Helluntaisunnuntain puuhia

Yksi pioni sentään ehti aueta helluntaiksi. Vähän epätarkka kuva, kun täällä on ollut niin tuulista, että kaikki vaan heiluu ja välillä sataa hullun lailla vettä eli ei mikään kiva kevät säänkään puolesta.

Jotain tekemistä on keksittävä ja aloin lajitella valokuvia, joita taitaa miljoona ja niitä on joka huoneessa ja joka laatikossa. Kaupat on edelleen kiinni, olleet jo marraskuun puolivälistä eli PUOLI vuotta eikä voi ostaa mitään laatikoita tai tietenkin netin kautta voisi tilata, mutta kun meillä on tukkuliikkeeseen ostolappu, ostin sieltä kenkien säilytykseen tarkoitettuja halpoja muovilaatikoita, joihin voin parkkeerata kuvat teemojen mukaan, kronologia ei enää onnistu.

Haikeudella katselen kaikenlaisia lomakuvia, siellä on Golden Gate Bridge ja Pyhän enkelin linna Roomasta, on Kalifornian rannikkoa ja Liguriaa ja Pugliaa. En ala, tahtoo taas matkalle.

Ja löytyi kuva opiskelijakämpästäni Heidelbergistä. Kuvasta näkee kenen musiikki oli tärkeää ja on edelleenkin.

 Asuin amerikkalaisten upseeriperheiden talossa ns. maiden room'issa, jonka sain ilmaiseksi käyttööni tai oikeammin babysittausta vastaan ja se olikin ihan mieluinen homma, sillä babyni on söpöliini Matty, joka rakasti minua yhtä paljon kuin hän minua ja olin hänen kanssaan paljon enemmän kuin olisi ollut pakko. Olen yrittänyt etsiä Mattyä netistä, mutta en ole onnistunut.

Aloin katsoa Amazon Primen kautta sarjaa nimeltä The Underground Railroad.
Oletteko nähneet? Ai että se on julma ja jännittävä, mutta sellaistahan se elämä on USAssa silloin orjuuden aikaan ollut, ovat taineet itse unohtaa vähän liikaa menneisyydestään. En ole kovin pelkuri, mutta kyllä nyt piti välillä pitää taukoja, että jaksoi sulattaa kaiken. Ehdottomasti suosittelen.

Hauskaa helluntaita kaikille, meillähän on harmi kyllä huomennakin vielä pyhä eli helluntaimaanantai, en oikein tykkää nykyään pyhäpäivistä.

Koronakokeiluja ja kevään kukkia

Kolmas korona-aalto jyllää, jopa Suomessa on alettu miettiä menojen rajoittaimista. Eipä silti, Saksassa on mietitty paljon pitempään, mutta edelleen tehdään täysin ymmärtämättömiä päätöksiä kuten esim. että vain kaksi ihmistä saa tavata, mutta Mallorcalle saa lentää täydellä lentokoneella, ei ymmärrä.

 Me olemme siirtyneet testaajiksi. Kampaajalle saa mennä vain todistamalla, että on testattu.

Ystävien kanssa olemme sopineet, että kyläillessä (yhden pariskunnan saa kutsua) emme vie kukkia vaan teemme koronatestin.  Eiliset vieraat lähettivät testituloksen ja kysyivät saako tulla. 😃

Allumiehellä on tiistaina parturi ja hän menee läheisen ostoskeskuksen parkkitaloon, siellä voi testauttaa itsensä ilmaiseksi, tuo kotitestihän maksaa 5 euroa.

Lähiaikoina Köln on todennäköisesti osallistumassa koronakokeiluun, mikä tarkoittaa sitä, että jos voi osoittaa olevansa clean, sairastaneensa jo koronan tai saaneensa rokotuksen,   on mahdollista saada päiväksi lupalappu, jolla pääsee kauppoihin, museoihin, elokuvateatteriin, kahvilaan jne.  Lupa tulee ilmeisesti kännykkään tai saa printata sen ja laittaa ranteeseen. Jännityksellä odotamme uusia mahdollisuuksia.

Kun kaikki muu menee pieleen, niin ainakin luonto tekee taas parastaan mielen virkistämiseksi.
Kampaajalta tullessa olin ajatuksissani astunut väärään ratikkaan ja jouduin kävelemään takaisin puiston läpi, jossa oli oikea narsissiniitty. Kai sillä oli joku tarkoitus, että menin väärään ratikkaan, narsissit olisi jääneet näkemättä muuten.

 

Sauvakävelyllä tuli vastaan iso röykkiö valkovuokkoja.

 

ja terassin pöydälle ostin jo pääsiäistä odotellessa olkikanaani kellokukkia.

 

Vuoden ensimmäinen pyöräretki

 Viikonlopun kaunis ja lämmin sää houkutteli lähtemään ulos ja kun ystäviä ei oikein saisi kutsua sisätiloihin kotiinkaan, kaveripariskunta ehdotti, että lähdettäis yhdessä pienelle pyöräretkelle ja he toisivat jotain pientä purtavaa ja me voisimme tuoda juomista.

