Vaikkapa Jeanette Walls'in Lasilinna, joka näköjään ilmestyy suomeksi maaliskuussa. Sain sen vuosia sitten lahjaksi ja se todella kosketti. Vuonna 1960 syntynyt journalisti Walls kertoo elämäkerrassan hyvin epätavanomaisesta elämästään perheessä yhteiskunnan normien ulkopuolella. Lapset joutuivat usein nukkumaan pahvilaatikossa, mutta toisaalta heillä on isä, joka saattaa antaa heille lahjaksi vaikkapa Venuksen taivaalta.

Annan samat kysymykset eteenpäin vaikkapa Siralle Berliiniin.

Kukat huopatossussa

Meillä on tosin lämpöasteita, mutta kun hain äsken kukkakimpun tämän illan emännälle, oli kukkakaupassa hyasintit ja lumikellot oli puettu huopatöppösiin. Oli niin söpöjä, että piti näpätä kännyllä kuva.

Some ja donitsit

source:  facebook

Miniatyyri

Jaelin blogissa näkyi paljon miniatyyrejä, meiltä taitaa löytyä vain yksi. Se on ns. Wiener Bronze 1900-luvun alusta ja siinä enkeli kirjoittaa sulkakynällä rakkauskirjettä pienen pienen kirjan päällä olevaan paperiin. Enkeli on noin 4cm pitkä ja sain sen kerran ihailijaltani lahjaksi. 

Surut pussiin

Tänään teki mieli ostaa kirjakaupasta tällainen surunsyöjäpussi ja laittaa sinne kaikki surut.

Sinne voisi laittaa vaikka nämä kaksi
- kameraani ei kannata korjata eli on ostettava uusi. Takuu meni 2v sitten umpeen.
- jalassani on ilmeisesti kantakalvon tulehdus, kääks


Olo on vähän niinkuin Janoschin tiikerillä, jonka raidat oli menneet vinoon.

Näytä meille kaupunkiasi / tammikuu

Osallistun epävirallisesti Saksan blogeissa kiertävään projektiin meemiin "Näytä meille kaupunki(a)si" , jossa tammikuun teema on "Tyypillistä kotikaupungilleni".

Ilman muuta tyypillistä Kölnille on Rein-joki ja tuomiokirkko, joka kuuluu Saksan pidetyimpiin nähtävyyksiin.

Kun matkalta palatessa näen tuomiokirkon tornit, tiedän olevani kotona. Ilmeisesti olen perinyt jonkinlaisen tuomiokirkkogeenin isältä, joka jo 1950-luvulla kävi Kölnissä valokuvausmessuilla ja tietenkin myös tuomiokirkossa.

Kamera ja Minni Hiiri

Voi harmi kun kamerani reistailee. En nyt tässä viitsi julkaista syytä moiseen, lienee joku ehkä kompastunut johtoon ja vetässyt kamerasta jotain vinoon ja nyt en saa sitä enää yhdistettyä tietsikkaan. Täytyy huomenna mennä valokuvausliikkeeseen kysymään onko mitään tehtävissä. Eilisillä synttäreillä, jonne piti oikein naamioitua (minä kissa, Allumies hawaijilainen) olisi ollut kiva olla oikea kamera, nyt näpsäsin vain pari kännykuvaa. Illan paras asu oli tietenkin juhlien nuorimmaisella eli Minni Hiirellä (10kk).

Minni jaksoikin juhlia hyvin. Kun meikäläistä alkoi jo väsyttää, Minni tanssi vielä iloisena pöydällä Viva Colonian tahtiin munkin asuun pukeutuneen setänsä kanssa.

