Adventtikahvia ja yllätyspaketti

 Postipoika soitti ovikelloa ja kun menin avaamaan oven, hän oli jo häipynyt ja oven edessä oli paketti, yllätys meidän Baijerissa asuvilta iki-ihanilta kiinalaisilta ystäviltä, jotka ovat olleet meillä ainakin kaksi kertaa jouluaattonakin ja viime vuonna he joutuivat perumaan tulonsa koronarajoitusten takia ja nyt he muuttavat valitettavasti kahdeksi vuodeksi takaisin Kiinaan, nyyh. No, ehkä sitten uskallamme joskus taas lähteä käymään Shanghaissa, jos korona suo.

Paketissa oli kaksi punaista purkkia, mutta tekstitys on kiinaksi, eipä riitä meidän kielitaito, teetä siinä varmaan on. Paketissa oli myös pullo hienoa eteläafrikkalaista punaviiniä. ❤️

Serkku vaimoineen poikkesi eilen omenakakkukahville

Tuliaisiksi saimme hienon jouluisen kukkakimpun.

Allumiehen isoisä oli kondiittori ja meillä on pieni vihkonen, johon tämä on käsin kirjoittanut ja piirtänyt reseptejä, liikuttavaa. Omenakakku oli pojanpojan leipoma, taito on periytynyt.

Luin lehdestä, että Iittalan Ultima Thule on nyt taas muotia ja mikäs siinä, kellarista löytyy sitä. Olutlasi on saanut käyttöä hyasintin sipuleille.

Tuliskohan Ruska-astiastokin vielä joskus muotiin, sitäkin löytyisi kellarin kaapeista..

Kultainen ja tulinen lokakuu

Lokakuuta kutsutaan Saksassa usein kultaiseksi lokakuuksi ja sitä se on nytkin, lehdet puissa on tosin vielä aika vihreitä, mutta aurinkoa riittää ja on niin lämmintä, että olemme vielä istuneet terasilla päiväsaikaan. Sauvakävelyreitillä on taas ihania lampaita, en voi koskaan olla kuvaamatta.

Taidemuseossa on Picasso-näyttely nimeltä Der geteilte Picasso eli jaettu Picasso, poliittisia teoksia ja miten länsi- ja itäsaksalaiset näkivät Picasson. Itäsaksalaisilla oli vähän ongelmia Picasson taiteen kanssa, mutta toisaalta Picasso oli kommunisti ja lännessä Picasso ei olisi kelvannut taideopettajaksi, koska hän oli kommunisti. Täällähän kommari ei kelvannut edes veturinkuljettajaksi.

Museokahvilan bataattiquiche oli niin nätti, että piti ottaa kuva.

Eilen viikon kruunasi sitten ilotulitus keittiössä, kun leivänpaahdin syttyi ilmiliekkeihin. Saimme sammutettua, mutta tuhoa se oli ehtinyt tehdä, pyökkinen työpöytä kärsi, mutta sen voi höylätä ja Ikeasta saa uusia muovilaatikoita, Ankarsrumiin pitää ostaa uusi johto. En ikipäivänä jätä enää leivänpaahdinta pistorasiaan. Ja mikä onni, että olimme kotona.

 

Lohdutuksena kukkia torilta

Mitattu on lämmöt ja paineet

Huh hellettä! Hyvä, että olemme kotona, ettei taas tarvitse vaivata naapureita kastelemaan. Hortensiat vaativat kolme kastelua päivässä, samoin tomaatit. Nyt saan kastella sitten naapurissakin, sillä täällä alkoi koulujen kesäloma ja opettaja/lapsiperheet ovat lomilla. Huomenna on tämän kesän huippu, silloin odotetaan meillä lännessä +40C.
Allumies oli ottanut golfkentällä kuvan kauniista niittykukista. En huomannut kysyä kastelevatko ne niitä(kin).

Kakkahanhien niitty taas oli jo kuivan kuiva.