Ensimmäinen kohde oli tässä aivan meidän lähellä oleva uusi juutalaisten deportaation muistoksi tehty muistomerkki muistuttamaan tuhansien juutalaisten kyydityksestä keskitysleirille. 

Matka jatkui puistossa mielettömien ihmismassojen läpi, kauniilla ilmalla korona-aikaan on niin mahdottiman paljon ihmisiä kävelemässä/pyöräilemässä, kun punttisalit ja kaikki muut paikat ovat kiinni. Polkupyöriä ei tahdo löytyä enää kaupoista, kun jokainen on nyt hommannut pyörän. Samoin koirien määrä on kovasti lisääntynyt, en vaan tiedä, minne ne kaikki laittavat sitten koiransa, kun pääsevät taas matkustamaan. Reinin rannan pyörätiet ovat niin täynnä, että sinne ei uskalla lainkaan lähteä eli pitää löytää joku muu kohde ja löytyihin se: hautausmaa.

Melaten-hautausmaa vihittiin käyttöön 1810, mutta sitä ennen paikka oli jo käytössä, siellä teloitettiin keskiajalla vääräuskoisia (=prostestantteja) ja jo 1100-luvulla sinne vietiin lepraa sairastavia ja siltä ajalta on myös nimi Melaten peräisin, se on syntynyt ranskan sanasta malade eli sairas. Nykyään hautausmaalla on paljon julkkisten hautoja, on muusikkoja, kirjailijoita ja poliitikkoja.

 

ja myös karnevaali- tai jalkapallohullujen hautoja, tuossa paikallisen jalkapalloseuran pukkikin

Villiintyneet krookukset kukkivat aivan hullun lailla, tuossa yläkuvassa ne eivät näy niin hyvin, nurmikko oli täydessä kukassa.

Ystävämme olivat pistäneet reppuun kaikenlaista syötävää ja me olimme vastuussa juomista.

Istuimme varmaan yli kaksi tuntia auringossa, hengitimme raitista ilmaa muistelematta aerosoleja ja saimme vaihtaa rauhallisessa paikassa kuulumisia, syödä herkkuja (mm. lohirullaa) ja unohtaa joksikin aikaa koko koronan. Emme olleet ainoita retkeilijöitä, lähistöllä oli mm. yksi perhe kahvin ja kakun kanssa. Piknikin päätteeksi kävimme sitten vielä moikkaamassa ystävämme vanhempia ja Allumiehen isovanhempia. Täydellinen päivä.

Rapsipelto

Kauppaan mennessäni oli ihan pakko pysäyttää auto ja kaivaa känny esille ja kuvata tuo pelto.

Se on kevät

JAÄN  REUNA  SULAA ; SADEPISAROIDEN  ÄÄNI.
KIVELLÄ  SISILISKO  AURINGONJUOVA KAINALOSSA.

- Mirkka Rekola

Lupasivat tälle päivälle +16C, mutta taitaa olla vain +13C, mutta en valita.

Vappuajelulla

Pyöräilin tässä meidän lähistöllä ja katselin, löytyisikö jostain niitä koivuja, joita nuoret miehet pystyttävät mielitiettynsä ikkunan alle vappuyönä. Kovin montaa ei tässä ihan lähellä näkynyt ja siihen voi olla syynä esimerkiksi, että taloissa ei asu sopivan ikäisiä nuoria neitejä. Uudisrakennusalueella näki enemmän kolmipyörällä ajavia pikkulapsia kuin naimaikäisiä neitosia.
Muutaman puun löysin kuitenkin. Jotenkin kiva, että tämä traditio on vielä käytössä eikä pojat lähetä pelkästään koivun kuvia ihastuksilleen sähköpostitse.

Muuten löytyi kyllä kauniita puita, kuten nämä lähikadun vaaleanpunaiset, mitä ne nyt sitten lieneekään, minun botaniikkani on aika huonossa jamassa.

Rapsin sentään tunnistan, löytyi aivan upea pelto, jonka takana pilkistää televisiotornimme.

Jääkausi

loppui vihdoinkin. Eilen piti jo etsiä terassilta varjoa, lämmintä riitti (+25C) ja riittää tänäänkin. Syötiin ensimmäistä kertaa parsaa, joka ostettiin suoraan pellolta. Pihasta löytyy jo värejäkin, nurmikolla kukkii tuhatkaunokit ja ensimmäinen markettakin on ostettu.

Ilmeisesti liian lämmintä bloggaajalle, joka siksi pakenee huomenna Suomeen.

Wordless Wednesday

- mittarissa +30C
- hyvä varjoinen paikka kauniisti kukkivan rohtoraunioyrtin vieressä
- postin tuoma uusi Kodin Kuvalehti

Legendoita vappumatkalta

Vappuviikonlopun hotelli oli napakymppi. Se on vanha mylly, joka sijaitsee Fränkische Saale-joen rannalla Hessenin ja Baijerin rajalla. Saksassa näkee silloilla usein Nepomukin vartiossa ja niin oli tässä hotellin pienellä sillallakin. Nepomuk oli saksalais-böömiläinen pappi ja marttyyri, joka legendan mukaan ei halunnut kertoa kuningas Wenzelille, mitä kuningatar paljasti ripittäytyessään ja kostoksi Wenzel antoi hukuttaa Nepomukin Prahan Kaarlin sillalta Vltavaan.