Huonekalumessuilla

Etsimme helmikuussa tuleviin uusiin sänkyihimme sopivia yöpöytiä ja lähdimme siksi huonekalumessuille, jotka olivat eilen auki tavallisillekin pulliaisille eikä vain ammatti-ihmisille.
Totesin ohittaessamme tämän loungen, että onpas siinä nyt matkittu Alvar Aaltoa kunnes huomasin toisella puolella kyltin, sponsored by Artek eli oli siellä Suomikin edustettuna. Muita suomalaisia firmoja en nähnyt, enemmänkin ruotsalaisia ja tanskalaisia.

Tätä kivestä tehtyä joutsenta me tuijottelimme, siinä on vasemmalla suihku ja oikealla kylpyamme. Onneksi meille ei mahdu tuollaista.

 Kaikista kauneinta messuilla taisi olla tämä nuori nainen.

Friday Favourite Photo

Kyllä nyt kelpaa, kun on tarjolla vasta paistettua rapeakuorista Manufactum-leipää. :-9

Tyypillistä saksalaista

Taideteollisuusmuseossamme on parhaillaan Rolf Sachsin (playboy Gunter Sachsin poika ja jossain välissä Brigitte Bardotin poikapuoli) näyttely "typisch deutsch". Museon edestä löytyi jo tyypillisiä saksalaisia roskiksia, joissa lukee saksalaisia stereotypioita kuten
Intoleranz - suvaitsemattomuus
Sturheit - jääräpäisyys
Schadensfreude - vahingonilo
Spießigkeit - poroporvarillisuus
Pingeligkeit - pikkumaisuus
Bürokratie - byrokratia
Neid - kateus

Mass eli litran tuoppi, tyypillistä Saksaa Baijeria.

Geist eli kirjapino saksalaista kirjallisuutta, sitähän riittää täällä runoilijoiden ja ajattelijoiden maassa.

Harja puhtauden merkkinä

Pünktlichkeit eli täsmällisyys. Digitaalikellossa vaihtui koko ajan aika ja täytetty käki seinällä muistuttaa käkikellosta.

Tämä oli meidän mielestä kiva installaatio. Ylhäältä riippuvasta täytekynästä tippui silloin tällöin tippa mustetta alla olevaam vesisäiliöön ja sinne muodostui hienoja kuvia.

 Kuva museon kahvilasta.

Tiistai-iltana

Komea kuutamo, ihan kuin lumimaisema ja Allulan keittiössä herkullista munakoisoa Jamie Oliverin reseptillä.
Njam<3 br="">

Mikä vuodenaika?

Eipä taida olla ollut näin lämmintä talvea pitkään aikaan. Pihassa kukkii ruukussa olevien markettojen lisäksi kanerva ja tuhatkaunokit!

Läheisellä lammella istuskelivat eilen sorsapariskunnat auringossa ja talot peilautuivat kivasti veteen.

Mutta tämä näyteikkuna sanoo, että ei ole vielä kesä ja karnevaalit on tulossa.

Samaa sanovat nämä karnevaalibileisiin pukeutuneet ihmisetkin.

Meillä ei juhlittu nyt viikonloppuna karnevaalia (katukarnevaali onkin vasta maaliskuun alussa) vaan ystäväni Ginan syntymäpäivää. Vaikka ei ollutkaan kysymys pyöreistä synttäreistä, vieraita oli kutsuttu paljon, sillä Gina haluaa nyt juhlia kaikki mahdolliset juhlat täydellä miehistöllä. Tuumorimarkkerit heittelee ja takaraivossa pysyy aina kysymys, onko nämä juhlat nyt viimeiset. Juhlat oli kyllä nyt(kin) todella onnistuneet, hyvä ruoka, kiva tunnelma, jopa kivoja puheita päivänsankarille. Minä sain kunnian istua 80v sedän vieressä ja meilläpä olikin hauskaa yhdessä. Tuli sellainen tunne, että vanhanakin voi olla onnellinen ja tyytyväinen.

Prinsessa Ruususen kukkakauppa

Enpä voinut eilen olla ottamatta kuvaa tästä söpöstä kukkakaupasta nimeltä Dornröschen eli Prinsessa Ruusunen.