Vähän huippasi kun tulin aamun sauvakävelyltä, verenpainemittari näytti tätä.
Taitaa johtua kuumuudesta, tosin menimme metsätietä varjossa.

Meillä on kaikki räppänät kiinni ja sisällä on suhtkoht siedettävää, hätätilassa voimme kantaa patjat kellariin, yöt on nimittäin aika lämpöisiä, eilen illalla myöhään oli terassilla vielä +26C.

Pitkäaikainen toiveeni toteutui, kun posti toi tänään pitkään haluamania kahvikuppeja. Ne ovat vanhan itävaltalaisen Julius Meinl-nimisen firman kuppeja ja niitä näkyy tietenkin usein itävaltalaisissa kahviloissa, mutta aina silloin tällöin myös Saksassa, mm. pyöräretkellä tulivat vastaan ja herättivät taas toiveeni ja tilasin, tulivat kahdessa päivässä Wienistä.

Taidan keittää kahvit, jospa verenpaine vähän nousisi.

Talvipäivän puuhia

Meillä on edelleen talvi ja jonkun verran lunta ja kävin aamulla tarkastamassa, mikä ihmeen ilves on käynyt pihassamme, mutta taitaa olla naapurin kissa. Sauvakävely peruttiin, sillä 2/3 porukasta on vain kesärenkaat autossa eikä kannata ottaa riskiä.

Urheilun puutteessa ryhdyin siivoamaan keittiön kaappeja ja huomasin, että meillä on aika monta kermanekkaa. Tuo kermanekka-sana tuli pitkästä aikaa vastaan, kun luin Minna Rytisalon kirjaa Rouva C. Tulen joskus aivan nostalgiseksi, kun tulee vastaa joku vanha suomalainen sana, jota en ole kuullut aikoihin. Kermanekkoja on äidin ikivanha kristallinen, Nuutajärven Apila-sarja ja ilmeisesti myös nuutajärveläinen Gunnel Nymanin nekka. Asuimme lähellä Iittalaa ja Nuutajärveä ja huusholli oli aina täynnä lasitavaraa. Isän muusikkoystävä oli lasinpuhaltaja Iittalassa ja saimme usein tuliaisina mitä hienompia maljakoita. Nykyään käytän oikeastaan valkoista korkeaa 24h-sarjan nekkaa, johon mahtuu enemmän maitoa, sillä Saksassa ei kukaan käytä kahvin kanssa kermaa.

Ylemmässä kuvassa on myös pieni osa Weck-laseistani, joita käytän säilytykseen ja tarjoiluun, niistä voi hyvin tarjoilla vaikkapa jälkiruokaa. Isompia käytän usein maljakkona ja vien usein kyläpaikkaan kukkakimpun Weck-lasissa, ettei emännän tarvitse alkaa kiireessä hakea sopivaa maljakkoa.

Kuulumisia keittiöstä

Lähes kahden kuukauden odotuksen jälkeen saimme keittiöön vihdoinkin tilaamamme uunin ja wow, sepä onkin aika hieno, valitettavasti vain vaikea kuvata, kun vastapäinen ikkuna heijastuu uuninluukun lasiin. Otin nyt kuvan uuninluukku kiinni ja tästä näkyy, että luukku häipyy avattaessa uunin alle, tämä on Neffin Slide and Hide-systeemi, joka sopii hyvin pieniin keittiöihin.

Tästä videosta näkee, miten systeemi toimii, tosin siinä on vanhempi uunimalli. Uunikauppias on sitä mieltä, että meidän vanhasta uunista saisi muka vielä 250 euroa ja se on nyt myynnissä Ebayssä. Itse emme sitä vielä oikein usko, mutta olishan se hieno juttu, jos toimis.
Ehdimme jo valmistaa uudessa uunissa höyrymenetelmällä nieriää, todella iisi juttu ja mahtavan hyvä tulos. Muita funktioita ei olla vielä kokeiltu, pitänee ensin tehdä diplomityö koko vekottimesta ennenkuin kaiken tajuaa.
Minkä ihmeen energianpuuskan sain tänään, kun aloin jynssätä kaikenlaista. Pienten cleaning balls-metallihelmien ja soodan avulla termoskannun pinttyneestä sisustasta tuli kuin uusi.

