Mittwoch, 4. Mai 2016

Tänään Rosan ja Ruusun päivä


Tänään muistellaan Amerikan tätiä Rosaa, joka lähti 1920-luvun lopussa New Yorkiin ja päätyi Mr. Vanderbiltin kokiksi. Parisen vuotta sitten käydessämme Bremerhavenin siirtolaisuusmuseossahan löysin arkistosta Rosan viisumianomuksen eli Saksan kautta Rosa on aikanaan laivalla pitkälle matkalle lähtenyt. Tämän hopeisen serviettirenkaan hän on saanut vuonna 1931 syntymäpäivälahjaksi ja se palasi hänen perintöjensä mukana Suomeen. En tiedä, onko se Mr. Vanderbiltin lahja vai onko Suomen sukulaiset sen hänelle lähettäneet.

Ja tässä tämän päivän ylpeyteni: köynnösruusuni ensimmäinen kukka♥

8 Kommentare:

  1. Hopeaesineiden leimoista näkee maan ja kai tekijänkin. Muistaakseni noista vanhimmista leimoista on tehty luetteloja tai kirjoja. (En tunne asiaa tuon kummemmin.) Kaunis on ruusu!

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Pitäis löytää meidän suurennuslasi, muuten en saa selvää.

      Löschen
  2. Ihana tarina ja ihana ruusu! Täälläpäin on metsät täynnä valkovuokkoja. Ruusuja saadaan vielä odottaa.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Valkovuokothan on kauniita, musta on kuvia lapsena,kun poimin äitienpäivänä valkovuokkoja.

      Löschen
  3. Ruusut kukkivat sinun edessäsi, elleivät ne kuki, et sinäkään kuki....Näin oli tätini kirjoittanut äitini muistovihkoon lapsena. Tulee aina mieleen kun näen kauniin ruusun.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Mulle on isä kirjoittanut:
      Allu, Allu varovasti poimi elon ruusuja,
      sill' kauneimmankin ruusun alla
      piilee piikki pistävä.

      Löschen
  4. Hauskat pihditkin pitävät serviettirengasta :) Sinulla taitaa olla jo oma museo koossa, kaikenlaista vanhaa ja kaunista löytyy.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Ajattelin, että nuo sokeripihdit olis paremmat kuin omat makkarasormet.

      Löschen