Hotellin sisäpihalla oli kiva istua kahvilla ja herkullisella raparperipiirakalla

ja illalla ravintola tarjosi ihanaa ruokaa

ja aamiaisbuffetti oli monipuolinen, tässä mysliosasto

Paluumatkalla kotiin poikkesimme tähän pikkukaupunkiin, jonka tunnetuin asukas on teille kaikille tuttu jo lapsuudesta lähtien. Kukahan hän mahtaa olla???

Hän on Maria Sophia Margaretha Catharina Freifräulein von Erthal, syntynyt 19.6.1729 tuossa Lohr-nimisessä kaupungissa Main-joen rannalla. Hänen äitinsä kuoli varhain ja isä, joka oli peilitehtaan johtaja, meni uusiin naimisiin. Äitipuoli piti itseään hyvin kauniina ja oli kateellinen itseään vielä kauniimmalle tytärpuolelle. Tätä neitosta pidetään Grimmin veljesten Lumikki-sadun esikuvana. Lohrin lähellä oli siihen aikaan kaivosteollisuutta ja kaivoksissa oli töissä pienikasvuisia huppupäisiä miehiä.  Lohrin linnassa on kuulemma vielä tallella peili, jossa lukee "Elle brille à la lumière" eli Hän loistaa kuin valo. Kerro kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin.

   kuva Wikipediasta

Keltaista ja vihreää

Ihanassa kevätkesäsäässä saimme viettää pitkän viikonlopun. Lauantaina oli turhan kuumaa, sillä mittari näytti +33C, mutta onneksi lämpö laski muutaman asteen sunnuntaina, sillä silloin meillä oli  ohjelmassa 16km patikkareitti, jota tuskin olisi jaksanut kävellä paahtavassa helteessä. Metsässä oli  Luojan kiitos jo jonkun verran lehtipuiden varjoa, meillä kun ei ollut aurinkovoidetta mukana. Maisema oli hempeän vihreää tai kirkkaan keltaista rypsistä tai voikukista. Kuvat eivät anna oikeutta luonnon kauneudelle, mutta ehkä voitte vähän aavistaa. Käki kukkui, tikka nakutteli, villisiat olivat myllertäneet metsässä, mutta eivät näyttäytyneet, mutta pari kertaa me pelästytimme metsässä peuran, joka lähti kiireesti karkuun, ja haarahaukat liihottelivat niittyjen yllä.

Hotellimme oli tämän pienen joen rannalla

ja patikkaretken jälkeen meidän molempien jalkoja koski ja oli kiva käydä ensin uima-altaassa uimassa ja sitten loikoilla varjossa tuolla niityllä hyvän kirjan kanssa.

Sissin toive on toteutunut ja toukokuu on saanut puut viheriöimään. (Mekin taisimme laulaa tuota Mozartin laulua koulussa.)

Kevätsää

Eikös tämä nyt ole ihan varmasti kevät???

Minä olen ainakin sitä mieltä ja otin käyttöön kiinalaisen ystäväni tuoman laukun.

P.S. Sanoinko jo, että mulla on pitkästä aikaa nuha? Eikös sekin kuulu kevääseen?

Son kevät

ensimmäiset krookukset, valkeat ja keltaiset tulet
ensimmäiset kottaraiset viheltävät lehmuksissa
ensimmäinen skilla on ilmoittanut kharybdiille tulostaan
ensimmäinen rakkaus, kuparinen, on särkynyt
- Pekka Suhonen

Tänään alkaa meteorologinen kevät ja menin eilen jo tarkistamaan, mitä mieltä meidän piha on asiasta. Joo, on se kevät, sanoivat krookukset ja lumikellot.

Sunnuntaikävelyllä

Näissä maisemissa käyn normaalisti kaksi kertaa viikossa sauvakävelyllä, mutta kun sauvat eivät nyt pysy käpälissä, lähdin Allumiehen kanssa ihan vain sauvattomalla sunnuntaikävelylle.

Siellä oli lammaspaimenkin valtavan ison lauman kanssa ja katselimme, miten hienosti kaksi paimenkoiraa osasi ohjata lampaat sillan yli toiselle puolelle puistoa. Yksi pikkupäkä ei meinannut totella, mutta koirapa otti villoista kiinni ja nosti päkän oikeaan suuntaan. Kuvassa näkyy vain pienen pieni osa siitä laumasta, ja näkyyhän siellä paimenkin taustalla. Koirat oli niin vikkeliä, että en onnistunut kuvaamaan.

Muistelin, että viime keväänä yhdessä kohtaa reittiä tuoksui tuomi ja niinhän se tuoksui tänäkin vuonna.

Illalla nautittiin terassilla parsaa ja tänään nautin vielä +23C päivästä, huomiseksi onkin sitten luvattu sadetta ja vain +12C. Hyvää viikonalkua kaikille!