Tänään muistellaan Amerikan tätiä Rosaa, joka lähti 1920-luvun lopussa New Yorkiin ja päätyi Mr. Vanderbiltin kokiksi. Parisen vuotta sitten käydessämme Bremerhavenin siirtolaisuusmuseossahan löysin arkistosta Rosan viisumianomuksen eli Saksan kautta Rosa on aikanaan laivalla pitkälle matkalle lähtenyt. Tämän hopeisen serviettirenkaan hän on saanut vuonna 1931 syntymäpäivälahjaksi ja se palasi hänen perintöjensä mukana Suomeen. En tiedä, onko se Mr. Vanderbiltin lahja vai onko Suomen sukulaiset sen hänelle lähettäneet.
Ja tässä tämän päivän ylpeyteni: köynnösruusuni ensimmäinen kukka♥
Hopeaesineiden leimoista näkee maan ja kai tekijänkin. Muistaakseni noista vanhimmista leimoista on tehty luetteloja tai kirjoja. (En tunne asiaa tuon kummemmin.) Kaunis on ruusu!
AntwortenLöschenPitäis löytää meidän suurennuslasi, muuten en saa selvää.
LöschenIhana tarina ja ihana ruusu! Täälläpäin on metsät täynnä valkovuokkoja. Ruusuja saadaan vielä odottaa.
AntwortenLöschenValkovuokothan on kauniita, musta on kuvia lapsena,kun poimin äitienpäivänä valkovuokkoja.
LöschenRuusut kukkivat sinun edessäsi, elleivät ne kuki, et sinäkään kuki....Näin oli tätini kirjoittanut äitini muistovihkoon lapsena. Tulee aina mieleen kun näen kauniin ruusun.
AntwortenLöschenMulle on isä kirjoittanut:
LöschenAllu, Allu varovasti poimi elon ruusuja,
sill' kauneimmankin ruusun alla
piilee piikki pistävä.
Hauskat pihditkin pitävät serviettirengasta :) Sinulla taitaa olla jo oma museo koossa, kaikenlaista vanhaa ja kaunista löytyy.
AntwortenLöschenAjattelin, että nuo sokeripihdit olis paremmat kuin omat makkarasormet.
Löschen