Liesituulettimen suodattimet ja kaikki keittiössä esillä olevat purkit ja muut tavarat pääsivät kunnon pesuun tiskikoneeseen.

Nyt voi sitten vähitellen alkaa miettiä adventtileivonnaisia. Tilasin netin kautta kolmenlaista eteeristä öljyä: sitruuna, appelsiini ja kaneli, kun näin televisiossa yhden naisen käyttävän sellaisia. Niitä voi laittaa esim. salaatinkastikkeeseen, yleensä pipetillä ja usein vain yksi tippa riittää. Ne eivät siis ole niitä tuoksuöljyjä, joita laitetaan esim. lamppuun, vaan elintarvikelaatua. Sitruunaöljyä olen jo kokeillut salaatinkastikkeeseen. Mutta tämäkin on alue, josta ilmeisesti pitää ensin tehdä väitöskirja ennenkuin sen täysin hallitsee, mutta kokeilenpa ainakin.

Taivaallista ja maallista

Menomatkalla Schwarzwaldiin saimme toteutettua pitkäaikaisen haaveen yöpyä Hornbachin luostarissa. Paikka on yleensä hyvin kallis ja olemme olleet liian nuukia maksamaan niin paljon, mutta nyt tärppäsi, löytyi last minute-tarjous ja kyllä se kannatti.

Tässä ensin kuvat siitä taivaallisesta

Huoneemme oli ♥♥♥

Meillä oli mm.oma Nespresso-kone.

Luostarin puutarhassa kasvoi kaikkia tuttuja ja vähemmänkin tuttuja yrttejä.

Siellä täällä oli erilaisia istumaryhmiä.

Aamiainen nautittiin terassilla

Samalla sai nauttia laventelin ja ruusun tuoksusta.

Ja nyt tulee se maallinen: muutaman kilometrin päässä hotellista on iso Outlet. Saimme hotellista VIP-kortin, jolla sai kaiken muun alennuksen päälle vielä 10% lisäalennusta ja pakkohan sieltä oli ostaa. Mukaan lähti mm. uusi kevyt Samsonite-matkalaukku, Le Creuset'n  iso rautapata, Jamie Oliverin iso paistinpannu ja Marc O'Polon t-paitoja.

Punkkupatikkapolulla

Ihanat ilmat houkuttelivat sunnuntaina lähtemään spontaanisti Ahr-joen viininviljelyalueelle. Viinivuorten rinnettä kulkee Rotweinwanderweg, joka on yli 30km pitkä patikkapolku.

Ahr-joen ilmasto on suotuisa, se kuuluu Saksan vähäsateisimpiin seutuihin ja sieltä löytyy Saksan suurin punaviinialue.

Valkoviiniäkin viljellään jonkun verran, tässä ilmeisesti jotain halvempaa laatua, sillä tuotto näkyy olevan aika runsas.

Hotellihuonemme ikkunasta oli aamulla upea näkymä viinivuorille.

Kävelimme kahden päivän aikana varmaan 25km rinteitä ylös ja alas ja välillä poikettiin jonnekin kylään, tässä Dernau

ja tässä Ahrweilerin keskusta sunnuntai-iltapäivänä. Siellä oli useat kaupat auki ja paljon turisteja liikkeellä.

Viiniä oli silminkantamattomiin, joko rinteillä

tai lasissa. Tämän kuvan otin oikeastaan vain muistoksi tästä mielestäni kamalasta viinilasista. Minähän en voi sietää ns. Römer-viinilasia, joissa on vihreä jalka, mutta tämä valkojalkainen kruusattu on vielä luokkaa pahempi. Tai sen Römerin kestän vielä jossain Moselin alueella, jonne se kuuluu, mutta meille kotiin se ei kyllä saa tulla.