Allun kana

ei Ellun eikä Bauhausiakaan, vaikka onkin Weimarista ostettu, täytteenä muovikasseja

Jöröjukka

Sain lapsena äitini Kerttu-ystävältä lahjaksi Jöröjukka-nimisen kirjan. Kertun tytär oli hyvin kiltti  ja minä taisin olla joskus vähän itsepäinen tottelematon ja sain tämän oppikirjasen varmaankin kasvatusmielessä. Alkuperäinen saksalainen teos on nimeltään Struwwelpeter ja se on peräisin vuodelta 1845, mutta edelleenkin sen hahmoja siteerataan. Yksi niistä on esimerkiksi Zappelphilip, jonka nykyinen diagnoosi olisi ADHD ja joka on päässyt saksalaiseen postimerkkiinkin monen muun kirjan hahmon tavoin.

Tällä hetkellä ajankohtaisin hahmo taitaa olla Hanns-guck-in- Luft eli poika, joka ei kulkiessaan katsonut eteensä vaan tuijotteli taivaalle ja kompasteli. Harmi, että en muista, miten hänen nimensä oli käännetty suomeksi, joku Hannu se varmaan oli.

Näitä hannujahan löytyy nyt vaikka millä mitalla, kädessään heillä on älypuhelin. Scientific American-lehden mukaan älypuhelimen aiheuttamat onnettomuudet lisääntyvät kovasti. Nykyajan hannuja varten on onneksi kehitetty Crash Alert App eli nyt voi sitten kävellessä ihan rauhassa tekstailla viestejä älypuhelimella eikä ole vaaraa törmätä toisiin ihmisiin tai pylvääseen. Hanns-guck-in-die-Luft tosin putosi veteen, mutta ehkä siihenkin on keksitty jo app.

Seuraavat 11km

Tänään oli patikkaporukan vaelluspäivä, sattumalta aika lähellä meidän sunnuntaista seutua. Sää oli taas upea, taivas näyttää tuossa ihan epäluonnolliselta, mutta sellaiselta se näytti luonnossakin. Meillä oli kaupungissa +14C, mutta ylempänä vuorilla oli vähän viileämpi ja siellä kävi välillä kovakin tuuli.
En tiedä miksi, mutta erityisen paljon oli suihkukoneita taivaalla.

Matkan varrelta löytyy tällaisia majoja, ns. Schutzhütte, joista voi hakea suojaa sateella tai pitää niitä  piknikpaikkana.

Pariskunta, joka oli tämän reitin suunnitellut, oli kävellyt sen lokakuussa ja totesi, että joulukuun alun myrsky Xaver oli tehnyt jonkin verran tuhoa tuollakin, vaikka pahimmillaan se oli pohjois-Saksassa.

Menin metsään

Eilisillan TV:n edessä löhöilyn (katsoin mm. Anna Kareninan) jälkeen oli tänään tarve lähteä raittiiseen ilmaan ja kun taivaskin lupasi kivaa säätä, pantiin vaelluskengät jalkaan ja ajettiin Eifeliin ja patikoitiin 11km.

 

Ihmisiä ei juuri tullut vastaan, mutta kylläkin vanha juutalainen hautausmaa, jossa oli neljä hautakiveä. Kun lähellä ollut kaivos lopetti toimintansa 1800-luvun lopulla, asukkaat muuttivat leivän perässä muualle ja hautausmaalle ei ole sen jälkeen ketään haudattu.

Tämä risti on pystytetty 1880 paimenessa olleen salamaniskuun kuolleen nuorukaisen muistolle. Alla on taulu, jossa pyydetään rukoilemaan hänen puolestaan. Rauha hänen sielulleen.
Bete, oh Wanderer, für den wohlbeachteten Jüngling Adolf Beul, der hier bei seinem Vieh vom Blitz erschlagen wurde. Friede seiner Seele.