Semifreddo

Kulhollisen juurissipsejä, parinkymmenen pienen muna-tilli-KallenKaviaari-voileivän (appetizer), vietnamilaisten kevätkääryleiden ja mangopomelosalaatiin (alkuruoka), ankanrinnan, cranberrykastikkeen, ruusukaalin ja palsternakkakurpitsapyreen (pääruoka) jälkeen tarjosimme vieraille jälkiruokana emilia-romagnialaisella reseptillä tehtyä semifreddoa. Tämä kaloripommi on niin herkullista, että ottivat kaikki (paitsi minä, joka tietää, mitä se sisältää) vielä toisenkin palan ja jäljelle jäi vain tuo pieni pala, jonka kuvasin kellarista löytyneen ikivanhan Kastehelmi-lautasen päällä. Näköjään Kastehelmi on tullut uudelleen Iittalan tuotantoon eli ei kannata heittää mitään pois.

Semifreddo (8-10 heng.)

Pohjat (leivotaan edellisenä päivänä):
250g kuorittuja manteleita
2 valkuaista
150g puuterisokeria

Täyte:
3 munaa
200g voita
60g puuterisokeria
150g tummaa suklaata
2 cl brandya
2 mokkakuppia vanhaa kylmää espressoa/kahvia
3 rkl hakattuja manteleita

Lämmitä uuni +150C.
Jauha mantelit hienoksi. Sekoita joukkoon puuterisokeri.
Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja nostele vaahto mantelien sekaan.
Tee taikinasta leivinpaperin päälle kolme ohutta 24cm läpimittaista kakkupohjaa (käytä kaulimiseen kelmua apuna) ja paista ne erikseen uunin keskiosassa noin 10-15 min. Anna jäähtyä.

Täytettä varten erota munista keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi.
Vatkaa voi, keltuaiset ja puuterisokeri vaahdoksi. Nostele valkuaisvaahto varovasti joukkoon.
Sekoita brandy ja kylmä kahvi ja kostuta 1/3 siitä ensimmäinen mantelipohja.
Levitä sen päälle 1/3 täytteestä. Raasta 50g suklaata ja ripottele puolet täytteen päälle.
Laita toinen pohja päälle, kostuta ja jatka edelliseen tapaan. Viimeisenä kerroksena on täyte.
Laita kakku sen jälkeen jääkaappiin.
Raasta ennen tarjoilua kakun päälle 100g suklaalastuja ja koristele hakatuilla manteleilla.
Kysykää meidän vierailta maistuuko.

Viikon paras ostos

Viikon paras 16 euron ostos oli ehdottomasti tämä Joseph Josephin leikkuulauta. Siinä on takana korkeampi reuna ja se viettää taaksepäin eli esimerkiksi hedelmiä leikatessa nesteet valuu laudan takaosaan ja ne on helppo kaataa takanurkasta. Lautaa voi käyttää molemmin puolin, alapuolella on keskellä sellaisia pieniä piikkejä, jotka pitävät leikattavan ruoan paikallaan. Voin suositella.

Tyhjä lompsa

Kävin eilen Ikeassa ja ostin arkikäyttöön kuusi viinilasia hintaan 4,99€

ja kaksi rullaa lahjapaperia

ihan niinkuin tässä huushollissa ei olisi ennestään tarpeeksi paperia

ja edustavat raamit taideteostani varten. Valkoisessa laatikossa on lasin takana mustaa huopaa ja siihen on kiinnitetty "titaanisaalis" vasemmassa ranteestani. Valitettavasti kuvasta ei näy, miten hieno taulusta tuli. Parasta tulla ihailemaan sitä ihan paikan päälle.

Loput rahat lähtivät nälkää näkevien lasten hyväksi Plan Internationalin kautta. Tuntuu pahalta miettiä, söiskö "hummeria vai hanhenmaksaa", kun näkee noita kuvia Afrikasta.

kuva netistä